Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen. Suurin osa slaavilaisista kansoista elää Euroopassa. Slaavien yhtenäisyyttä erityisesti korostavaa ajattelua kutsutaan panslavismiksi. Panslavismi eli voimakkaana poliittisena liikkeenä lähinnä 1800-luvun puolivälissä. Kolmea pääryhmää vertaillessa voi huomata niillä olevan keskenään eroja niin geneettisesti kuin kulttuurisesti.[1] Esimerkiksi itäslaavit poikkeavat mahdollisesti suurestikin länsislaaveista, mutta vertailtaessa vaikka pelkästään itäslaaveihin kuuluvia kansoja, voi heissä havaita huomattavia yhtenäisyyksiä niin kulttuurisesti kuin geneettisestikin.lähde?

Tyttö ukrainalaisessa kansanasussa. Maalaus: Nikolai Ratškov.

Slaavien jakoMuokkaa

Slaavit jaetaan alueellisesti kolmeen pääryhmään, jotka jakaantuvat kansoiksi. Täyttä yksimielisyyttä ei ole siitä, mitkä ryhmät ovat omia kansojaan ja mitkä vain jonkun toisen kansan heimohaaroja.lähde?

Itäslaavien sanotaan Kiovan Rusin aikana olleen yhtenäinen kansa, josta olisi myöhemmin uusille alueille levittäytymisen seurauksena kehittynyt omat kansansa, muun muassa ukrainalaiset ja isovenäläiset.[2] Itäslaaveilla on vieläkin vahvat yhteydet toisiinsa. Suurin osa on ortodokseja ja itäslaavilaiset kielet ovat lähellä toisiaan.[3]

 
Valtiot, joissa slaavit ovat enemmistökansallisuutena.
 
Slaavilaisten kielten nykyinen levinneisyys.

Panslavismi on slaavien yhtenäisyyttä korostava aate.

Slaavien alkuperä ja levittäytyminenMuokkaa

 
Slaavien oletettu alkukoti noin 1000 eaa. keltaisella.

Slaavien vanhimmasta historiasta tiedetään varsin vähän. Nimitys slaavi (Sklavenoi tms.) esiintyy ensimmäistä kertaa itäroomalaisissa teksteissä 500-luvulla jaa. Englanninkielinen orjaa tarkoittava sana slave juontuu sanasta slav, slaavi[4]. Syynä on se, että suuri määrä slaavilaisia joutui muiden kansojen vangeiksi ja myytiin orjiksi kansainvaelluksen aikana 400-luvulla.lähde?

Ilmeisesti slaavit olivat tässä vaiheessa levittäytymässä oletetusta alkukodistaan Mustanmeren pohjois- ja luoteispuolelta, Dnepr-joen ja Karpaattien väliltä. Slaavit ottivat osaa kansainvaelluksiin valloittaen lähes koko Balkanin, jonka Itä-Rooma (Bysantti) pystyi valloittamaan takaisin vasta 800-luvulla. Keski-Euroopassa slaavit levittäytyivät Elbelle saakka. Nykyisen Venäjän alueella slaavilaista väestöä työntyi pohjoiseen, jonne perustettiin kaupunkeja ja samalla slaavilainen kieli omaksuttiin alkuperäisväestöjen keskuuteen. Sen seurauksena balttilainen ja suomalais-ugrilainen kielialue pienenivät varsin paljon.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. Robert Bideleux, Ian Jeffries: A History of Eastern Europe: Crisis and Change. Psychology Press, 1998. lähde tarkemmin?
  2. Nicholas V. Riasanovsky, Mark Steinberg: A History of Russia: Combined Volume, s. 61,87. New York: Oxford University Press, 2005.
  3. J. B. Rudnyckyj: Ukraine: A concise Encyclopedia: The Position of the Ukrainian Language among the Slavic languages, s. 445–448. University of Toronto Press, 1963.
  4. Etymonline

Aiheesta muuallaMuokkaa