Latinalaiset aakkoset

Latinalaiset aakkoset on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa, ja se on levinnyt myös muiden alueiden kielten kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkin ja vietnamin kielissä.

Latinalaisten aakkosten käyttö maailmassa

  Maat, joissa latinalaisia aakkosia käytetään virallisena kirjaimistona

  Maat, joissa latinalaisia aakkosia käytetään yhdessä muun kirjaimiston kanssa

Latinalaisista aakkosista käytetään myös nimitystä roomalaiset kirjaimet, mutta tämä on usein käsitteenä suppeampi, pois sulkien goottilaiset kirjaintyypit.

Historia

Latinalainen aakkosto kehittyi Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa. kreikkalaisesta aakkostosta etruskien aakkoston kautta. Rooman valtakunnan laajetessa latinasta tuli Välimeren alueen toinen yleiskieli Kreikan rinnalle.

Alkuperäisessä muodossaan aakkosto poikkesi jonkin verran nykyisestä.

• K oli käytössä vain harvoissa sanoissa (Karthago ja kalendae).
• Kirjain I oli käytössä tarkoittaen sekä vokaalia /i/ että konsonanttia /j/.
• V oli käytössä tarkoittaen sekä vokaalia /u/ että konsonanttia /w/ (→ myöhemmin /v/).

G otettiin käyttöön ilmeisesti 200-luvulla eaa. C:n muunnelmana. Y ja Z omaksuttiin kreikasta 100-luvulla. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaiset eivät tehneet eroa suurten ja pienten kirjainten välillä; pienet kirjaimet muodostuivat vasta keskiajalla kursiivista.

Nykyiset kirjaimet

Isot kirjaimet

A

B

C

D

E

F

G

H

I

J

K

L

M

N

O

P

Q

R

S

T

U

V

W

X

Y

Z

Pienet kirjaimet

a

b

c

d

e

f

g

h

i

j

k

l

m

n

o

p

q

r

s

t

u

v

w

x

y

z

Laajennukset

Latinalaiseen kirjaimistoon on tarpeen vaatiessa, yleensä kirjoitusjärjestelmän fonetisoimiseksi, lisätty uusia kirjaimia. Olemassa oleviin kirjaimiin on myös lisätty tarkkeita.

Tietotekniikassa latinalaisen kirjaimiston esittäminen pohjautuu Unicode-standardin mukaan yllä esitettyyn amerikkalaisperäiseen merkkikokoelmaan Basic Latin, mitä Suomessa täydennetään eurooppalaisten kielten tarvitsemilla Latin-1 kirjaimilla.

Diakriittiset merkit eli tarkkeet

Pääartikkeli: Tarke

Latinalaisiin kirjaimiin liitettyjä tarkkeita ovat muun muassa:

• Treema eli kaksi yläpuolista pistettä: Ää, Öö, Üü
• Sedilji (koukku): Cç, Şş
• Ogonek (häntä): Ąą, Ęę
• Akuutti: Áá, Íí, Éé, Óó, Úú, Ýý
• Gravis: Àà, Èè, Ìì, Òò, Ùù
• Hattu (caron): Čč, Šš, Žž
• Sirkumfleksi: Ââ, Êê, Ĝĝ, Îî, Ôô
• Tilde: Ãã, Ññ, Õõ
• Pituusmerkki (macron): Āā, Ēē, Īī
• Lyhyysmerkki (breve): Ăă, Ĕĕ, Ğğ
• Yläpuolinen ympyrä: Åå, Ůů
• Poikkiviiva: Łł, Ŧŧ
• Piste: Ŀŀ
• Alapuolinen pilkku: ș, ț

Muut kirjaimet

Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ).

Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä eli ligatuureina. Tällaisia kirjaimia ovat mm. œ, æ ja saksan ß.

Latinalaisen kirjaimiston käyttö kielittäin

afar (aiemmin arabialainen) afrikaans aimara albania aragonia asturia azeri (myös kyrillinen ja arabialainen käytössä) baski berberikielet (myös tifinagh ja arabialainen käytössä) bislama bosnia (myös kyrillinen käytössä) bretoni cebuano cherokee (useimmiten cherokeelainen käytössä) englanti espanja esperanto etelä-ndebele eli nrebele eteläsotho fidži friisi fulani eli fulfulde fääri gaeli galicia eli galego ganda eli luganda guarani haiti hausa (aiemmin arabialainen) havaiji hiri-motu hmong eli miao

hollanti ido igbo iiri iloko eli ilokano (aiemmin baybayin) indonesia interlingua islanti italia jaava (myös jaavalainen käytössä) joruba kabyyli katalaani ketšua khasi (myös bengalilainen käytössä) kikuju kirundi eli rundi kongo eli kikongo konkani (useimmiten devanagari käytössä) korni korsika kroatia eli kroaatti kurdi (myös arabialainen käytössä, aiemmin kyrillinen) kymri ladino eli juutalaisespanja latina latvia laz leonés liettua lingala luxemburg

malagassi malaiji (myös arabialainen käytössä) malta mansi maori marshalli moldavia eli moldova (myös kyrillinen käytössä) montenegro (myös kyrillinen käytössä) nahuatl nauru navajo eli navaho norja oksitaani oromo (aiemmin etiopialainen ja arabialainen) palau pohjois-ndebele pohjoissotho portugali puola ranska retoromaani rohingya eli rohinja (myös arabialainen käytössä) romania (Transnistrian alueella myös kyrillinen käytössä) ruanda ruotsi saamelaiskielet (kiltinänsaamessa kyrillinen käytössä) saksa samoa serbia (myös kyrillinen käytössä) seychellien kreoli skotti slovakki

sloveeni somali (aiemmin arabialainen ja osmanya) šona eli shona suomi swahili swazi tagalog (aiemmin baybayin) tahiti tanska tataari (myös kyrillinen käytössä, aiemmin arabialainen) tetum tok-pisin tonga tšamorro tšekki tsonga tswana eli setswana turkki (aiemmin osmaninturkki) turkmeeni (myös arabialainen käytössä, aiemmin kyrillinen) unkari uzbekki (aiemmin arabialainen ja kyrillinen) valkovenäjä (useimmiten kyrillinen käytössä) valloni venda vietnam (aiemmin chữ nôm) viro volapük võro wolof xhosa zaza eli zazaki zulu

Katso myös

• Suomen kielen aakkoset