Avaa päävalikko

Eremitaaši (ven. Эрмитаж, Ermitaž) on Pietarissa sijaitseva eräs maailman suurimmista taide- ja kulttuurihistoriallisista museoista.

Eremitaaši
Эрмитаж
Talvipalatsi Palatsinaukiolta päin.
Talvipalatsi Palatsinaukiolta päin.
Tyyppi taide- ja kulttuurihistorialinen museo
Perustettu 1764
Sijainti Pietari
Vierailijoita vuodessa 3,1 milj. 2013 (Pietari)[1]
Ylläpitäjä Venäjän federaatio
Johtaja Mihail Piotrovski
Kotisivut hermitagemuseum.org

Eremitaaši koostuu viidestä yhteen liitetystä rakennuksesta[2]Talvipalatsista, Pienestä Eremitaašista, Vanhasta Eremitaašista, Uudesta Eremitaašista ja Eremitaašin teatterista. Rakennukset rakennettiin vuosien 1754–1851 välisenä aikana, ja niiden suunnittelusta vastasivat eri arkkitehdit, lukuun ottamatta Juri Felteniä, joka oli mukana kahden rakennuksen suunnittelussa.[3]

Eremitaašin kokoelma sisältää 2010-luvulla lähes kolme miljoonaa näyttelyesinettä lähes 400 näyttelysalissa.[4] Museossa on taidetta kivikaudelta nykyaikaan. Kokoelmiin kuuluu yksi maailman rikkaimmista länsimaisen maalaustaiteen kokoelmista keskiajalta lähtien, mukaan lukien italialaisia renessanssimaalauksia, hollantilaisia, flaamilaisia ja ranskalaisia barokkimaalauksia sekä venäläistä ja aasialaista taidetta.[2] Museon johtaja on vuodesta 1992 ollut Mihail Piotrovski.[5]

Eremitaasi on perustanut kulttuuri- ja näyttelykeskukset Kazaniin (2005), Amsterdamiin (2009) ja Viipuriin (2010).[6] Eremitaašin sivuosaston säätiö Fondazione Ermitage Italia perustettiin Italian Ferraraan vuonna 2007 ja nykyisin se sijaitsee Venetsiassa.

Sisällysluettelo

EtymologiaMuokkaa

Yleiskäsitteenä eremitaaši (ransk. ermitage = suom. erakkomaja) on etenkin 1700-luvulla käytössä ollut nimitys puistojen ja puutarhojen yhteyteen rakennetuista huvimajoista.

HistoriaMuokkaa

 
Talvipalatsin pääty.
 
Uuden Eremitaašin sisäänkäyntiä koristavat graniittiset Atlantikset.

Talvipalatsi rakennettiin vuosina 1754–1762 arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin piirustusten mukaan Pietari Suuren tyttärelle keisarinna Elisabetille. Keisariperheet käyttivät Talvipalatsia 150 vuoden ajan asuin- ja edustuspalatsina. Palatsin koristeellinen julkisivu on arkkitehti Rastrellin ajalta. Sisustusta on muutettu useita kertoja, esimerkiksi vuoden 1837 tulipalon jälkeen.[7]

Eremitaašiin alettiin kerätä taidetta vuonna 1764, kun suurlähettiläs V. S. Dolgoruki sai Katariina Suurelta toimeksiannon ostaa Berliinistä 225 taulua hollantilaisilta ja flaamilaisilta taiteilijoilta. Tauluja varten rakennettiin vuosina 1764–1775 Pieni Eremitaaši, jonka keskeinen sali on Paviljonkisali.[3]

Pieneen Eremitaašiin hankittiin vuonna 1769 saksilaisen kreivi Brühin jälkeläisiltä 600 taulun kokoelma. Tauluihin kuului muun muassa Rembrandtin ja Poussinin kuuluisia töitä.[8]

1800-luvulla Eremitaašiin tuotiin uusia arkeologisia löytöjä ja muun muassa skyyttien kultaesineitä. Eremitaaši avattiin yleisölle vuonna 1863. Kokoelmiin ostettiin täydennöksiä vuoteen 1917 asti.[9]

Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen keisarilliset esikaupunkipalatsit ja aateliston palatsit kansallistettiin ja niiden kokoelmia siirrettiin Eremitaašiin. Siirrettyihin kokoelmiin kuuluivat muun muassa maailmankuulut Jusupovien, Stroganovien, Šeremetjevien ja Šuvalovien kokoelmat.[10]

Neuvostoliitto myi vuosina 1930–1934 osan kokoelmien teoksista rahoittaakseen maan teollistumista ostoilla lännestä. Toisen maailmansodan jälkeen kokoelmiin hankittiin paljon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun eurooppalaista taidetta.[2]

Vuonna 2006 paljastui että taidevarastoista oli viety 221 kappaletta taide-esineitä, joiden yhteisarvo oli 3,8 miljoonaa euroa.[11][12]

NäyttelytilatMuokkaa

PääkompleksiMuokkaa

 
Uuden Eremitaašin sisäportaat.

Eremitaašin pääkompleksin rakennukset sijaitsevat Pietarin historiallisessa keskuksessa Nevajoen rannalla. Niihin kuuluu kuusi 1700–1800-luvuilla rakennettua rakennusta. Niistä tärkein on Talvipalatsi, joka toimi aikaisemmin keisarillisena palatsina. Talvipalatsin, Pienen Eremitaašin, Vanhan Eremitaašin ja Uuden Eremitaašin näyttelytiloissa on esillä kulttuurimuistomerkkejä ja antiikin, Länsi-Euroopan, Venäjän ja itämaiden kulttuuria ja taidetta sekä arkeologisia ja numismaattisia kokoelmia. Myös Eremitaašin teatteri ja varastorakennus ovat osa museon pääkompleksia.[13] Eremitaašiin kuuluu lisäksi Menšikovin palatsi.

Eremitaašin kokonaisuus Nevalta katsottuna. Vasemmalta oikealle: Eremitaašin teatteri, Vanha Eremitaaši, Pieni Eremitaaši, Talvipalatsi. Uusi Eremitaaši ei näy, sillä se on Vanhan Eremitaašin takana.

Talvipalatsin (rakennettu 1754–1762) suunnitteli arkkitehti Bartolomeo Rastrelli.[3] Talvipalatsi on koristeellinen barokkityylinen rakennus. Sen julkisivuja koristavat pylväät, ja katolla on useita patsaita. Rakennus toimi 150 vuoden ajan keisarin asuntona, minkä jälkeen siitä tehtiin museo. Talvipalatissa on Euraasian ja itämaiden antiikkia, maalauksia, veistoksia ja koristetaidetta.[14]

 
Pienen Eremitaašin Paviljonkisali.

Pienen Eremitaašin (1764–1775) suunnittelivat Jean-Baptiste Vallin de la Mothe ja Juri Felten.[3] Se on pieni kaksikerroksinen rakennus, joka edustaa myöhäisbarokkia ja varhaista uusklassismia. Rakennuksessa on länsieurooppalaista taidetta ja koristetaidetta.[15]

Vanhan Eremitaašin (1770–1787) suunnitteli Juri Felten.[3] Se on klassinen rakennus, joka rakennettiin palatsin kokoelmia ja kirjastoa varten. Rakennuksessa on italialaista renessanssitaidetta.[16]

Uuden Eremitaašin (1851) suunnitteli Leo von Klenze.[3] Se oli ensimmäinen rakennus Venäjällä, joka rakennettiin nimenomaan museokokoelman säilytyspaikaksi. Rakennuksessa on näyttävä portiikki ja sen julkisivua koristavat useat patsaat. Huoneet heijastelevat käyttötarkoitustaan erityyppisen taiteen esittelypaikkana. Rakennuksessa on nykyisin muinaista taidetta sekä eurooppalaisia maalauksia, veistoksia ja koristetaidetta.[17]

 
Eremitaašin teatteri.

Eremitaašin teatterin (1783–1787) suunnitteli Giacomo Quarenghi.[3] Teatteri edustaa 1700-luvun lopun venäläistä uusklassismia. Teatterissa esitetään näytelmiä, ja sen aulassa pidetään näyttelyitä.[18]

Muita rakennuksiaMuokkaa

Arkkitehti Carlo Rossin suunnittelemaa kaarevaa, massiivista pääesikunnan rakennusta rakennettiin vuosina 1819–1829. Rakennuksen itäsiivessä olivat aikoinaan muun muassa Venäjän imperiumin ministeriöt. Länsisiivessä on nykyisin Venäjän läntisen sotilaspiirin pääesikunta. Itäsiiven tiloja otettiin Eremitaašin käyttöön vuodesta 1993 lähtien, ja vuonna 2014 siihen avattiin museon modernin ja nykytaiteen osasto, joka peruskorjattiin tähän käyttöön vuosina 2008-2013.[19][20]

 
Menšikovin palatsi.

Menšikovin palatsi on nykyisin osa Eremitaašia. Palatsi on yksi Pietarin ensimmäisistä rakennuksista. Se valmistui vuonna 1727 ja edustaa pietarilaista barokkityyliä. Pietarin ensimmäinen kuvernööri A. D. Menshikov sijoitti rakennukseen kokoelmansa, johon kuuluu maalauksia, veistoksia, sovellettua taidetta, kirjoja ja kolikkoja.[21]

 
Posliinitehtaan museo.

Keisarillisen posliinitehtaan museo on Eremitaašin näyttely, joka avautui vuonna 2003. Se perustuu vuonna 1744 perustetun Lomonosovin posliinitehtaan museoon, johon kuuluu yli yli 30 000 esinettä.[22]

Pietari Suuren talvipalatsi valmistui 1700-luvun alussa. Se oli Pietari Suuren residenssi vuosina 1720–1725. Palatsin säilyneessä osassa on Pietari Suurelle ja hänen ajalleen omistettu muistonäyttely. Hänen oleskeluhuoneissaan, työhuoneessaan, ruokailuhuoneessaan ja työpajassaan olevat sisustusesineet on rekonstruoitu käyttämällä aitoja hänelle kuuluneita esineitä. Täällä on myös esillä niin sanottu vahaveistos, postuumi Pietari I:n muotokuva.[23]

Eremitaašin moderni entisöinti- ja varastokeskus sijaitsee Pietarin Staraja Derevnjan alueella. Siinä on tällä hetkellä kolme rakennusta hallintoa, varastointia ja tekniikkaa varten. Vuonna 2012 varasto-osuudesta tuli maailman suurin lajissaan: se koostuu kahdeksasta erikoistuneesta rakennuksesta. Eremitaaši suunnitteli tämän osan siten, että sekin soveltuu vierailijaryhmille.[24]

TaidekokoelmaMuokkaa

Eremitaašissa on taidetta kivikaudelta nykyaikaan. Kokoelmiin kuuluu yksi maailman rikkaimmista länsimaisen maalaustaiteen kokoelmista keskiajalta lähtien, mukaan lukien italialaisia renessanssimaalauksia, hollantilaisia, flaamilaisia ja ranskalaisia barokkimaalauksia sekä venäläistä ja aasialaista taidetta.[2]

Eremitaašin vanhin ja suurin osasto esittelee länsieurooppalaista taidetta. Kokoelmiin kuuluu varhaista italialaista kirkollista taidetta seitsemänneltä vuosisadalta alkaen, Espanjan taidetta 1400–1800-luvuilta, Alankomaiden, Hollannin ja Flaamin taidetta 1400–1600-luvulta, Ranskan taidetta 1400–1900-luvulta, Saksan taidetta 1400–1700-luvulta ja Englannin taidetta 1600–1800-luvulta.[25]

Eremitaašin taideaarteisiin kuuluu muun maussa Leonardo da Vincin, Rafaelin, Tizianin, Caravaggion, Murillon, Velásquezin, El Grecon ja Goyan töitä. Rubensin ja Rembrandtin töille on omistettu kokonaiset salit. Eremitaašin kuuluisa impressionistien kokoelma sijaitsee Talvipalatsin kolmannessa kerroksessa. 1800- ja 1900-lukujen taiteesta kokoelmiin kuuluu Renoirin, Monet’n, Van Goghin, Picasson ja Braquen maalauksia.[26]

Eremitaasin näyttelykeskukset[27]Muokkaa

Eremitaašin Viipurin keskusMuokkaa

Pääartikkeli: Viipurin taidemuseo
 
Eremitaaši-Viipuri keskus.

Eremitaaši-Viipuri sijaitsee Viipurin historiallisessa osassa vuonna 1930 rakennetussa Uno Ullbergin suunnittelemassa taidemuseorakennuksessa. Päätös Eremitaaši-Viipuri keskuksen perustamisesta merkitsi konstruktivistisen rakennusesimerkin heräämistä henkiin ja sen palauttamista alkuperäiseen museotehtävään. Näyttelyitä viipurilaisille ja matkailijoille järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Eremitaašin asiantuntijat järjestävät yleisölle näyttelyitä, luentoja ja kasvatusohjelmia.

Eremitaaši Kazanin keskusMuokkaa

Tatarstanin tasavallan presidentin isännöimä ja tukema keskus on osa Kazanin Kremlin valtion historiallista ja arkkitehtuurin museovarastoa. Keskus sijaitsee Kazanin kremlin alueella 1800-luvun alussa rakennetussa rakennuksessa, jossa toimi ennen junkkerikoulu. Sen hallinto- ja näyttelytilat ovat laajuudeltaan tuhat neliömetriä. Näyttelytilojen lisäksi Eremitaaši-Kazan-keskukseen suunnitellaan luentosaleja, informaatiohuoneita ja tietokoneluokkia.[28]

Eremitaašin Amsterdamin keskusMuokkaa

 
Eremitaaši Amsterdamissa, pääsisäänkäynti.

Eremitaaši-Amsterdam-näyttelykeskus sijaitsee Amstelhofin rakennuskokonaisuudessa, Neederlandia-talossa, joka on rakennettu Amsteljoen varrelle 1600-luvulla. Amsterdamissa Eremitaašilla on yli 4 000 neliömetriä näyttelytilaa.[29]

Eremitaašin Italian keskusMuokkaa

Eremitaaši perusti tutkimus- ja kulttuurikeskuksen Ferraraan vuonna Italian osasto perustettiin Ferraraan vuonna 2007. Vuonna 2013 Eremitaasin Italian keskus muutti Venetsiaan, jossa se sijaitsee San Marcon aukion entisessä prokuraattorin rakennuksessa.

Keskuksen päätarkoitus on Eremitaasin kokoelman italialaisen taiteen yksityiskohtaisen luetteloinnin tutkimus, perustaa Italian taiteen historian keräämisen dokumentaatiokeskus, organisoida konferenseja ja seminaareja niitä vastaavista teemoista, sekä järjestää harjoittelupaikkoja ja stopendejä Eremitaasin ja muiden venäläisten museoiden, Italian ja Euroopna kulttuuri-instituutioiden työntekijöiden ammatilliseen kehittämiseen. Viime vuosina keskus on järjestänyt yli sata harjoittelupaikkaa, useita akateemisia konferensseja, kolme katalogia ja osallistunut kymmenen Eremitaasin näyttelyn järjestämiseen Italiassa.[30]

VapaaehtoispalveluMuokkaa

Eremitaašin vapaaehtoispalvelu on Eremitaašin museossa Pietarissa Venäjällä toimiva vapaaehtoisorganisaatio, jonka jäsenet osallistuvat maailmankuulun museon toimintaan. Vapaaehtoiset auttavat museohenkilökuntaa sekä ulkoisissa että sisäisissä aktiviteeteissa, ja vapaaehtoispalvelu toimii linkkinä museohenkilökunnan ja yleisön välillä. Vapaaehtoiset voivat kehitellä itselleen museoon liittyviä projekteja, jotka vastaavat heidän omia kiinnostuksenkohteitaan ja tavoitteitaan.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Rachel Donadio: Masterworks vs. the Masses The New York Times. 28.7.2014. The New York Times Company. Viitattu 17.9.2015. (englanniksi)
  2. a b c d Hermitage Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.3.2019.
  3. a b c d e f g Kaurinkoski 2011, s. 7.
  4. Kaurinkoski 2011, s. 9.
  5. Mikhail Borisovich Piotrovsky The State Hermitage Museum. Viitattu 12.3.2019.
  6. Cultural and Exhibition Centres of the Hermitage The State Hermitage Museum. Viitattu 12.3.2019.
  7. Kaurinkoski 2011, s. 9.
  8. Kaurinkoski 2011, s. 8.
  9. Kaurinkoski 2011, s. 8.
  10. Kaurinkoski 2011, s. 8–9.
  11. Pietarin Eremitaašista kadonnut yli 220 esinettä, Helsingin Sanomat 1.8.2006. Viitattu 21.10.2008.
  12. Pietarin Eremitaašissa paljastunut valtava taidevarkaus, Mtv3, Uutiset 1.8.2006. Viitattu 21.10.2008.
  13. The Main Museum Complex The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  14. The Winter Palace The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  15. The Small Hermitage The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  16. The Great (Old) Hermitage The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  17. The New Hermitage The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  18. The Hermitage Theatre The State Hermitage. Viitattu 12.3.2019.
  19. The General Staff Building The State Hermitage Museum. The State Hermitage Museum. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  20. The Hermitage, General Staff Building Manifesta 10. Manifesta 10. Viitattu 26.12.2014. (englanniksi)
  21. The Building of Menshikov Palace The State Hermitage. Viitattu 13.3.2019.
  22. The Museum of the Imperial Porcelain Factory The State Hermitage. Viitattu 13.3.2019.
  23. The Winter Palace of Peter the Great The State Museum of Hermitage. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  24. The Staraya Derevnya Restoration and Storage Centre The State Museum of Hermitage. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  25. Kaurinkoski 2011, s. 11.
  26. Kaurinkoski 2011, s. 11-12.
  27. Hermitage in Facts and Figures, Exhibition Centres of the State Hermitage The State Hermitage Museum. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  28. The Hermitage-Kazan Exhibition Centre The State Hermitage Museum. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)
  29. Exhibition Complexes and Exhibition Highlights (Museon verkkosivu) The State Hermitage Museum. State Hermitage Museum. Viitattu 12.2.2012. (englanniksi)
  30. The Hermitage-Italy Centre The State Hermitage Museum. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa