Tatarstan

Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta

Tatarstanin tasavalta (tat. Татарстан Җөмһүрияте, Tatarstan Cömhüriyäte; myös Татарстан Республикасы, Tatarstan Respubliqası - ven. Республика Татарстан, Respublika Tatarstan; aikaisemmin myös nimellä Tataaria,Татария) on Venäjän liittovaltioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Volga- ja Kamajokien ympärillä. Sen pää- ja samalla suurin kaupunki on Kazan. Tatarstanin viralliset kielet ovat tataari ja venäjä. Vuonna 2021 asukkaita oli 4 004 809.[6][7][8][9][10]

Tatarstan
Татарстан Республикасы
Республика Татарстан
Respublika Tatarstan
Tatarstan Cömhüriyäte
Kama yelabuga.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla
Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 55.7956°N, 49.1109°E (Ufa)

Valtio Venäjä Venäjä
Tasavalta Tatarstan
Perustettu Tatarstanin ASNT: 1921
- Tatarstanin SNT 1990
- Tatarstanin tasavalta 1992
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kazan
 – suurin kaupunki Kazan (1 143 535 as.)[1]
 – presidentti Rustam Minnihanov
 – pääministeri Aleksei Pesošin (2017-)
Pinta-ala 67 836 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 3 786 488
 – väestötiheys 55,7 as./km²
Kielet tataari ja venäjä
BKT (2010) 1 004 690,0 milj. RUB[2]
(eli 2,69 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 265 336 RUB,
noin 6 500 EUR[3]
(eli 101 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[4][5]
Symbolit
 – lippu Tatarstanin lippu
 – vaakuna Tatarstanin vaakuna
 – kansallislaulu Tatarstanin tasavallan hymni
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 16, 116
 – ISO 3166 RU-TA
tatarstan.ru

EtymologiaMuokkaa

Nimi Tatarstan juontaa juurensa etnisestä kansasta (Volgan) tataarit ja persialaisesta sanasta -stan, joka on yleinen pääte monien Euraasian maiden nimissä. Nimi Татария (tataaria) oli käytössä lähinnä neuvostoaikaan.[11]

Bolgaristit Tatarstanissa vastustavat venäläisperäisenä haukkumanimenä koettua termiä tataari ja samalla kannattavat teoriaa, jonka mukaan he ovat muinaisten turkkilaisten Volgan bolgaarien jälkeläisiä, ja täten myös tasavallan nykyinen nimi pitäisi heidän mielestä muuttaa (Bolğaristan).[12][13]

HistoriaMuokkaa

 
Muinainen moskeija Bolgarin kaupungissa.

KeskiaikaMuokkaa

Varhaisin tiedossa oleva järjestäytynyt valtio Tatarstanin rajojen sisällä oli Volgan Bulgaria (n. 700–1238). Turkkilaisilla Volgan bolgaareilla oli kehittynyt kaupallinen valtio, jolla oli kauppayhteyksiä koko Sisä-Euraasiassa, Lähi-idässä ja Itämerellä. Se säilytti itsenäisyytensä kansojen kuten kasaarien, Kiovan venäläisten ja kumaanikiptšakkien painostuksesta huolimatta. Bagdadista tulleet lähetyssaarnaajat toivat islaminuskon suunnilleen Ibn Fadlanin matkan aikaan vuonna 922.[14][15]

1800-lukuMuokkaa

1800-luvulla Tatarstanin valtasi islamilainen uudistusliike jadidismi, joka ajoi suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan. Paikallisten jadidistiteologien vaikutuksen alaisena bolgaarit olivat tunnettuja ystävällisistä suhteistaan muihin Venäjän keisarikunnan kansoihin. Lokakuun vallankumouksen jälkeen uskonto kuitenkin kiellettiin suurelta osin ja kaikki teologit tukahdutettiin.[14][15]

1900-lukuMuokkaa

Sisällissodan aikana tataarilaiset nationalistit yrittivät perustaa itsenäisen tasavallan (Idel-Uralin valtio) yhdessä baškiirien kanssa. Alun perin bolševikkien tukemana valtio oli olemassa maaliskuuhun 1918 saakka, kunnes bolševikit (jotka olivat kääntyneet valtiota vastaan ja tuominneet sen porvarilliseksi) pidättivät sen parlamentin korkea-arvoisia jäseniä ennen sen perustuslain virallista julistusta. Vuonna 1920 neuvostoliittolaiset perustivat tataarien autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan. Tasavallan rajoihin ei kuulunut Volgan tataarien enemmistö. Tataarien autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa tapahtui nälänhätä vuosina 1921–1922, jolloin yli kaksi miljoonaa tataaria menehtyi sen seurauksena.[14][16]

NykypäiväMuokkaa

30. elokuuta 1990 Tatarstan julisti suvereniteettinsa ja vuonna 1992 järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Noin 62 prosenttia osallistuneista äänesti perustuslain puolesta. Tatarstanin vuoden 1992 perustuslaissa Tatarstan määritellään suvereeniksi valtioksi. Venäjän perustuslakituomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt kansanäänestystä ja uutta perustuslakia. Vuonna 2002 käyttöön otetun perustuslain 1. ja 3. pykälät määrittelevät Tatarstanin osaksi Venäjän federaatiota ja täten poistavat ”suvereniteetin” käsitteen.

Venäjän tunnustaessa Abhasian ja Etelä-Ossetian, tataarilainen organisaatio Milli Melijis julisti Tatarstanin itsenäiseksi ja pyysi YK:n tunnustamista 20. joulukuuta 2008. Sekä YK että Venäjän hallitus kuitenkin jättivät julistuksen huomioimatta. Moskovan ja Kazanin vuonna 1994 allekirjoitettu autonomiasopimus päättyi 24. heinäkuuta 2017, Tatarstanin ollessa viimeinen Venäjän tasavalta, joka menetti erityisasemansa.[14][16]

MaantiedeMuokkaa

Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškortostaniin, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin.[17]

Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km. Tatarstanin pinta-ala vastaa viidesosaa Suomesta. Pinta-alasta 90 prosenttia on alavaa jokien halkomaa tasankoa. Itäosassa on loivia metsäisiä kohoumia. Korkein kohta (343 m) sijaitsee maan länsiosassa. Ilmasto on mantereinen. Keskilämpötila tammikuussa vaihtelee −13,0 °C ja −14,8 °C ja heinäkuussa +18,6 °C ja +19,6 °C välillä. Vuotuinen sademäärä on 350–430 mm.

Suurimmat joet ovat Volga (josta 177 km on Tatarstanin alueella) ja siihen laskevat Kama, Kazanka, Mesha, Zay, Shesma ja Svijaga. Volgan ja sen sivujoki Kaman liittymä sijaitsee nykyään Euroopan suurimman tekojärven Kuibyševin tekojärven pohjoispään alla. Kamajoella sijaitseva Nižnekamskin tekojärvi kuuluu myös Volgan vesistön suuriin tekojärviin.

Luonnonsuojelualuista merkittävimpiä ovat Volga-Kaman luonnonpuisto (biosfäärialue) ja Ala-Kaman kansallispuisto.[18]

TalousMuokkaa

Kaivannaiset ja teollisuusMuokkaa

Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä, joten Tatarstanin talouselämä keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Kansallinen, Älmätissä kotipaikkaansa pitävä öljy-yhtiö Tatneft oli vuonna 2011 neljän prosentin tuotanto-osuudellaan Venäjän kuudenneksi suurin öljyntuottaja;[19] yritys on listattu sekä Moskovan (MICEX-RTS) että Lontoon pörssissä (LSE). Myös muilla Venäjän petrokemian alan yhtöillä on toimintaa tasavallassa. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta. Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet.[20][21][22]

MaatalousMuokkaa

Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 prosenttia.[22]

VäestöMuokkaa

Vuonna 2021 Tatarstanissa oli 4 004 809 asukasta.[10]

Etninen jakaumaMuokkaa

Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (53,2 prosenttia), venäläiset (39,7 prosenttia) ja tšuvassit (3,1 prosenttia). Lisäksi Tatarstanissa asuu udmurteja (0,6 prosenttia), mordvalaisia (0,5 prosenttia), mareja (0,5 prosenttia), ukrainalaisia (0,5 prosenttia) ja baškiireja (0,4 prosenttia).[23] Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataarit ovat vuoden 2010 väestölaskennan mukaisella 3,87 prosentin osuudellaan Venäjän toiseksi suurin etninen ryhmä (iso)venäläisten (80,9 prosenttia) jälkeen. Venäjällä asui 2010 kaikkiaan 5 310 649 tataaria.[24] Venäjän tataareista 37,9 prosenttia (2 012 571 henkeä) asui Tatarstanissa.[23]

Suurimmat kaupungitMuokkaa

Kaupunkilaisiksi katsottiin vuoden 2010 väestönlaskennassa 75,4 prosenttia Tatarstanin väestöstä.[1] Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: pääkaupunki Kazan (1 143 535 as.), Naberežnyje Tšelny (513 193), Nižnekamsk (234 044), Älmät (146 393), Zelenodolsk (97 674), Bugulma (89 204 as.), Jelabuga (70 728 as.), Leninogorsk (64 127 as.), Tšistopol (60 755 as.), Zainsk (41 803 as.), Aznakajevo (34 853 as.) ja Nurlat (32 601 as.).[1]

UskontoMuokkaa

 
Moskeija Qolşärif.

Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa muslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja: heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.[25]

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Tatarstanin väestöstä oli:[26][27][28]

  • 31 % islaminuskoisia, mutta ei sunneja eikä šiioja,
  • 30 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 21 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 9 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 2 % kristittyjä, mutta ei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
  • 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % ortodokseja, mutta ei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • monia šiialaisen islaminuskon kannattajia ja
  • < 1 % jotain muuta

LiikenneMuokkaa

Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanin rautatieasemalta johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Liikenne Kazanin kansainvälinen lentoaseman kautta on ollut kasvussa viime vuosina; kenttää on myös modernisoitu merkittävästi. Tasavallan suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä.

KoulutusMuokkaa

Korkean asteen koulutuksen tärkeimpiin laitoksiin kuuluu etenkin pääkaupungissa sijaitsevat Kazanin federaatioyliopisto, Kazanin lääketieteellinen yliopisto, Kazanin kansallinen tutkimusteknologinen yliopisto, Kazanin kansallinen tutkimustekninen yliopisto, Venäjän islamilainen yliopisto.[29]

Tatarstan palautti tataarin viralliseksi kieleksi vuonna 1992, ja tasavallan hallitus on siitä lähtien pyrkinyt saamaan sen tasavertaiseksi venäjän kielen kanssa ja kannustamaan sen käyttöä. Osana tätä yritystä kieli otettiin uudelleen koulutusjärjestelmään pakollisena oppiaineena vuonna 1997, ja vuonna 2001 he palasivat hetkellisesti käyttämään latinalaista kirjaimistoa. Huolimatta yrityksistä edistää kielen käyttöä, venäjä on paljolti korvannut tataarin kielen herättäen huolia sen tulevaisuudesta.[9] Vuoden 2017 marraskuuhun asti koulujen pakollisessa opetussuunnitelmassa tataarin kielelle varattiin kuusi tuntia viikossa. Tämän jälkeen sitä on saatu opettaa vain kaksi tuntia viikossa ja edellytyksenä oppilaan vanhempien kirjallinen lupa. Joidenkin venäläisten oppilaiden vanhempien valituksien mukaan tataarin kielen opetus vei aikaa pois venäjän kielen- ja kirjallisuuden opiskelusta, ja presidentti Vladimir Putin totesi, ettei ”ketään saisi pakottaa opettelemaan itselle vierasta kieltä”.[9][30]

Vuoden 2015 kyselyn mukaan suurin osa Tatarstanin nuorisosta (83 prosenttia) halusi oppia englannin kieltä ja 62 prosenttia kertoi venäjän kielen myös houkuttelevan, kun taas tataarin kielestä oli kiinnostuneita 38 prosenttia. Selitykseksi tataarin mielenkiinnon puutteelle oli sen vähäinen hyödyllisyys työelämässä ja yliopistoissa.[30]

KulttuuriMuokkaa

JuhlapäivätMuokkaa

Pvm Nimi Huomautuksia
31. joulukuuta sekä 1. ja 2. tammikuuta uusivuosi  
8. tammikuuta joulu  
23. helmikuuta isänmaan puolustajien päivä  
8. maaliskuuta kansainvälinen naistenpäivä  
1. ja 2. toukokuuta kevään ja työn juhla  
9. toukokuuta voitonpäivä  
12. kesäkuuta Venäjän päivä  
30. elokuuta Tatarstanin päivä  
6. marraskuuta Tatarstanin perustuslain päivä  
7. marraskuuta lokakuun vallankumouksen vuosipäivä, solidaarisuuden ja sovinnon päivä  
12. joulukuuta Venäjän perustuslain päivä  
kuukalenterin mukaan Kurban-Bairam islamilainen juhla

HallintoMuokkaa

Tasavallan hallintoMuokkaa

 
Tatarstanin presidentin palatsi Kazanissa.

Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Röstäm Miñnexan valittiin vuonna 2010 tasavallan presidentiksi. Hän toimi aiemmin pääministerinä Mintimer Şäymievin alaisuudessa, joka toimi presidenttinä 1991–2010.

Valtion symbolitMuokkaa

Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää.

Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.

Kansallishymni: ”Doroka”.

PaikallishallintoMuokkaa

Paikallishallintoa varten maa on jaettu 43 piiriin ja 14 kaupunkipiirikuntaan.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 29.8.2012. (venäjäksi)
  2. Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2014 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko). Huom *. Lukema hieman muuttunut lähteen päivittyessä, vuoteen 2014 saakka ulottuva tilasto antaa 2010 alueelliseksi BKT:ksi 1 001 622,8 milj. RUB, saman taulukon aiempi vuoden 2012 versio (ajalta ennen Venäjän valtion totalitaarisempaa viestintälainsäädäntöä ja Ukrainan sotaa) antoi nyt käytetyn lukeman 1 004 690,0 milj. RUB) 16.5.2016. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 20.11.2016. Viitattu päivitetty 19.9.2016. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 11.2.2013. (englanniksi)
  4. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  5. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  6. Tatarstan.ru tatarstan.ru. Arkistoitu 18.6.2020. Viitattu 9.9.2022.
  7. Республики bigenc.ru.
  8. Из Татарского энциклопедического словаря ite.antat.ru.
  9. a b c Will the Tatar Language Become Extinct? theculturetrip.com.
  10. a b "Оценка численности постоянного населения по субъектам Российской Федерации". Federal State Statistics Service.
  11. Географические названия России. Топонимический словарь / Поспелов Е. М.. — Москва: АСТ, Астрель, 2008. — С. 433. — 528 с. — 1500 экз. — ISBN 978-5-17-054966-5, 978-5-271-20728-0. — «Татарста́н, республика в составе Российской Федерации»
  12. Татарская энциклопедия, Kazan, 2002, vol. 1, p. 490.
  13. Татарская энциклопедия, Kazan, 2002, vol. 1, p. 490.
  14. a b c d The Tatars: The History of the Tatar Ethnic Groups and Tatar Confederation. Charles River Editors, 2020.
  15. a b Tatar Empire: Kazan's Muslims and the Making of Imperial Russia. Indiana University Press, 2020.
  16. a b Azade-Ayse Rorlich: The Volga Tatars: A Profile in National Resilience. Hoover Institution Press; 1st edition, 2017.
  17. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  18. OOPT Privolžskogo okruga (Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  19. Gazprom Neft: The Global Outlook - Annual Report 2011 (pdf) Gazprom Neft, gazprom-neft.ru. Arkistoitu 23.7.2012. Viitattu 29.8.2012. (englanniksi)
  20. "Human Development Index in the Regions of Russia" . Human Development Report 2006/2007 for the Russian Federation (Report). October 10, 2010.
  21. Economy: The Republic of Tatarstan tatar.ru. Arkistoitu 24.9.2006. Viitattu 9.9.2022.
  22. a b TATARSTAN - Economy tatarstan.kai.ru. Arkistoitu 24.4.2001. Viitattu 9.9.2022.
  23. a b Предварительные итоги Всероссийской переписи населения 2010 года (venäjäksi)
  24. Okontšatelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.rux, Koko Venäjän kattava väestönlaskennan 2010 lopulliset tulokset. Taulukko 5 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  25. Kefeli., Agnès Nilüfer (2017). Becoming Muslim in Imperial Russia: Conversion, Apostasy, and Literacy. Cornell University Press. ISBN 978-0-8014-5231-4.
  26. Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  27. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Tatarstanin yhteenveto s. 218. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  28. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  29. [https://www.tatar-inform.ru/news/universitety-tatarstana-voshli-v-reyting-veduschih-rossiyskih-vuzov Университеты Татарстана вошли в рейтинг ведущих российских вузов Подробнее] tatar-inform.ru.
  30. a b Tatar language classes optional in Tatarstan, Russia diggitmagazine.com.

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”ft”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”bbc”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”kn”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.
Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”mt”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muuallaMuokkaa