Avaa päävalikko

Tatarstan

Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta

Tatarstanin tasavalta (tataariksi Tatarstan, ven. Республика Татарстан, Respublika Tatarstan, myös nimellä Tataaria) on Venäjän liittovaltioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Volga- ja Kamajokien ympärillä.

Tatarstan
Татарстан Республикасы1
Республика Татарстан2
Kama yelabuga.jpg
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla
Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 55.7956°N, 49.1109°E (Ufa)

Valtio Venäjä
Tasavalta Tatarstan
Perustettu Tatarstanin ASNT: 1921
- Tatarstanin SNT 1990
- Tatarstanin tasavalta 1992
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kazan
 – suurin kaupunki Kazan (1 143 535 as.)[1]
 – Presidentti Röstäm Miñnexan
 – Pääministeri Ildar Halikov
Pinta-ala 67 836 km²
 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 3 786 488
 – väestötiheys 55,7 as./km²
Kielet tataari ja venäjä
BKT (2010) 1 004 690,0 milj. RUB[2]
(eli 2,69 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 265,336 kRUB,
noin 6 500 EUR[3]
(eli 101 % Venäjän keskiarvotasosta)
Symbolit
 – Lippu Tatarstanin lippu
 – Vaakuna Tatarstanin vaakuna
 – Kansallislaulu Tatarstanin tasavallan hymni
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 16, 116
 – ISO 3166 RU-TA
tatarstan.ru
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK) [4][5]
1 Tataarinkielinen nimi
2 Venäjänkielinen nimi

Vuonna 1994 Tatarstanin tasavallan ja Venäjän federaation välillä solmittu sopimus määritteli Tatarstanin suvereeniksi valtioksi Venäjän federaation yhteydessä. Tämä sopimus vanheni 2017, ja Tatarstan menetti erityisasemansa Venäjän tasavaltojen joukossa.[6] Vuonna 2008 Tatarstan julistautui itsenäiseksi ja haki YK:n jäsenyyttä, mutta tämä julistus jäi laajalti huomioimatta.

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškortostaniin, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin.[7]

Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km. Tatarstanin pinta-ala vastaa 1/5 Suomesta. Pinta-alasta 90 prosenttia on alavaa jokien halkomaa tasankoa. Itäosassa on loivia metsäisiä kohoumia. Korkein kohta (343 m) sijaitsee maan länsiosassa. Ilmasto on mantereinen. Keskilämpötila tammikuussa vaihtelee −13,0 °C ja −14,8 °C ja heinäkuussa +18,6 °C ja +19,6 °C välillä. Vuotuinen sademäärä on 350–430 mm.

Suurimmat joet ovat Volga (josta 177 km on Tatarstanin alueella) ja siihen laskevat Kama, Kazanka, Mesha, Zay, Shesma ja Svijaga. Volgan ja sen sivujoki Kaman liittymä sijaitsee nykyään Euroopan suurimman tekojärven Kuibyševin tekojärven pohjoispään alla. Kamajoella sijaitseva Nižnekamskin tekojärvi kuuluu myös Volgan vesistön suuriin tekojärviin.

Maan pohjoisosat ovat metsää ja eteläosat mustan mullan aroa. Metsät peittävät 16,2 prosenttia maan pinta-alasta.lähde?

Luonnonsuojelualuista merkittävimpiin kuuluvat Volga-Kaman luonnonpuisto (biosfäärialue) ja Ala-Kaman kansallispuisto.[8]

HistoriaMuokkaa

Tataarit alkoivat asuttaa Volgan aluetta 500-luvulla. Alueen ensimmäinen valtion Bolgarian perustivat tataarien sukulaiskansa bolgaarit 800-luvulla. Vuonna 922 islam julistettiin valtionuskonnoksi. Mongolit valloittivat Bolgarian 1232. Mongolit perustivat alueelle Kultaisen ordan valtakunnan 1241, jonka hajottua 1330-luvulla alue tuli kuulumaan Kazanin kaanikuntaan. Venäläiset aloittivat sodan Kazania vastaan 1540-luvulla Iivana Julman johdolla. Venäläiset onnistuivat kuitenkin valtaamaan Kazanin kaanikunnan vasta 1552 ja liittivät sen Venäjän valtakuntaan. Valloituksen aikana ja sen jälkeen satoja moskeijoita tuhottiin ja tataareja tapettiin tuhansittain. Tataarit nousivat tämän jälkeen useita kertoja kapinaan, vapauttaakseen maansa Venäjän vallasta. Venäjä kuitenkin tukahdutti nämä kapinat kovaotteisesti, joukkomurhien ja uskonnollisten vainojen avulla. Vuonna 1708 perustettiin Kazanin kuvernementti, joka käsitti paljon Nyky-Tatarstania laajemman alueen.lähde?

Venäjän vallankumouksen aikana 1917 oli taisteluita varsinkin pääkaupungissa. Talvella 1918 perustettiin Kazanin muslimien komitea aluehallitukseksi, joka toimi bolševikkien rinnalla. Vuonna 1918 julistettiin "Etelä-Uralin ja Keski-Volgan alueiden Tataarien ja Baškiirien neuvostotasavalta", mutta sen varsinainen perustaminen lykkääntyi, mm. baškiirien vastustuksen vuoksi. Niinpä näille sukulaiskansoille perustettiin omat autonomiset tasavallat. Tatarstanin Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta perustettiin 27. toukokuuta 1920 osista Kazanin, Ufan, Samaran, Vjatkan ja Simbirskin kuvernementteja. Tataarit perustivat oman muslimeille tarkoitetun kommunistipuolueen, mutta Moskova alisti sen valtaansa 1920–21. Neuvostoaikana tataarit olivat yksi harvoista vähemmistökansallisuuksista, joilla oli mahdollisuus jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen omalla äidinkielellään.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Tatarstan ja Tšetšenia kieltäytyivät allekirjoittamasta Venäjän perustuslakia ja pyrkivät itsenäisiksi. Tatarstanin parlamentti 30.8.1990 hyväksyi julistuksen Tatarstanin täysivaltaisesta valtiosta 30. elokuuta 1990 (itsenäisyysjulistus). Samoihin aikoihin perinteiset islamilaiset symbolit ja juhlat otettiin uudelleen käyttöön. Uusi perustuslaki hyväksyttiin 6. marraskuuta 1992. Vuonna 1992 annettiin myös suvereenisuusjulistus, jonka mukaan Tatarstan asteittain irtautuisi Venäjästä. Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt alkuunkaan Tatarstanin itsenäistymispyrkimyksiä. Erimielisyydet Venäjän kanssa uhkasivat muuttua verenvuodatukseksi, sillä Venäjän joukot olivat jo keskitettynä Tatarstanin rajoilla.

Tatarstanin presidentin onnistui kuitenkin hillitä kiihkeimmät kansallismieliset tunteet ja selkkaukselta vältyttiin. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus Tatarstanin ja Venäjän välillä ja se allekirjoitettiin 15. helmikuuta 1994. Sen mukaan Tatarstan on Venäjän yhteydessä oleva suvereeni valtio, jolla on laaja itsehallinto (mm. taloudessa ja verotuksessa). Sopimuksen tulkinnasta on ollut sittemmin erimielisyyksiä, ja 2017 Venäjä katsoi sen rauenneeksi.

Tatarstan päätti mm. muuttaa tataarin kielen takaisin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettavaksi aikaisempien kyrillisten sijaan. Venäjä ei tätä kuitenkaan aluksi hyväksynyt ja yritti kaikin keinoin estää sen toteutumisen, mutta taipui lopulta. Virallisissa yhteyksissä tataarin kieltä kirjoitetaan nykyään taas kyrillisin kirjaimin, mutta kouluissa opetetaan myös latinalaisilla aakkosilla kirjoittamista.


Tatarstan on suunnitellut omaa passia sekä vuonna 2008 Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyysjulistusten jälkeen julistautunut itsenäiseksi, mutta esim. YK tai Venäjä eivät ole tunnustaneet Tatarstanin oikeutta eroamiseen Venäjästä.[9]

Mintimer Şäymiev valittiin uudelleen presidentiksi 25. maaliskuuta 2001 noin 80 prosentin kannatuksella. Presidentin virka lakkautetaan vuonna 2020,kuten muissa Venäjän tasavalloissa on jo tehty. [10] Vladimir Putinin johdolla Venäjä on lisännyt määräysvaltaansa Tatarstanissa.[11]

VäestöMuokkaa

Vuonna 2010 Tatarstanissa oli 3 786 488 asukasta.[1]

Etninen jakaumaMuokkaa

Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (53,2 prosenttia), venäläiset (39,7 prosenttia) ja tšuvassit (3,1 prosenttia). Lisäksi Tatarstanissa asuu udmurteja (0,6 prosenttia), mordvalaisia (0,5 prosenttia), mareja (0,5 prosenttia), ukrainialaisia (0,5 prosenttia) ja baškiireja (0,4 prosenttia).[12] Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataarit ovat vuoden 2010 väestölaskennan mukaisella 3,87 prosentin osuudellaan Venäjän toiseksi suurin etninen ryhmä (iso)venäläisten (80,90 prosenttia) jälkeen. Venäjällä asui 2010 kaikkiaan 5 310 649 tataaria.[13] Venäjän tataareista 37,9 prosenttia (2 012 571 henkeä) asui Tatarstanissa.[14]

Suurimmat kaupungitMuokkaa

Kaupunkilaisiksi katsottiin vuoden 2010 väestönlaskennassa 75,4 prosenttia Tatarstanin väestöstä.[1] Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: pääkaupunki Kazan (1 143 535 as.), Naberežnyje Tšelny (513 193), Nižnekamsk (234 044), Älmät (146 393), Zelenodolsk (97 674), Bugulma (89 204 as.), Jelabuga (70 728 as.), Leninogorsk (64 127 as.), Tšistopol (60 755 as.), Zainsk (41 803 as.), Aznakajevo (34 853 as.) ja Nurlat (32 601 as.).[1]

UskontoMuokkaa

Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa muslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja, heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.lähde?

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Tatarstanin väestöstä oli:[15][16][17]

  • 31 % islaminuskoisia, mutta ei sunneja eikä šiioja,
  • 30 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 21 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 9 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 2 % kristittyjä, mutta ei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
  • 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % ortodokseja, mutta ei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • monia šiialaisen islaminuskon kannattajia ja
  • < 1 % jotain muuta

HallintoMuokkaa

Tasavallan hallintoMuokkaa

 
Tatarstanin presidentin palatsi Kazanissa.

Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Röstäm Miñnexan valittiin 2010 tasavallan presidentiksi. Hän toimi aiemmin pääministerinä Mintimer Şäymievin alaisuudessa, joka toimi presidenttinä 1991–2010.

Valtion symbolitMuokkaa

Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää.

Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.

Kansallishymni: "Doroka".

PaikallishallintoMuokkaa

Paikallishallintoa varten maa on jaettu 43 piiriin ja 14 kaupunkipiirikuntaan.

TalousMuokkaa

Kaivannaiset ja teollisuusMuokkaa

Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä, joten Tatarstanin talouselämä keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Kansallinen, Älmätissä kotipaikkaansa pitävä öljy-yhtiö Tatneft oli vuonna 2011 neljän prosentin tuotanto-osuudellaan Venäjän 6. suurin öljyntuottaja;[18] yritys on listattu sekä Moskovan (MICEX-RTS) että Lontoon pörssissä (LSE). Myös muilla Venäjän petrokemian alan yhtöillä on toimintaa tasavallassa. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta. Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet.lähde?

MaatalousMuokkaa

Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 prosenttia.

LiikenneMuokkaa

Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanin rautatieasemalta johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Liikenne Kazanin kansainvälinen lentoaseman kautta on ollut kasvussa viime vuosina; kenttää on myös modernisoitu merkittävästi. Tasavallan suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä.

KoulutusMuokkaa

Tatarstanissa on pakollinen 10-vuotinen peruskoulu, joka alkaa seitsemän vuoden iässä. Tataarin kieli ja kirjallisuus on oppiaineena lähes kaikissa kouluissa, lukuun ottamatta venäläisiä yksityiskouluja. Tataari ja venäjä ovat koulujen yleisimmät opetuskielet, mutta myös tšuvasseilla, mareilla, mordvilla ja udmurteilla on mahdollisuus opiskella peruskoulussa äidinkielellään niillä alueilla, missä kyseisen vähemmistön edustajia asuu runsaasti.lähde?

Tasavallassa on yhteensä 64 korkeamman tason oppilaitosta, joissa opiskelee 170 000 opiskelijaa. Muun muassa Kazanin valtionyliopisto (per. 1804), Lääketieteellinen, Teknillinen, Teknologinen ja Kasvatustieteellinen yliopisto, Arkkitehtuuri, Maatalous, Eläinlääketieteellinen ja Taideakatemia, Konservatorio sekä Talous- ja kauppainstituutti.

JuhlapäivätMuokkaa

Pvm Nimi Huomautuksia
31. joulukuuta sekä 1. ja 2. tammikuuta Uusivuosi  
8. tammikuuta Joulu  
23. helmikuuta Isänmaan puolustajien päivä  
8. maaliskuuta Kansainvälinen naistenpäivä  
1. ja 2. toukokuuta Kevään ja työn juhla  
9. toukokuuta Voitonpäivä  
12. kesäkuuta Venäjän päivä  
30. elokuuta Tatarstanin päivä  
6. marraskuuta Tatarstanin perustuslain päivä  
7. marraskuuta Lokakuun vallankumouksen vuosipäivä, Solidaarisuuden ja sovinnon päivä  
12. joulukuuta Venäjän perustuslain päivä  
Kuukalenterin mukaan Kurban-Bairam Islamilainen juhla

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 29.8.2012. (venäjäksi)
  2. Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2014 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko). Huom *. Lukema hieman muuttunut lähteen päivittyessä, vuoteen 2014 saakka ulottuva tilasto antaa 2010 alueelliseksi BKT:ksi 1 001 622,8 milj. RUB, saman taulukon aiempi vuoden 2012 versio (ajalta ennen Venäjän valtion totalitaarisempaa viestintälainsäädäntöä ja Ukrainan sotaa) antoi nyt käytetyn lukeman 1 004 690,0 milj. RUB) 16.5.2016. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu päivitetty 19.9.2016. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 11.2.2013. (englanniksi)
  4. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  5. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  6. Smirnova, Lena: Tatarstan, the Last Region to Lose Its Special Status Under Putin The Moscow Times. 24.7.2017. Viitattu 6.4.2019.
  7. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  8. OOPT Privolžskogo okruga (Volgan federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  9. Mirzayanov, Vil: The Declaration of independence of Tatarstan Kazbegi News. 12.10.2009. Viitattu 6.4.2019.
  10. Kozlov, Pter: Кремль не продлит договор с Татарстаном. Изменит ли это что-то? BBC. 11.8.2017. Viitattu 6.4.2019.
  11. Seddon, Max: Tatar culture feels Putin’s squeeze as Russian election nears Financial Times. 25.1.2018. Viitattu 6.4.2019.
  12. Предварительные итоги Всероссийской переписи населения 2010 года (venäjäksi)
  13. Okontšatelnyje itogi Vserossijskoj perepisi naselenija 2010 goda (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.rux, Koko Venäjän kattava väestönlaskennan 2010 lopulliset tulokset. Taulukko 5 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)
  14. Предварительные итоги Всероссийской переписи населения 2010 года (venäjäksi)
  15. Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  16. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Tatarstanin yhteenveto s. 218. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  17. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  18. Gazprom Neft: The Global Outlook - Annual Report 2011 (pdf) Gazprom Neft, gazprom-neft.ru. Viitattu 29.8.2012. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa