Səxibgərəy Səyetğaliyev

neuvostoliittolainen tataaripoliitikko

Sahib-Garei Saidgalijevitš Said-Galijev (ven. Са́хиб-Га́рей Саидгалиевич Са́ид-Га́лиев, tat. Сәхибгәрәй Сәетгали улы Сәетгалиев, Səxibgərəy Səyetğali ulı Səyetğaliyev; 6. maaliskuuta 189429. lokakuuta 1938) oli tataarilainen vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko.

Sahib-Garei Said-Galijev
Сахиб-Гарей Саид-Галиев
Сәхибгәрәй Сәетгалиев
Səxibgərəy Səyetğaliyev
Henkilötiedot
Syntynyt6. maaliskuuta 1894
Venäjän keisarikunta Ufa, Venäjän keisarikunta
Kuollut29. lokakuuta 1938 (44 vuotta)
Neuvostoliitto Moskova, Venäjän SFNT
Poliitikko
Puolue VSDTP , NKP, (bolsevikit)
Asema

kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja;

Elämäkerta

muokkaa

Said-Galijev (Säyetğaliyev) syntyi työläisperheeseen Ufassa vuonna 1894. Hänet värvättiin armeijaan vuonna 1915 ja seuraavana vuonna Said-Galijev liittyi VSDTP:n riveihin Jekaterinburgissa.[1]

Helmikuun vallankumouksen (1917) jälkeen hänestä tuli rykmenttikomitean- ja Jekaterinburgin Neuvoston jäsen sekä muslimisotilaiden varuskuntakomitean puheenjohtaja. Maaliskuussa 1917 Said-Galijev liittyi bolševikkeihin. Heinäkuusta hän toimi Uralin alueellisen muslimineuvoston puheenjohtaja ja seuraavat kaksi vuotta hän oli Kazanin neuvoston kansallisuuksien komissaari, Ufan maakuntakomitean tataari-baškiiritoimiston jäsen ja muslimien sotilaspoliittisten kurssien opettaja Keski-Muslimien sotilaskollegion poliittisella osastolla. Marraskuussa 1919 hän toimi edustajana idän kansojen kommunististen järjestöjen 2. kokovenäläisessä kongressissa sekä tuli valituksi kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa toimivan CONV:n keskustoimiston puheenjohtajaksi.[2]

Vuonna 1920 Galievista tuli Tataarien ASNT:n vallankumouskomitean puheenjohtaja. Vuosina 1920–1922 hän oli kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. Said-Galijevin toimiessa puheenjohtajana häntä vastaan tehtiin salamurhayritys.[3]

Vuosina 1921–1924 Said-Galijev oli Krimin ASNT:n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja. 30. joulukuuta 1921 hänestä tuli Venäjän SFNT:n täysivaltaisen valtuuskunnan jäsen Neuvostoliiton ensimmäisessä liittokokouksessa, joka allekirjoitti Neuvostoliiton perustamissopimuksen.[4]

Vuonna 1924 Said-Galijev lähetettiin Moskovaan. Vuosina 1924–1925 hän oli keskusvalvontakomitean jäsen. Vuodet 1924–1926 hän työskenteli Neuvostoliiton työläisten ja talonpoikien tarkastusviraston kansankomissariaatissa, 1928–1931 hän oli Teplo i Sila -rahaston (Moskova) varajohtaja ja johtaja. Vuosina 1931–1933 Said-Galijev oli Neuvostoliiton Työn kansankomissariaatin hallituksen jäsen. Vuodesta 1933 hän työskenteli Neuvostoliiton viestintäreittien kansankomissariaatissa.[2]

Said-Galijev oli kommunistisen internationaalin toisen- ja kolmannen kongressin elegaatti. Hänet valittiin koko Venäjän keskuskomitean ja Neuvostoliiton keskuskomitean jäseneksi.[1]

Stalinin vainojen aikaan Said-Galijev pidätettiin vuonna 1938 ja tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin 29. lokakuuta 1938. Said-Galijev rehabilitoitiin vuonna 1955.[1]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Саид-Галиев Сахибгарей Саидгалиевич tatarica.org.
  2. a b Саїд-Галієв Сахиб-гару vseslova.com.ua. Arkistoitu 22.12.2016. Viitattu 21.9.2023.
  3. ЦК РКП(б)–ВКП(б) и национальный вопрос. Книга 1. 1918–1933 гг.. — М.: РОССПЭН, 2005. — С. 42.
  4. Шамил Гаффаров ТАССР Халык Комиссарлары Советының беренче Рәисе каберенә чәчәкләр салды vatantat.ru. Arkistoitu 19.2.2022. Viitattu 21.9.2023.