Peter Paul Rubens

flaamilainen taidemaalari

Pieter Pauwel (Peter Paul) Rubens (28. kesäkuuta 1577 Siegen, Nassau-Dillenburg, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta30. toukokuuta 1640 Antwerpen, Espanjan Alankomaat) oli flaamilainen taiteilija, jota pidetään yhtenä Euroopan suurimmista taidemaalareista. Hän oli barokin kuvataiteen pääedustajia.[1] Rubens oli elinaikanaan hyvin menestyksekäs taiteilija. Muotokuvamaalarina hän oli niin suosittu, että joutui palkkaamaan joukon apulaisia ateljeehensa. Hänen pääavustajansa Antoon van Dyck kehittyi itsekin merkittäväksi taiteilijaksi.[2]

Peter Paul Rubens
Omakuva, 1623.
Omakuva, 1623.
Henkilötiedot
Syntynyt28. kesäkuuta 1577
Siegen, Westfalen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut30. toukokuuta 1640
Antwerpen, Espanjan Alankomaat
Kansalaisuus flaamilainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus barokki
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Marchesa Brigida Spinola Doria 1606.

Rubens tunnetaan erityisesti alastomista, nykykäsityksen mukaan ylipainoisista naisistaan, joiden iho on kuvattu erittäin elävästi. Rubensin aistilliseen ja elämäniloiseen tyyliin vaikuttivat italialaiset taiteilijat, etenkin Tizian. Työt olivat tyypillistä barokkitaidetta. Hän maalasi myös maisemia ja muotokuvia.[1]

Elämä

muokkaa

Rubens oli lähtöisin antwerpenilaisesta protestanttisesta lakimiesperheestä, joka oli paennut Saksan Siegeniin, Westfaleniin, kotiseudun uskonnollisen ahdasmielisyyden takia. Isän kuoleman jälkeen Rubens palasi äitinsä kanssa Antwerpeniin ja otti katolisen kasteen. Uskonto oli näkyvässä osassa hänen myöhemmässä tuotannossaan.[3]

Vuonna 1600 Rubens lähti flaamilaisten maalarien tapaan opintomatkalle Italiaan. Maailmanmies Rubens maalasi monille Euroopan hoveille, muun muassa Italian Mantovan herttualle ja Ranskan kuningashuoneelle. Mantovassa hän oli herttua Vincenzo de Gonzagan palveluksessa aluksi taideteosten jäljentäjänä, mutta myöhemmin itsenäisenä taiteilijana. Hän sai Gonzagan herttuan avulla mahdollisuuden vierailla Roomassa, jossa hän maalasi kolme alttaritaulua Santa Croce in Gerusalemme -kirkkoon. Vuonna 1603 herttua otti hänet mukaansa vierailemaan Espanjan hovissa. Siellä hän maalasi muotokuvan Lerman herttuasta. Myöhemmin Rubens palasi Antwerpeniin, jossa hän asui uransa huippukautena.[4]

Kielitaitonsa ja sulavan käytöksensä vuoksi Rubens sai tehtäviä myös diplomaattina. Vuonna 1629 Rubens matkusti Englantiin neuvottelemaan lähettiläiden vaihdosta Englannin ja Espanjan välillä. Neuvottelut johtivat rauhansopimukseen vuonna 1630.[5] Sekä Espanjan kuningas Filip IV että Englannin kuningas Kaarle I löivät hänet ritariksi.[2]

Rubens rakennutti 1620-luvulla itselleen yksityispalatsin Antwerpeniin, (silloisen Espanjan Alankomaiden alueelle). Siellä hän kuoli vuonna 1640.

Taiteilijana

muokkaa
 
Venus peilin edessä, 1614–1615.

Monet Rubensin alkuaikojen työt ovat Raamatun kertomusten kuvittamista. Mukaan tuli kuitenkin muitakin humanistisia aiheita kuten Venukseen, Adonikseen ja Marsiin liittyvää tarustoa. Tällaisiin kuviin Rubens saattoi liittää rakastamiaan alastomia naishahmoja, joita ei voinut sijoittaa uskonnollisiin teoksiin. Rubens työskenteli myös muotokuvamaalarina sekä lähipiirinsä että historiallisten henkilöiden parissa. Hän harrasti myös metsästysaiheisia maalauksia, joissa hän sai kuvata suuria joukkokohtauksia ja dramaattisia tilanteita. Myös maisemakuvat kiinnostivat Rubensia, mutta tätä lajia kriitikot ovat myöhemmin vähätelleet, koska Rubens mielellään kaunisteli kohdettaan eikä pitäytynyt realismissa.[4]

Euroopan ruhtinaat tilasivat Rubensilta erilaisia kuvitustöitä enemmän kuin hän ehti toteuttaa. Tilatut aiheet olivat mahtipontisia. Hän toteutti ne omalla tyylillään, jonka hän oli omaksunut Italian mestareilta ja muokannut Keski-Euroopan barokkitaiteen mukaiseksi. Hän oli tämän taiteenlajin mestari, ja pystyi saamaan mahtipontisetkin tilaustyöt eloisiksi. Vuosien mittaan vain maalaustapa ja aihevalinnat muuttuivat: hän hylkäsi yleisväriltään tummansävyisen tyylin ja kehitti siveltimenjälkensä keveämmäksi. Lopulta keveys meni niin pitkälle, että hänen avustajansa eivät enää kyenneet toteuttamaan hänen vaatimustaan erittäin kevyistä siveltimenvedoista.[4]

Galleria

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Otavan Iso Fokus: Osa 6, s. 3573. (Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja) Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3
  2. a b Rubens and the young Van Dyck Fitzwilliam Museum. Arkistoitu 30.4.2015. Viitattu 13.9.2009. (englanniksi)
  3. Catholic Encyclopedia. (englanniksi)
  4. a b c ”Rubens, Peter Paul”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 5855–5856. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
  5. End of innocence. The Guardian 2003. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Alpers, Svetlana: The Making of Rubens. Yale University Press, 1996. ISBN 978-0-300-06744-6 (englanniksi)
  • Belkin, Kristin Lohse: Rubens. Phaidon Press, 1998. ISBN 978-0-71483412-2 (englanniksi)
  • Held, Julius S. (toim.): Rubens. Selected Drawings. Rizzoli Intl Publications, 1986. ISBN 978-0-91882548-3 (englanniksi)
  • Jaffé, Michael: Rubens and Italy. Phaidon, 1977. ISBN 0-8014-1064-9 (englanniksi)
  • Jaffe, David & McGrath, Elizabeth: Rubens. A Master in the Making. (National Gallery London Publications) Yale University Press, 2005. ISBN 978-185709371-1 (englanniksi)
  • Lamster, Mark: Master of Shadows. The Secret Diplomatic Career of the Painter Peter Paul Rubens. Anchor, 2010. ISBN 978-0-30738735-6 (englanniksi)
  • Salmela-Hasan, Katriina & Karttunen, Ilkka (toim.): Rubens. Retretti 25.5.–1.9.1991. Punkaharjun taidekeskus, 1991. ISBN 951-8977-06-2
  • Scribner, Charles: Peter Paul Rubens. Abrams, 1989. ISBN 978-0-81091569-5 (englanniksi)
  • Vergara, Lisa: Rubens and the Poetics of Landscape. Yale University Press, 1982. ISBN 978-0-300-02508-8 (englanniksi)
  • White, Christopher: Peter Paul Rubens. Man and Artist. Yale University Press, 1987. ISBN 978-0-300-03778-4 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa