Vilhelm III Oranialainen
Vilhelm III Oranialainen (14. marraskuuta 1650 Haag – 8. maaliskuuta 1702) oli hollantilainen Oranian ruhtinas, Alankomaiden käskynhaltija (stadhouder) ja vuodesta 1689 kuolemaansa asti Englannin, Irlannin ja Skotlannin (nimellä Vilhelm III) kuningas. Vilhelm oli Kaarle I:n tyttärenpoika ja Maria II:n puoliso.[1]
| Vilhelm III Oranialainen | |
|---|---|
_(lighter).jpg) | |
| Englannin kuningas ja Skotlannin kuningas | |
| Valtakausi | 13. helmikuuta 1689 – 8. maaliskuuta 1702 |
| Kruunajaiset | 11. huhtikuuta 1689 |
| Edeltäjä | Jaakko II ja VII |
| Seuraaja | Anna |
| Syntynyt |
14. marraskuuta 1650 Haag, Yhdistyneet provinssit |
| Kuollut |
8. maaliskuuta 1702 (51 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Puoliso | Maria II |
| Suku |
Orania-Nassau Stuart |
| Isä | Vilhelm II |
| Äiti | Maria |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |
 |
Elämäkerta
muokkaaVilhelm syntyi marraskuussa 1650 Hollannin Haagissa. Hänen isänsä, Vilhelm II Oranialainen oli kuollut kahdeksan päivää aikasemmin. Äiti, Maria Stuart, oli Kaarle I:n tytär.[2]
Vuonna 1672 Ranskan kuningas Ludvig XIV teki Englannin tuella hyökkäyksen Hollantiin valloittaen siitä suurimman osan. Silloinen Hollannin hallitsija Johan de Witt epäonnistui rauhanteossa ja hänet murhattiin. Vilhelm nousi Hollannin käskynhaltijaksi ja jatkoi menestyksekkäästi taistelua Englantia ja Ranskaa vastaan. Englannin kanssa hän solmi rauhan vuonna 1674. Vahvistaakseen asemaansa hän meni vuonna 1677 naimisiin Jaakko II:n tyttären Marian kanssa. Vuonna 1678 myös Ludvig XIV päätyi tekemään Hollannin kanssa rauhan, koska pelkäsi joutuvansa sotaan sekä Hollantia että Englantia vastaan.
Vuonna 1685 Jaakko II nousi Englannissa valtaan ja aiheutti pian vastustusta parlamentinvastaisilla ja katolisuutta suosivilla toimillaan. Parlamentti kääntyi Vilhelmin puoleen pyytäen tätä turvaamaan Englannin protestanttisuuden. Vilhelm nousi vuonna 1688 maihin Englantiin ja suoritti niin sanotun mainion vallankumouksen. Jaakko II kaatui, mutta parlamentti joutui ongelmalliseen tilanteeseen. Se olisi halunnut pelkästään Marian hallitsijaksi, mihin Vilhelm ei suostunut. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa Vilhelm ja Maria hallitsivat yhdessä. Vastineeksi Vilhelmin oli kuitenkin allekirjoitettava Bill of Rights -julistus, joka nosti parlamentin vallankäyttäjänä ensimmäistä kertaa monarkin yläpuolelle. Näin mainio vallankumous tuli välillisesti edistäneeksi parlamentaarisen järjestelmän kehitystä Englannissa.
Vuonna 1701 astui voimaan myös uusi Ison-Britannian vallanperimyslaki, jonka mukaan parlamentti päätti tarvittaessa maan tulevan hallitsijan. Laki oli seurausta pelosta kruunun joutumisesta katolisten käsiin, sillä sukulinjan katkeaminen oli odotettavissa.
Ollessaan helmikuussa 1702 ratsastamassa Hampton Courtin kuninkaallisen palatsin puistossa Vilhelm putosi hevosen selästä sen astuttua myyränkoloon. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kuoli Kensingtonin palatsissa putoamisen aiheuttamiin jälkiseurauksiin. Hän ja Maria olivat lapsettomia, joten kruunu siirtyi Marian sisarelle Annalle ja Annan kuoleman jälkeen v. 1714 Hannover-suvulle.
Lähteet
muokkaa- William III (r. 1689–1702) and Mary II (r. 1689–1694)The British Monarchy (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ Tim Harris: William And Mary (William III, 1650–1702; Ruled 1689–1702) Europe, 1450 to 1789: Encyclopedia of the Early Modern World. Viitattu 4.3.2023.
- ↑ John S. Morrill, Nesca A. Robb: William III Encyclopedia Britannica. Viitattu 4.3.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilhelm III Oranialainen Wikimedia Commonsissa
