Anna (Englanti)

Anna
	Michael Dahlin maalaama muotokuva, 1705
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
Valtakausi	8. maaliskuuta 1702 –; 1. toukokuuta 1707
Edeltäjä	Vilhelm III
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
Valtakausi	1. toukokuuta 1707 –; 1. elokuuta 1714
Seuraaja	Yrjö I
Syntynyt	6. helmikuuta 1665; St Jamesin palatsi, Westminster
Kuollut	1. elokuuta 1714 (49 vuotta); Kensingtonin palatsi, Middlesex
Puoliso	Tanskan prinssi George
Uskonto	protestantti
Nimikirjoitus

Tämä artikkeli kertoo hallitsijasta. Anna on myös usean kuningatarpuolison nimi.

Anna (6. helmikuuta 1665 – 1. elokuuta 1714) oli Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar, joka nousi valtaan 8. maaliskuuta 1702. Unionilain myötä 1. toukokuuta 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät Iso-Britanniaksi. Hän hallitsi Ison-Britannian ja Irlannin kuningattarena kuolemaansa asti.

Anna syntyi setänsä Kaarle II:n hallitessa. Tällä ei ollut aviossa syntyneitä lapsia. Hänen isänsä, Jaakko, oli perimysjärjestyksessä ensimmäinen. Jaakon epäilty roomalaiskatolilaisuus oli epäsuosittua Englannissa, ja Kaarlen ohjeiden mukaisesti Anna kasvatettiin anglikaaniksi. Kolme vuotta sen jälkeen kun hän seurasi Kaarlea valtaistuimelle, Jaakko syöstiin vallasta ”mainiossa vallankumouksessa” vuonna 1688.

Annan protestanttinen lanko ja serkku Vilhelm III nousi valtaan yhdessä vaimonsa, Annan vanhemman siskon, Maria II:n kanssa. Vaikka siskokset olivat olleet läheisiä, erimielisyydet Annan raha-asioissa, asemasta ja tuttavien valinnassa ilmenivät pian Marian valtaannousun jälkeen, ja heistä tuli vieraantuineita. Vilhelmilla ja Marialla ei ollut lapsia. Marian kuoltua vuonna 1694 Vilhelm jatkoi yksinhallitsijana, kunnes kuoli vuonna 1702, jolloin Anna nousi valtaan.

Kuningattarena Anna suosi maltillisia tory-poliitikkoja, jotka jakoivat todennäköisimmin hänen anglikaaniset uskonnolliset näkemyksensä kuin heidän vastustajansa whigit. Whigit saivat enemmän valtaa Espanjan perimyssodan aikana, kunnes vuonna 1710 Anna erotti monet heistä virastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Sarah Churchillin, Marlborough’n herttuattaren kanssa katkeroitui heidän poliittisten näkemystensä eroavaisuuden vuoksi.

Annaa vaivasi huono terveys hänen koko elämänsä ajan. Kolmekymmentävuotiaasta alkaen hänestä tuli kasvavassa määrin rampa ja ylipainoinen. Vaikka hän oli seitsemäntoista kertaa raskaana miehelleen, Tanskan prinssi Yrjölle, hän kuoli ilman eläviä lapsia ja oli viimeinen Stuart-suvun monarkki.

Vuoden 1701 vallanperimyslain mukaisesti häntä seurasi hallitsijana hänen pikkuserkkunsa Hannover-sukuun kuulunut Yrjö I, joka oli Stuartin suvun jälkeläinen isoäitinsä Elisabet Stuartin, Jaakko I:n tyttären, kautta.

VarhaisvuodetMuokkaa

NuoruusMuokkaa

Piirros St. Jamesin palatsista vuodelta 1715

Anna syntyi Lontoossa St. Jamesin palatsissa 6. helmikuuta 1665. Hän oli silloisen Yorkin herttuan Jaakon ja tämän ensimmäisen vaimon Lady Anne Hyden toinen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Maria oli syntynyt kolme vuotta aiemmin vuonna 1662.

Jaakko ja Anne saivat myöhemmin muitakin lapsia, mutta Anna ja Maria selviytyivät ainoina aikuisikään. Annan isä Jaakko kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon, mutta Annan sedän, kuningas Kaarle II:n vaatimuksesta Jaakon tyttäret saivat tiukan protestanttisen kasvatuksen.^[1]

Lapsuudessaan Anna kärsi silmäongelmista, ja hänet lähetettiin Ranskaan saamaan hoitoa. Ranskassa hän asui ensin isoäitinsä Henrietta Marian luona. Henrietta Maria oli Ranskan kuninkaan Henrik IV:n tytär ja Englannin kuningas Kaarle I:n vaimo. Isoäitinsä kuoleman jälkeen Anna siirtyi asumaan tämän tyttären ja oman tätinsä Henrietta Annen luokse. Hän palasi Englantiin vuonna 1670. Kolme vuotta myöhemmin vuonna 1673 hän tutustui Sarah Jenningsiin, josta tuli hänen läheinen ystävänsä ja vuosien kuluessa myös tärkeä neuvonantaja.^[1]

Vuonna 1673 Annan isän kääntyminen roomalaiskatoliseen uskoon tuli julkiseksi. Vuonna 1677 Annan läheinen ystävä Sarah Jennings meni naimisiin John Churchillin kanssa. John Churchillista tuli myöhemmin Marlboroughin herttua ja yksi Annan tärkeimmistä kenraaleista. Vuonna 1683 Anna itse meni naimisiin Tanskan prinssi Yrjön (George) kanssa. Avioliitto heidän välillään ei ollut suosittu, mutta siitä huolimatta se oli onnellinen. Anna oli raskaana 17 kertaa, mutta viidestä elävänä syntyneestä lapsesta neljä kuoli alle 2-vuotiaina. Poika William, Gloucesterin herttua kuoli 11-vuotiaana.

Sarah Churchillista tuli Annan kamarineito, ja Annan päätöksestä naiset hylkäsivät kaikki muodollisuudet väliltään. Espanjan perimyssodan aikana vuosina 1701–1714 Sarah ja Marlboroughn herttua joutuivat kuitenkin Annan epäsuosioon Sarahin riitaannuttua kuningattaren kanssa. Herttua erotettiin virastaan, ja parlamentti lopetti Blenheimin palatsin rahoituksen. He matkustivat pois Britanniasta ja palasivat maahan vasta kuningatar Annan kuoltua vuonna 1714.^[1]