Anna (Englanti)

Anna (engl. Anne, Anne I) (6. helmikuuta 1665 – 1. elokuuta 1714) oli Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar, joka nousi valtaan 8. maaliskuuta 1702. Unionilain myötä 1. toukokuuta 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivät Ison-Britannian kuningaskunnaksi. Hän hallitsi Ison-Britannian ja Irlannin kuningattarena kuolemaansa asti. Kuningatar Anna oli viimeinen Stuart-suvun hallitsija Englannissa.

Anna
Michael Dahlin maalaama muotokuva, 1705
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
Valtakausi	8. maaliskuuta 1702 – 1. toukokuuta 1707
Edeltäjä	Vilhelm III
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar
Valtakausi	1. toukokuuta 1707 – 1. elokuuta 1714
Seuraaja	Yrjö I
Syntynyt	6. helmikuuta 1665 St Jamesin palatsi, Westminster, Lontoo
Kuollut	1. elokuuta 1714 (49 vuotta) Kensingtonin palatsi, Middlesex, Lontoo
Hautapaikka	Westminster Abbey, Lontoo
Puoliso	Tanskan prinssi George (Yrjö) (1653–1708)
Lapset	Mary (k. 1687) Anne Sophia (k. 1687) William (k. 1700)
Suku	Stuart
Isä	Jaakko II
Äiti	Anne Hyde
Uskonto	anglikaani
Nimikirjoitus

Lisäksi hänen nimeään kantaa arkkitehtuurin tyylisuunta Queen Anne style, joka on näkyy barokin muotokielenä lähinnä yksinkertaisissa kartanorakennuksissa, jotka valmistuivat vuosina 1701–1714.

Suku ja lapsuus

Piirros St. Jamesin palatsista vuodelta 1715

Yorkin herttua James Stuart ja Yorkin herttuatar Anne Hyde tyttäriensä Marian (vas.) ja Annan (oik.) kanssa. Peter Lelyn maalaus 1668–1670. Tytöt lisäsi maalaukseen Benedetto Gennari n. 1680. Taustalla näkyy Windsorin linna.

Anna oli silloisen Yorkin herttua Jamesin ja tämän ensimmäisen puolison Yorkin herttuatar lady Anne Hyden toiseksi vanhin tytär. Hänen vanhempi sisarensa Maria oli syntynyt kolme vuotta aiemmin vuonna 1662.

Anna syntyi setänsä Kaarle II:n hallitessa. Tällä ei ollut aviossa syntyneitä lapsia. Annan isä Jaakko (engl. James) oli perimysjärjestyksessä ensimmäinen. Yorkin herttua Jamesin epäilty roomalaiskatolilaisuus oli epäsuosittua Englannissa, ja Kaarle II:n ohjeiden mukaisesti Anna ja sisar Maria kasvatettiin anglikaaneiksi. Kolme vuotta sen jälkeen kun Annan isä Jaakko II seurasi Kaarlea valtaistuimelle, hänet syöstiin vallasta ”mainiossa vallankumouksessa” vuonna 1688.

Yorkin herttua James ja herttuatar Anne saivat lapsia kaikkiaan kahdeksan kappaletta, mutta Anna ja Maria selviytyivät ainoina aikuisikään asti. Annan isä herttua James kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon, mutta Annan sedän, kuningas Kaarle II:n vaatimuksesta herttuan tyttäret saivat tiukan protestanttisen kasvatuksen lady Frances Villiersin ohjaamina erossa isästään.

Lapsuudessaan Anna kärsi vuotavien silmien ongelmasta, ja hänet lähetettiin Ranskaan saamaan hoitoa. Ranskassa hän asui ensin isoäitinsä Henrietta Marian taloudessa. Henrietta Maria oli Ranskan kuningas Henrik IV:n tytär ja Englannin kuningas Kaarle I:n puoliso. Isoäitinsä kuoleman jälkeen Anna siirtyi asumaan tätinsä Orléansin herttuatar Henrietta Annen talouteen. Hän palasi Englantiin vuonna 1670.

Annan äiti kuoli raskauksien uuvuttamana 34-vuotiaana rintasyöpään vuonna 1671 kun tyttö oli kuusivuotias. Isä meni vuonna 1673 uusiin naimisiin italialaisen prinsessa Maria Modenalaisen (Maria Beatrice d'Este) kanssa, liitosta tuli myöhemmin seitsemän sisaruspuolta Annalle, joista aikuiseksi eli James Stuart. Samana vuonna 8-vuotias Anna tutustui Sarah Jenningsiin, josta tuli hänen läheinen ystävänsä ja vuosien kuluessa myös tärkeä neuvonantajansa. Annan isällä oli myös seitsemän tunnustettua aviotonta lasta kahden julkisen rakastajattaren kanssa, jotka olivat hovinaisia. Rakastajattarista toinen, lady Arabella Churchill sattui olemaan Sarah Jenningsin tuleva käly.

Aikuisuus ja avioliitto

Prinsessa Anna n. 1683, Godfrey Knellerin (1646-1723) maalaus, National Trust

Puoliso Tanskan prinssi George (Yrjö) (1653–1708), John Rileyn maalaus n. 1687

Kuningatar Anna ja poika William, Gloucesterin herttua n. 1694, Sir Godfrey Knellerin työpaja

Vuonna 1673 Annan isän kääntyminen roomalaiskatoliseen uskoon tuli julkiseksi. Vuonna 1677 Annan lapsuudenystävä Sarah Jennings meni naimisiin John Churchillin kanssa. John Churchillista tuli myöhemmin ensimmäinen Marlborough'n herttua ja yksi Annan tärkeimmistä kenraaleista.

Vuonna 1683 Anna avioitui Tanskan prinssi Georgen (Yrjö) (1653–1708) kanssa. Avioliitto heidän välillään ei ollut suosittu, mutta siitä huolimatta se oli onnellinen ja heille syntyi paljon lapsia. Anna oli siten surun murtama kun prinssi George kuoli astmakohtaukseen vuonna 1708. Anna oli myös viehättynyt naissuhteista, josta on todisteita hänen intohimoisessa kirjeenvaihdossaan.

Annan protestanttinen lanko ja serkku Vilhelm III nousi valtaan yhdessä puolisonsa, Annan vanhemman sisaren Maria II:n kanssa. Vaikka siskokset olivat olleet läheisiä, erimielisyydet Annan raha-asioissa, asemasta ja tuttavien valinnassa kärjistyivät pian Marian valtaannousun jälkeen, ja he vieraantuivat toisistaan. Vilhelmillä ja Marialla ei ollut lapsia. Marian kuoltua vuonna 1694 Vilhelm jatkoi hallitsijana yksin. Vilhelmin kuoltua vuonna 1702 Anna nousi valtaan.

Jälkeläiset

Kuningatar Annalla oli kaikkiaan seitsemän keskenmenoa, joissa monissa lapsi oli kuollut jo kohtuun. Näistä useimmat tapahtuivat vuoden 1690 jälkeen, jolloin hänen terveytensä alkoi heikentyä. Seitsemän kertaa lapsi syntyi ennenaikaisesti tai kuolleena tai eli vain muutaman päivän. Isorokkoepidemian aikana vuonna 1687 Annalla oli kaksi keskenmenoa.

Annan ja Georgen lapsista viisi kuoli pienenä tai heti syntymänsä jälkeen:

• Mary (2. kesäkuuta 1685 – 8. helmikuuta 1687), kuoli 2-vuotiaana isorokkoon

• Anne Sophia (12. toukokuuta 1686 – 2. helmikuuta 1687), kuoli alle vuoden ikäisenä isorokkoon

• William, Gloucesterin herttua (24. heinäkuuta 1689 – 30. heinäkuuta 1700) kuoli isorokkoon 11-vuotiaana.
• Mary (14. lokakuuta 1690 – 14. lokakuuta 1690), syntyi 2 kuukautta ennenaikaisena, eli vain muutaman tunnin
• George (17. huhtikuuta 1692 – 17. huhtikuuta 1692), eli vain muutaman minuutin, jotta hänet ehdittin kastaa

Kuningatar

Anna kruunattiin Pyhän Yrjön päivänä, 23. huhtikuuta 1702. Koska hän kärsi kihdistä, hänet kannettiin Westminster Abbey´hin avoimessa kantotuolissa, jonka matala selkänoja antoi hallitsijanviitan soljua perässä.^lähde?

Kuningattarena Anna suosi maltillisia tory-poliitikkoja, jotka jakoivat todennäköisimmin hänen anglikaaniset uskonnolliset näkemyksensä kuin heidän vastustajansa whigit. Whigit saivat enemmän valtaa Espanjan perimyssodan aikana, kunnes vuonna 1710 Anna erotti monet heistä viroistaan. Hänen pitkäaikainen, erittäin läheinen ja riippuvainen ystävyytensä kamarirouva Sarah Churchillin, 1. Marlborough’n herttuattaren kanssa huononi poliittisten näkemyserojen vuoksi.

Annaa vaivasi huono terveys koko hänen elämänsä ajan. Hän oli myös äärimmäisen ujo ja silmävaivainen jo pikkutyttönä. 30-vuotiaasta alkaen hänestä tuli kasvavassa määrin liikuntakyvytön kihdin vuoksi ja sen seurauksena ylipainoinen. Vuonna 1713 hän ei pystynyt kävelemään enää lainkaan.

Lady Sarah Churchillista tuli ensin prinsessa Annan kamarirouva, ja Annan päätöksestä naiset hylkäsivät väliltään kaikki muodollisuudet. Kuningattareksi tultuaan Anna alkoi suosia myös Sarahin köyhtynyttä serkkua Abigail Hilliä (myöh. paronitar Masham), joka oli työskennellyt aiemmin tavallisena palvelijana ja joka pääsi vuonna 1704 kuningattaren kamarirouvaksi (Lady of the Bedchamber).^lähde?

Espanjan perimyssodan aikana vuosina 1701–1714 herttuatar Sarah ja Marlborough'n herttua joutuivat kuitenkin Annan epäsuosioon Sarahin riitaannuttua kuningattaren kanssa lopullisesti vuonna 1711. Herttua menetti arvonimensä ja erotettiin virastaan, ja parlamentti lopetti Blenheimin palatsin rakentamisen rahoittamisen 1712. He lähtivät maanpakoon ja palasivat maahan vasta kuningatar Annan kuoltua.

Vuodesta 1713 lähtien Anna oli osallisena orjakaupassa, koska hän omisti 22,5 % South Sea Companyn osakkeista. Tämä yhtiö hallinnoi sopimusta nimeltä Asiento de negros, joka antoi briteille yksinoikeuden välittää 4 800 afrikkalaista orjaa vuosittain Espanjan siirtomaihin (esim. Kalifornia, Louisiana, Florida, Puerto Rico, Kolumbia, Venezuela) 30 vuoden ajan. Myös Annan isä Jaakko II oli aktiivinen orjakaupassa ja osallistui Stuart-suvun jo 1660 perustetun Royal African Companyn toimintaan, joka oli vuoteen 1731 mennessä eniten afrikkalaisia orjia koskaan välittänyt yhtiö.

Kuningatar Anna kuoli pitkään sairastettuaan äkillisesti aivohalvauksen (stroke) jälkiseuraamuksiin 49-vuotiaana Kensingtonin palatsissa Lontoossa 1. elokuuta 1714. Hänet haudattiin 24. elokuuta miehensä ja lastensa viereen Henrik VII:n kappeliin Westminster Abbeyhin. Hänen isänsä Jaakko II oli kuollut aivoverenvuotoon 67-vuotiaana.

Vaikka hän oli 17 kertaa raskaana miehelleen Tanskan prinssi Georgelle (Yrjö), hän kuoli ilman elossa olevia lapsia ja oli viimeinen Stuart-suvun monarkki. Vuoden 1701 vallanperimyslain mukaisesti Annaa seurasi hallitsijana hänen pikkuserkkunsa, Hannover-sukuun kuulunut Yrjö I, joka oli Stuart-suvun jälkeläinen isoäitinsä Elisabet Stuartin, Jaakko I:n tyttären kautta.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna (Englanti) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Vilhelm III & II

Englannin ja Skotlannin kuningatar 1702–1707

Seuraaja: –

Edeltäjä: Vilhelm III

Irlannin kuningatar 1702–1714

Seuraaja: Yrjö I

Edeltäjä: –

Ison-Britannian kuningatar 1707–1714

Seuraaja: Yrjö I