James Stuart
James Francis Edward Stuart (10. kesäkuuta 1688, Lontoo – 1. tammikuuta 1766, Rooma) oli Skotlannin ja Englannin kruununtavoittelija (16. syyskuuta 1701 – 1. tammikuuta 1766), jota yleisesti kutsuttiin "Vanhemmaksi kruununtavoittelijaksi" (engl. the Old Pretender). Hän oli Walesin prinssi vain muutaman kuukauden ajan heti synnyttyään. Hän vietti suurimman osan elämäänsä maanpaossa Ranskassa ja Italiassa.
Hänen jakobiitti-kannattajansa nimesivät hänet Englannin kuninkaaksi hallitsijanimellä Jaakko III ja Skotlannin kuninkaaksi hallitsijanimellä Jaakko VIII.[1]
Elämäkerta
muokkaaLapsuus ja nuoruus
muokkaa
James Stuart oli syntymästään saakka kiistojen kohteena. Hänen katolinen isänsä Englannin kuningas Jaakko II ja Skotlannin kuningas Jaakko VII oli saanut ensimmäisen vaimonsa kanssa kaksi tytärtä Annan ja Marian, jotka oli kasvatettu protestantismiin ja he olivat jo aikuisia. Jaakko II:n katolisuus oli vaikeuttanut hänen asemaansa, häntä vastaan oli kapinoitu ja hän oli joutunut keskeyttämään parlamentin toiminnan. Hänen seuraajakseen oli odotettu toista tyttäristä.
Kruununprinssin syntyminen Jaakko II:n toiselle vaimolle kuningatar Maria Modenalaiselle (Maria Beatrice Eleanora Anne Margaret Isabella d'Este), monen keskenmenon ja kuolleen pienokaisen jälkeen, aiheutti huhuja oikean lapsen kuolemisesta ja korvaamisesta vuoteenlämmitinpannussa tuodulla vaihdokkaalla.[1] James vietiin turvaan Ranskaan, samalla kun hänen isänsä yritti säilyttää kruununsa.
Prinssi kasvatettiin Ranskassa, missä Jaakko II:n kuoleman jälkeen 1701 kuningas Ludvig XIV tunnusti hänet Englannin ja Skotlannin kruununperilliseksi[1] ja tämä aloitti jakobiittiliikkeen. Isänsä kuoltua hänet julistettiin kahden maan kuninkaaksi, Englannin Jaakko III:ksi ja Skotlannin Jaakko VIII:ksi, jonka tunnustivat muun muassa Ranska ja Espanja ja muut katoliset maat. Vastaavasti nämä kieltäytyivät tunnustamaan kuningas Vilhelm III:tta, kuningatar Maria II:ta (sisarpuoli) tai kuningatar Annaa (sisarpuoli) brittien laillisiksi hallitsijoiksi.
Aikuisuus ja loppuelämä
muokkaa
Jaakko II teki vuonna 1708 Ranskan laivaston avulla epäonnistuneen rantautumisyrityksen Skotlannissa palatakseen valtaan. Hän kunnostautui sotilaana taistelemalla Ranskan armeijassa Espanjan perimyssodassa.[1] Sisarpuolensa Annan kuoltua James Stuart olisi saattanut vuonna 1714 protestantiksi kääntymällä saada parlamentilta vallan, mutta hän kieltäytyi tätä tekemästä. Uuden Ison-Britannian vallanperimyslain mukaisesti parlamentti käytti valtaansa ja valitsi uudeksi hallitsijaksi Hannoverin vaaliruhtinaan Yrjö I:n.
Jakobiitit käynnistivät Skotlannissa kapinan aikomuksenaan palauttaa "kuningas Jaakko III ja VIII" valtaistuimelle. Vuonna 1715 James Stuart saapui ensimmäisen kerran elämässään Skotlannin maaperälle ja Sheriffmuirissa käytiin ratkaisematon taistelu. James oli kuitenkin tyytymätön saamaansa tukeen, perui suunnitellut kruunajaisensa ja palasi Ranskaan. Siellä hänen suojelijansa Ludvig XIV oli kuollut ja epäonnistuneen kapinan myötä James Stuartin läsnäolo ei ollut enää toivottua. Hän teki vielä vuonna 1719 myös epäonnistuneen retken Espanjaan.
Paavi Klemens XI tarjosi James Stuartille asunnon ja elatuksen Roomassa, missä hän eli lopun elämänsä. Hänen kuolemansa jälkeen yli 40 vuotta myöhemmin paavi Klemens XIII lakkautti taloudellisen tuen, etenkin Charles Edward Stuartin aiheuttamien ulkopoliittisten jännitteiden vuoksi ja Englannin kuninkaallinen vaakuna poistettiin nopeasti asuinpalatsi Palazzo Mutin julkisivusta, koska paavi ei enää pitänyt nuorta Charlesia kuninkaana.
James Stuart tavoitteli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kruunua yhteensä yli 64 vuoden ajan. Hän kuoli pitkään sairastettuaan Roomassa Palazzo Mutissa 77-vuotiaana 1. tammikuuta vuonna 1766. Hänet on haudattu poikiensa kanssa Pietarinkirkon kryptaan, kuninkaallinen Stuartien hautamonumentti sijaitsee vastapäätä aviovaimo Maria Klementynan hautaa.
Perhe ja avioliitto
muokkaa.jpg)
_and_Prince_Henry_Benedict_Stuart_(1725-1807),_1318618.jpg)
James Stuart oli naimisissa vuodesta 1719 lähtien Maria Casimira Klementyna Sobieskan (18. heinäkuuta 1702 Oława Sleesia – 18. tammikuuta 1735 Rooma)[1] kanssa, joka oli tavoiteltu Sleesiassa sijaitsevien valtavien maa-alueitten perijätär Puolassa. Hänen vanhempansa olivat prinssi Jakub Ludwik Henryk Sobieski (1667–1737) Puolan kuningas Juhana III:n Sobieskin vanhin poika ja varakreivitär (Pfalzgräfin) Hedwig Elisabeth Amelia von Pfalz-Neuburg (1673–1722).[2]
Yrjö I yritti estää avioliiton ja Itävallan Kaarle VI määräsi Maria Klementynan kaapattavaksi Innsbruckissa tämän matkalla kohti Italiaa talvella 1718-1719, mutta Marian onnistui pakenemaan vartijoiltaan.[3] Heidät vihittiin ensin sijaisen (by proxy) avulla Bolognassa, koska sulhanen oli sillä hetkellä oli matkalla Espanjaan.
Virallisen avioitumisen jälkeen 3. syyskuuta paavi Klemens XI kutsui heidät asumaan Roomaan, ja piti heitä Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuninkaana ja kuningattarena. He saivat paavilta asuttavakseen sekä Palazzo Mutin kaupunkipalatsin että kesähuvilan Albanossa ja runsaan vuotuisen elatuksen (12 000 scudoa, eli hopearahaa)[4] Vatikaanin rahakamarista. Summa vastaa noin kolmen kardinaalin vuosipalkkaa.[5]
Avioliitto ei ollut onnellinen: James arvosti Marian kauneutta ja eleganssia, mutta Maria oli tyytymätön sekä miehensä ulkonäköön että passiiviseen luonteeseen (melankolia). James todennäköisesti kärsi masennuksesta. Heti nuoremman pojan synnyttyä vuonna 1725 pariskunta eli käytännössä erillään toisistaan ja vuonna 1727 Maria sai luvan muuttaa erilliseen talouteen. He kiistelivät vuosien ajan poikiensa kasvatuksesta ja huoltajuudesta tavalla, joka aiheutti aikanaan poliittisen skandaalin. Maria syytti aviomiestään mm. siitä että tämä oli halunnut kasvattaa pojat protestanteiksi vaihtamalla itselleen mieluisan uskotun kotiopettajan, Mrs. Sheltonin toiseen.[6]
Maria Klementyna kuoli Roomassa 32-vuotiaana vuonna 1735 askeettisen ja uskonnollisen elämäntapansa vuoksi[6] todennäköisesti aliravitsemukseen, kuolinsyyksi on annettu keripukki (scurvy).[7] Paavi Benediktus XIV kustansi hänelle valtiolliset hautajaiset ja arkkitehti Filippo Barigionin 1742 suunnitteleman hautamonumentin Pietarinkirkkoon, jonka vastapäätä on Antonio Canovan 1819 suunnittelema Stuartien kuninkaallinen hautamonumentti aviomiehelle ja pojille.[8][9]
Jälkeläiset
muokkaaJames Stuartin ja Maria Klementyna Sobieskan lapsia olivat Charles Edward Stuart, "nuori vallantavoittelija" ja Henry Benedict Thomas Edward Maria Clement Francis Xavier Stuart (1725–1807), josta tuli myöhemmin Yorkin kardinaaliherttua. Henry astui kirkon palvelukseen 1748 ja toimi pitkään kardinaalipiispana Ostiassa ja Velletrissä Rooman esikaupungeissa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Encyclopaedia Britannica britannica.com.
- ↑ The Peerage - A genealogical survey of the peerage of Britain as well as the royal families of Europe thepeerage.com.
- ↑ National Galleries Scotland nationalgalleries.org.
- ↑ Blichmann, Diana: The Stuart-Sobieska opera patronage in Rome. Stylistic trends, music, singers and musicians (1720-1730). “Promoting, Patronising and Practising the Arts in Roman Aristocratic Families (1644-1740). The Contribution of Roman Family Archives to the History of Performing Arts” (PerformArt)., 2018. European Research Council (ERC) in accordance with the European Union’s Horizon 2020 research and innovation program (grant agreement No. 681415).. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Scudi, Testoni, Paoli - Rome's old coinage system roma.andreapollett.com.
- ↑ a b McLynn, Frank: Bonnie Prince Charlie: Charles Edward Stuart. Määritä julkaisija!
- ↑ Kybett, Susan M.: Bonnie Prince Charlie: A Biography of Charles Edward Stuart., s. 40. Lontoo: Unwin Hyman, 1988. ISBN ISBN 978-0044403876
- ↑ MacFerran, Noel: A Jacobite Gazetteer The Jacobite Heritage. 2008.
- ↑ St. Peters, Monument to Maria Clementina Sobieska stpetersbasilica.info.
