Vaaliruhtinas

ruhtinas Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa, jolla oli oikeus äänestää keisarinvaalissa

Vaaliruhtinas (saks. Kurfürst, ransk. Prince-Électeur) oli eräiden kirkollisten tai maallisten ruhtinaiden nimitys Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa. Heidän asemansa määriteltiin Kultaisessa bullassa vuonna 1356. Tuolloin vaaliruhtinaita oli seitsemän.

Henrik VII:n valintaan osallistuneet vaaliruhtinaat. Pergamentti Codex Balduineus vuodelta 1341.

Vaaliruhtinaiden tehtävänä oli valita keisari. Keisarin vaalista käytettiin nimitystä Kur, ja se suoritettiin äänestämällä siten, että keisariehdokkaan tuli saada kahden äänen enemmistö. Vaaliruhtinailla oli laajat etuoikeudet, kuten alueidensa suvereniteetti (Landeshoheit), minkä ansiosta he olivat käytännöllisesti katsoen itsenäisiä suhteessa keisariin.

VaaliruhtinaatMuokkaa

Alun perin vaaliruhtinaita olivat

1600-luvulla vaaliruhtinaiksi valittiin myös

  • Baijerin herttua vuodesta 1623 lähtien, mutta tämä vaalioikeus yhdistettiin 1700-luvun lopulla Kurpfalzin kreivin vaalioikeuteen, kun herttuaksi ja kreiviksi tuli sama henkilö, sekä
  • Braunschweig-Lüneburgin (Hannoverin) herttua vuodesta 1692 lähtien.

Napoléon Bonaparten aikana vuonna 1803 vaaliruhtinasjärjestelmää uudistettiin merkittävästi. Kaksi hengellistä kirkkoruhtinasta, Trierin ja Kölnin arkkipiispat, menettivät asemansa vaaliruhtinaina. Samalla nimitettiin uusia vaaliruhtinaita. Kahden vuoden päästä tehtiin vielä yksi muutos vaalioikeuksiin. Vaaliruhtinaiden joukkoon kuuluivat nyt myös

Vaaliruhtinaiden tehtävä päättyi vuonna 1806. Vain Hessen-Kasselin maakreivi käytti vaaliruhtinaan arvonimeä vuoteen 1866 saakka.

Aiheesta muuallaMuokkaa