Bill of Rights
Bill of Rights (suom. Oikeuksien julistus) on yleisesti käytetty lyhenne Englannin parlamentin vuonna 1689 säätämästä ja edelleen voimassa olevasta laista, jonka täysi nimi kuuluu An Act Declaring the Rights and Liberties of the Subject and Settling the Succession of the Crown. Lain pääsisältöä ovat parlamentin oikeudet.
Laki muovasi silloisen Englannin parlamentin ja sen hallitsijan välisiä suhteista ja muodostaa yhdessä Magna Cartan sekä eräiden toisten asiakirjojen kanssa kokonaisuuden, joka on monissa maissa kirjattu erilliseen perustuslakiin.
Mainio vallankumous muokkaa
Englannin parlamentin kutsusta Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialainen nousi joukkoineen maihin Englannissa ja kukisti appensa, protestantteja sortavan katolisen kuningas Jaakko II:n. Tästä käytetään nimitystä Mainio vallankumous.
Vallankumouksen yhteydessä hyväksyttiin Bill of Rights, joka sisältää lain muotoon kirjoitettuna asiakirjan, jonka konventtihallitus esitti hallitsijaparille Vilhelm III ja Maria II.
Lain sisällöstä muokkaa
Täyden nimensä mukaisesti laki luettelee joitakin oikeuksia, joiden katsottiin kuuluvan 1600-luvun jälkipuoliskon perustuslaillisen monarkian kansalaiselle tai sen pysyvälle asukkaalle - kuten oikeuden vedota hallitsijaan ja omistaa aseita puolustatumista varten - sekä vaatimuksen kruunulle hakea parlamentissa edustetun kansan hyväksyntää.
Bill of Rights kirjasi joitakin tuon ajan kaikkien englantilaisen perusoikeuksia. Ne ovat voimassa edelleen. Tämän lain mukaan:
- kuningashuoneen jäsenten ei tule puuttua lakiin. Vaikka hallitsija onkin oikeuden lähde, hän ei voi omalla päätöksellään perustaa uusia laki-istuimia tai toimia tuomarina.
- ei ole olemassa kuninkaallisiin valtaoikeuksiin perustuvaa verotusta. Parlamentin hyväksyntä tarvitaan kaikille uusille veroille.
- kansalaisilla on oikeus vedota monarkkiin ilman pelkoa tai rangaistusta.
- rauhan aikana ei ole pysyvää palkka-armeijaa. Parlamentin hyväksyntä tuli pakolliseksi ennen armeijan liikuttamista kansalaisten tahdon vastaisesti muulloin kuin sodan vallitessa.
- kuningashuoneen jäsenten ei tule puuttua kansalaisten vapauteen hallita luokkansa ja lain sallimia aseita puolustautumista varten (Jaakko II oli juuri aiemmin kieltänyt protestanteilta oikeuden aseisiin).
- "Julmat ja epätavalliset" ("cruel and unusual") rangaistukset ja ylisuuret vapautustakuut kielletään.
- kuningashuoneen jäsenet älkööt puuttuko parlamentin jäsenten valintaan.
- parlamentissa vallitsee puheen ja keskustelun vapaus; parlamentin toimintaa ei tulisi asettaa kyseenalaiseksi hovissa tai muussa paikassa parlamentin ulkopuolella.
Laissa myös kiellettiin monia Jaakko II:n tekoja.
Lain vaikutukset muokkaa
Yhdessä vuoden 1701 Act of Settlement-lain kanssa Englannin Bill of Rights on edelleen yksi tärkeimmistä Yhdistyneen kuningaskunnan (sekä Brittiläisen kansainyhteisön maiden) kruununperimystä säätävistä asiakirjoista. Englannin Bill of Rights -lain katsotaan vaikuttaneen suuresti Yhdysvalloissa vuonna 1789 säädetyn saman nimisen lain sisältöön.[1][2]
Laki johti vahvemmin perustuslailliseen monarkiaan ja oli YK:n ihmisoikeusjulistuksen (mm. artikla 5) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen esikuva.
Vuonna 1976 tapauksessa "Fitzgerald v. Muldoon and Others" tuomari esti Bill of Rightsin 1. artiklaan vedoten Uuden-Seelannin pääministeri Robert Muldoonin ja (hallitsijaa edustavan) kuvernöörin lainsäätämistä edeltävän toimen.
Lähteet muokkaa
- ↑ Culture Online-sivuston artikkeli True eccentrics? [1]. Viitattu 19.10.2010.
- ↑ Andrew Muchmore 2008The English Bill of Rights and Its Influence on the United States Constitution [2] (Arkistoitu – Internet Archive).Viitattu 19.10.2010
Aiheesta muualla muokkaa
- Bill of Rights teksti Avalon Projectissa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)