Fredi

suomalainen muusikko

Matti Kalevi Siitonen, taiteilijanimeltään Fredi, (s. 23. heinäkuuta 1942 Mikkeli) on suomalainen viihdetaiteilija ja muusikko. Fredi on julkaissut 13 studioalbumia, useita kokoelmia ja singlejä, joista kultalevyrajan ylittäneitä on myyty yli 177 000 kappaletta.[1]

Fredi
Matti Siitonen esiintymässä elokuussa 2014
Matti Siitonen esiintymässä elokuussa 2014
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Kalevi Siitonen
Syntynyt23. heinäkuuta 1942 (ikä 78)
Suomi Mikkeli
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi Folk-Fredi, Fredi
Laulukielet suomi
Tyylilajit iskelmä, folk, disko (1978)
Soittimet laulu
Yhtyeet Kivikasvot
Fredi ja Ystävät

Fredin yksi tunnetuimmista kappaleista on Juha Vainion sanoittama ”Kolmatta linjaa takaisin”. Muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Pieni nukke”, ”Milloinkaan en löydä samanlaista”, ”Vippaa mulle viitonen”, ”Puhu hiljaa rakkaudesta” ja ”Avaa sydämesi mulle”.

Fredi on myös edustanut kahdesti Suomea Eurovision laulukilpailussa.[2] Äänialaltaan Fredi on tenori.[3]

UraMuokkaa

 
Fredi ja Ystävät vuoden 1976 Eurovision laulukilpailussa.
 
Fredi ja Ystävät (1976)

Mikkelissä syntynyt Matti Siitonen muutti lapsuudessaan isänsä mukana Riihimäen kautta Hämeenlinnaan. Siellä hän tutustui muutamaan muuhun tuolloista rockmusiikkia harrastaneeseen nuoreen mieheen ja alkoi opetella kitaran soittamista.[4] Hämeenlinnan Lyseossa opiskellut Siitonen opittiin tuntemaan erinomaisena uimarina ja hyvänä laulajana. 1950-luvun lopulla Siitonen tutustui kotikaupungissaan tulevaan suomalaisen musiikin sanoittajalegendaan ja yhteistyökumppaniinsa Veikko ”Vexi” Salmeen.[5] Vuonna 1960 Siitonen perusti Five Pennies -nimisen folkmusiikkia esittäneen yhtyeen, joka esiintyi satunnaisesti Hämeenlinnassa ja sen lähiympäristössä saavuttamatta kuitenkaan kunnolla mainetta. Siitonen valmistui ylioppilaaksi keväällä 1964 ja ehti toimia lyhyen aikaa ravintolamuusikkona ennen kuin lähti saman vuoden syksyllä suorittamaan asevelvollisuuttaan.[4]

Armeijassa ollessaan Siitosta alettiin kutsua Frediksi, koska hänen koettiin muistuttavan vantteran ulkoisen olemuksensa perusteella Kiviset ja Soraset -piirrossarjan Retu Kivistä eli Fred Flintstonea. Sittemmin Siitonen otti lempinimekseen tulleen Fredin myös taiteilijanimekseen.[4] Savon prikaatissa Mikkelissä varusmiespalveluksensa aloittanut Siitonen suoritti Reserviupseerikoulussa Haminassa vuonna 1965 reserviupseerikurssin 118. Samalla kurssilla hänen kanssaan olivat musiikkia harrastaneet Georg Dolivo, Ismo Sajakorpi ja Ilkka Lähteenmäki.[6] Nämä toisiinsa tutustuneet kurssitoverit perustivat The Stone Faces -viihdyttäjäkvartetin, joka tuli myöhemmin tunnetuksi suomennetulla nimellä Kivikasvot.[4]

Sajakorpi järjesti nelikolle koe-esiintymisen levy-yhtiö Musiikki-Fazerin silloisen tuotantopäällikön Toivo Kärjen luo. Koko yhtyeen sijasta Kärki kiinnostui kunnolla nimenomaan Siitosesta, joka lauloi korkealla tenoriäänellä. Kohtaaminen Kärjen kanssa johti siihen, että Siitosesta tuli taiteilijanimen Folk-Fredi saanut artisti. Marraskuussa 1965 hän pääsi levyttämään kappaleen ”Roskisdyykkarin balladi”, joka oli Dolivon suomennos hollantilais-ruotsalaisen trubaduurin Cornelis Vreeswijkin laulelmasta. Hieman myöhemmin samana vuonna Siitonen pääsi myös mukaan Kivikasvojen esikoislevytykseen ”Tuhon partaalla”. Molemmat kappaleet liittyivät kiinteästi kevyessä musiikissa tuolloin yleiseen folksuuntaukseen. Näiden jälkeen Siitonen teki taitelijanimellä Folk-Fredi vielä pari äänitettä.[4]

1960-luvun puolivälissä Siitonen keikkaili kotiseutunsa tanssilavoilla osana ”hämeenlinnalaiskoplaa”, johon kuuluivat hänen lisäkseen Vexi Salmi, Irwin Goodman, Markku Veijalainen, Kai Hyttinen ja Tapani Lehikoinen eli Eddy.[5]

Siitosen itsensä vieroksuma etuliite jäi pois hänen taiteilijanimestään, kun hänet kelpuutettiin alkuvuodesta 1967 Suomen euroviisukarsintaan esityksillään ”Varjoon – suojaan” ja ”Oi tuntematon”. Niistä ensin mainittu Lasse Mårtensonin säveltämä kappale valittiin edustamaan Suomea Wienissä järjestettyyn Eurovision laulukilpailun finaaliin. ”Varjoon – suojaan” ei menestynyt finaalissa, mutta se teki esittäjästään tunnetun kotimaassaan.[4]

Fredin ensimmäinen varsinainen menestyskappale oli syksyllä 1967 Juha Vainion tekstittämä brittiläislähtöinen ”O.Y. sanoi hän, P.A.”, jota seurasi heti perään balladi ”Silmäsi odottavat minua”. Keväällä 1968 Fredi levytti kappaleen ”Kolmatta linjaa takaisin”, josta tuli hänen ensimmäinen kunnolla klassikon aseman saavuttanut levytyksensä. Hieman myöhemmin samana vuonna Fredi levytti yhdelle singlelevylle hiteiksi muodostuneet kappaleensa ”Milloinkaan en löydä samanlaista” ja ”Pieni nukke”. Levystä tuli yksi vuoden 1968 eniten myydyistä singleistä Suomessa.[4]

Vuosikymmenen vaihduttua Fredin menestyksekäs ura jatkui Francis Lain elokuvaiskelmän suomennoksella ”Rakkaustarina”. Vuonna 1972 julkaistua Fredin albumia Niin paljon kuuluu rakkauteen myytiin Suomen oloissa ennätyksellisesti yli 50 000 kappaletta. Soolouransa ohella Fredi jatkoi aktiivisesti mukana Kivikasvoissa, jotka aloittivat heti 1970-luvun alussa televisiossa oman musiikkishown, joka sai valtavasti katsojia.[4]

Laulamisen ohessa Fredi ryhtyi myös säveltämään kappaleita. Niistä ensimmäisenä suuren yleisön tuntemaksi nousi vuonna 1974 hänen itsensä esittämä ”Avaa sydämesi mulle”. Kappaleellaan Fredi sijoittui saman vuoden Syksyn sävel -kilpailussa toiseksi.[4] Samana vuonna julkaistusta samannimisestä albumista tuli Fredin kaikkien aikojen myydyin, ja se myös valittiin Suomessa vuoden parhaaksi kotimaiseksi albumiksi.[1] Seuraavana vuonna hänen uusi albuminsa Rakkauslauluja palkittiin kultalevyllä. Vuoden 1976 keväällä Fredi valittiin toistamiseen edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuun sävellyksellään ”Pump pump”. Esitys jäi Haagissa pidetyssä finaalissa 11.:ksi, mutta menestyi Suomen markkinoilla kohtuullisesti.[4]

Vexi Salmen sanoin ”60-luku vakiinnutti Fredin aseman eturivin laulajana, mutta 70-luku teki hänestä levymyyntikuninkaan.” Salmen mukaan Fredin 1970-luvulla julkaistut albumit ”olivat kuin hittiparaateja. Omien menestyslaulujensa lisäksi hän valitsi levyilleen myös muiden laulamia hittejä ja antoi lauluille oman persoonallisen panoksensa. Fredi rakensi levynsä kuin Olavi Virta parikymmentä vuotta aikaisemmin.” Salmi on sanonut myös, että 1970-luvun loppupuolella ”Fredin suosio alkoi hiljalleen hiipua – levyalalla puhalsivat uudet tuulet. Konemusiikki ja pienin kokoonpanoin levytetyt surkulaulut nousivat suosioon. 60- ja 70-luvuilla tehtiin musiikkia oikein soittimin ja suurin kokoonpanoin. Isoilla jousiryhmillä sävytetyt taustat sopivat hyvin Fredin korkealle äänelle. Konemusiikki tuntui vieraalta ja arkiselta. Siitä puuttui Fredin kaipaama glamour.”[5]

Myös muut suomalaisartistit alkoivat levyttää 1970-luvulta lähtien Fredin säveltämiä kappaleita. Niitä ovat esimerkiksi Markku Aron vuonna 1975 levyttämä luonnonsuojeluhenkinen ”Katso luontoa ja huomaa”, taiteilijanimellä Hanne esiintyneen Eija Höynälän laulama hittikappale ”Hän on mun” vuodelta 1977, Katri Helenan euroviisufinaalissa Israelissa vuonna 1979 tulkitsema ”Katson sineen taivaan” ja Reijo Taipaleen menestysiskelmiin lukeutuva ”Niittykukkia” vuodelta 1989.[4]

Vuonna 1980 Frediltä julkaistiin albumi Elämä on ihanaa. Hän osallistui samannimisellä kappaleella saman vuoden Syksyn sävel -kilpailuun ja sijoittui kolmanneksi. Vuonna 1987 Frediltä ilmestyi Maan valitus -niminen albumi, joka toteutettiin yhteistyössä muusikkoveljesten Matti ja Teppo Ruohosen ja heidän levy-yhtiönsä M&T Productionin kanssa.[4] 1980-luvun loppupuolella televisiossa alkoi suosituksi tullut lauluohjelma Neljän tuulen tiellä, jossa Fredi esiintyi yhdessä Kai Hyttisen kanssa.[5]

Ikänsä karttuessa Fredi vähensi määrätietoisesti keikkailuaan. Vuonna 1995 hän teki paluun levymarkkinoille albumillaan Tuuli kuvia kuljettaa. Vuonna 2002 Fredin 60-vuotispäivän kunniaksi julkaistiin CD-kokoelma Kaikki parhaat, joka sisälsi aiemmin julkaistujen kappaleiden lisäksi myös hänen kolme uutta sävellystään. Fredi jatkoi esiintymistään Kivikasvojen kanssa soolouransa ohessa uudella vuosituhannellakin.[4] Fredi konsertoi vuonna 2003 Petri Laaksosen ja Pepe Willbergin kanssa Poptenorit-triossa.[7] Vuonna 2005 Frediltä ilmestyi pelkästään cover-versioita sisältänyt albumi Muuttuvat laulut. Fredin viimeisin albumi Soittaja julkaistiin vuonna 2007.[8]

Vuonna 2010 Fredi isännöi kuusiosaista SuomiTV:n keskusteluohjelmaa Fredin Vieraana. Se sai myöhemmin jatkotuotantokauden.

Fredi on näytellyt elokuvassa Vääpeli Körmy – taisteluni ja esiintynyt ääninäyttelijänä animaatioelokuvan Notre Damen kellonsoittaja suomenkielisessä versiossa.

YksityiselämäMuokkaa

Siitonen on ollut naimisissa vuodesta 1969 lähtien Helsingin entisen kaupunginjohtajan, Kokoomuksen ex-europarlamentaarikon ja entisen Mainostelevision kuuluttajan, ylipormestari Eva-Riitta Siitosen kanssa. He tutustuivat toisiinsa Kulosaaren Casinolla vuonna 1967.[9] Heillä on kaksi lasta, joista edesmennyt tytär Hanna-Riikka Siitonen tuli tunnetuksi muun muassa Taikapeili-duon jäsenenä.

DiskografiaMuokkaa

AlbumitMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Fredi Musiikkituottajat – IFPI Finland. Viitattu 14.6.2011.
  2. Fredi ja ystävät: Pump-pump Yle Elävä arkisto. 26.1.2007. Viitattu 25.2.2017.
  3. Fredi Pomus.net. Viitattu 25.2.2017.
  4. a b c d e f g h i j k l m Pälli, Erkki: Pomus - Pomus.net - Fredi pomus.net. Viitattu 10.2.2021.
  5. a b c d Salmi, Vexi: Fredi 60 vuotta. Warner Music Finland Oy, 2002. (Teksti on julkaistu Fredi – kaikki parhaat -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  6. Ympyröiltä kansalaisvastuuseen – RUK:n 50-vuotisjuhlakirja, s. 289–294. Reserviupseerikoulun Oppilaskunnan Kannatusyhdistys r.y., 1970.
  7. Kiuru, Arto: PopTenorit sukkuloivat kuudella vuo­si­kym­me­nel­lä Kaleva. 12.3.2003. Viitattu 25.3.2017.
  8. Fredin Soittaja on kuukauden levy Iltalehti. 3.9.2007. Viitattu 25.2.2017.
  9. Talvitie, Liisa: Eva-Riitta ja Matti Siitonen yhdessä ja erikseen apu.fi. 16.1.2015. Viitattu 25.2.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa