Camp

Campiksi (ransk. se camper, ’poseerata’, ’tehdä vaikutus’) kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat tarkoituksella mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä.

Campia esiintyy muun muassa pukeutumisessa, kirjallisissa julkaisuissa, kuvataiteessa, näyttelyissä, näytelmissä, televisiosarjoissa ja elokuvissa.

Elokuvissa camp tarkoittaa lähinnä elokuvan tekijöiden viljelemiä viitteitä siitä, että he tajuavat sen olevan huono tai outo. Camp-elokuville on tyypillistä valtavirran tyylitajusta poikkeaminen.^lähde?

1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiota herättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.^lähde?

Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag liitti käsitteen camp populaarikulttuuriin vuonna 1964 julkaistussa esseessään Notes on ”Camp”. 1980-luvulla camp yleistyi kytkeytyen postmodernismiin.^lähde?

”Camp” oli myös Met-gaalan teema vuonna 2019. Teema oli Sontagin esseen innoittama.

Campin ja kitschin ero

Myös kitsch edustaa huonoa makua. Kitsch esiintyy parempana kuin mitä on. Myös camp on kliseistä kitschin tavoin, mutta camp on tietoisesti huonoa; campissa on ironiaa. Kitchissä ei ole ironiaa.

Katso myös

• B-elokuva

Kirjallisuutta

• Hokkanen, Jouni & Virolainen, Nalle: Roskaelokuvat. (Täydennetty laitos (1. laitos 1990)) Helsinki: Johnny Kniga, 2011. ISBN 978-951-0-38140-3

Aiheesta muualla

• It’s a Bad, Bad, Bad, Bad Movie. (englanniksi)