Eino Grön
Eino Joel Grön (s. 31. tammikuuta 1939 Pori) on suomalainen iskelmälaulaja.
| Eino Grön | |
|---|---|
 Eino Grön Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2004 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1939 Pori |
| Ammatti | Muusikko |
| Muusikko | |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1958– |
| Tyylilajit |
tango iskelmä |
| Soittimet | laulu |
| Levy-yhtiöt | Warner |
| Palkinnot | |
|
Iskelmä-Finlandia (2007) |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.einogron.fi | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
UraMuokkaa
Porin Reposaaressa syntyneen Grönin laulajanura alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina. Ensimmäinen levytys tapahtui 1958, ja läpimurto seuraavana vuonna kappaleella ”Liian paljon rahaa”. Grönin ensimmäinen levytyskappale ”Venäläinen tango” ilmestyi keväällä 1958 julkaistulla neljän nuoren mieslaulajan yhteisellä EP-levyllä Uusia poikia, tuttuja iskelmiä. Muiden kuin Grönin osalta levytykset jäivät ainoiksi.[1] Grönin suosio kasvoi tangolevytyksillä, kuten ”Seinillä on korvat”, ”Sä kuulut päivään jokaiseen” ja ”Illan viimeinen tango”, joiden vuoksi häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä nykyajan tangotulkitsijoista. Sittemmin Grön on laajentanut ohjelmistoaan muun muassa hengellisiin lauluihin ja jazziin. Hän on myös levyttänyt argentiinalaisten muusikoiden kanssa.
Uransa alkuvaiheessa Grön teki levytyksiä Fazerille, mutta lähti yhtiöstä vuonna 1963 lähes ovet paukkuen ja siirtyi Jaakko Salon johtamaan Scandiaan. Grön oli riitautunut Fazerin tuotantopäällikön Toivo Kärjen kanssa levymyynnin rojalteista ja saanut tarpeekseen Fazerin tehdasmaisesta tuotantotavasta, jossa laulajan omat toiveet eivät olleet paljoakaan painaneet. Grönin ensimmäinen Scandialle tekemä levytys oli Rocco Granatan ”Tango d'amore”, josta tuli heti suurmenestys. Grön on itse luonnehtinut siirtymävaihettaan, että ”siinä missä Kärki pelasi massalla, Scandia pyrki myymään laatua”.[2]
Eino Grön voitti Syksyn sävelen kappaleella ”Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa” vuonna 1997. Grön sai Iskelmä-Finlandia-palkinnon 26. heinäkuuta 2007 elämäntyöstään suomalaisen iskelmämusiikin puolesta.[3]Eino Grön on palkittu myös Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkillä. Hänestä on tehty Tango d'Amore -niminen musikaali, joka sai ensi-iltansa Porin teatterissa vuonna 2018.[4] Hänestä on ilmestynyt vuonna 2017 Markku Veijalaisen kirjoittama ja Ad Libriksen kustantama Eino Grön : minulta sinulle -niminen elämäkerta.[5]
YksityiselämäMuokkaa
Nuorena Grön harrasti myös painia.[6]
Eino Grön on ollut vuodesta 1962 asti naimisissa vuonna 1959 tapaamansa, sairaanhoitajana työuransa tehneen Sylva Ritva Marjatta Grönin (s. 1938) kanssa. Eino ja Marjatta Grön saivat yhden, vuonna 1962 syntyneen lapsen, pojan nimeksi tuli Ari Joel Grön, hän työskentelee fysioterapeuttina Helsingissä. Eino Grönin äiti Sally Impi Sanelma Grön (1913–2004) oli myös kova urheilija, 1930-luvun alussa Sally Grön oli piirinmestari naisten rintauinnissa. Eino Grönin isä oli Lauri Joeli Grön (1903–1994). Lisäksi Eino Grönillä on kaksoissisar Marita. Viisi vuotta nuorempi veli Esko kuoli vuonna 2015.
Grön käytti nuoruudessaan melko runsaasti alkoholia, mutta raitistui ystävänsä Juha ”Watt” Vainion innoittamana ja avustamana 1977.[7]
Grön viettää talvet Floridassa ja hänellä on myös Yhdysvaltojen kansalaisuus.[8] Grönin puoliso Marjatta Grön muutti kesällä 2015 pysyvästi espoolaiseen hoitokotiin vaikeiden muistiongelmien vuoksi.[9]
JulkaisutMuokkaa
Katso myösMuokkaa
- Eino Grönin single Valkovuokot (1965).
LähteetMuokkaa
- ↑ Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 313–316. Helsinki: Otava, 1986.ISBN 951-1-08913-7.
- ↑ Telle Virtanen: Tangon tarina, s. 81. Helsinki: Johnny Kniga Kustannus, 2019. ISBN 978-951-0-44538-9.
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1410515
- ↑ Näyttävä musikaali Eino Grönin elämänvaiheista www.satakunnankansa.fi. Viitattu 26.1.2019.
- ↑ Eino Grön – Minulta Sinulle Adlibris. 1.1.2017. Arkistoitu 26.1.2019. Viitattu 26.1.2019.
- ↑ Eino Grön: Olin ruveta olympiapainijaksi
- ↑ Eino Grön: Viina toi aggressiot 6.8.2010. Iltalehti. Viitattu 6.8.2010.
- ↑ Yle.fi
- ↑ Eino Grönin vaimo hoitokotiin: "Siellä on lähisukulaisia töissä"
- ↑ Katso! -lehti 21.08.1993
- ↑ http://www.filmaattiset.fi/index.php?option=com_content&task=section&id=5&Itemid=28 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.sunnynotes.fi/SunnyNotes.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Katso! -lehti 45/2004, 06.11.2004: "Eikka ensimmäinen ikivihreä"
- ↑ Ilta-Sanomat, tv-liite 04.–10.11.2004: "Eino Grön – Tangon suurlähettiläs"
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Ylen radio-ohjelma Eino Grönin 50-vuotisjuhlasta Porin Reposaaresta
- Eino Grön Pomus.netin tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eino Grönin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Eino Grön
- Einö Grönin esittely Extra Viihteen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Einö Grönin kotisivut
- Mäkelä, Janne: Grön, Eino (1939–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- http://finntimes.com/?p=756
- http://www.apu.fi/artikkeli/eino-gron-palasi-reposaareen
- http://www.iltalehti.fi/viihde/200706136230934_vi.shtml