Shocking Blue
Shocking Blue oli alankomaalainen, vuosina 1967–1974 toiminnassa ollut rock-yhtye, jonka esittämä musiikki yhdisteli progressiivista rockia, psykedeelistä rockia ja poppia. Parhaiten yhtye tunnetaan kappaleestaan ”Venus”, joka nousi Yhdysvaltain listaykköseksi vuonna 1970.[1]
| Shocking Blue | |
|---|---|
 Shocking Blue vuonna 1970. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa |
1967–1974 reunion: 1979, 1980, 1984 |
| Tyylilaji | rock, pop, psykedeelinen rock, progressiivinen rock,[1] folk, rhythm and blues[2] |
| Kotipaikka | Haag, Alankomaat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Robbie van Leeuwen, kitara, laulu, sitar |
| Entiset jäsenet |
Fred de Wilde, laulu (1967−1968) |
| Levy-yhtiö |
Pink Elephant |
Historia
muokkaaYhtyeen toiminta alkoi, kun kitaristi Robbie van Leeuwen erosi Motions-yhtyeestä vuonna 1967 riitaannuttuaan sen laulusolistin kanssa. Entisestä yhtyeestään hän sai solistiksi Fred de Wilden. Basistiksi löytyi Klaasje van der Wal ja rumpalksi Cor van Beek. Nimeksi tuli Shocking Blue, ja yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä ”Love Is in the Air” Polydor-levymerkillä vuonna 1967. Yhtyeen esikoisalbumi Shocking Blue ilmestyi samana vuonna[2]. Sitä seurasi seuraavana vuonna yhtyeen ensimmäinen hitti kotimaassa, ”Lucy Brown Is Back in Town”.[3]
Yhtye esitti alun perin silloin suosittua rhythm and blues -musiikkia hieman lontoolaisten Small Faces- ja The Who -yhtyeiden tyyliin. Jonkin ajan päästä yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä van Leeuwen kuitenkin sanoi yhtyekavereilleen, ettei tyylilaji sovi heille. Van Leeuwen oli kiinnostuneempi silloisesta sanfranciscolaisesta musiikista, jossa yhdisteltiin rock and rollia ja psykedeliaa. Shocking Blue alkoikin viedä musiikkiaan tähän suuntaan innoittajinaan esimerkiksi Moby Grape ja Grateful Dead.[2]
Solisti De Wilde joutui menemään armeijaan, mutta paikkaajaksi keksittiin Bumble Bees -yhtyeen laulaja Mariska Veres. Muu yhtye innostui Veresin laulutyylistä, ja de Wilden palattua armeijasta muutaman kuukauden kuluttua laulajanpaikka olikin jo varattu. Naislaulaja oli kuitenkin ollut van Leeuwenin mielessä jo jonkin aikaa, mihin vaikutti Jefferson Airplane.[4] Veresillä oli aiempaa kokemusta useasta yhtyeestä, ja hän oli myös levyttänyt yhden soolosinglen.[2]
Ensimmäinen uudella kokoonpanolla tehty single ”Send Me a Postcard” oli hitti Alankomaissa. Listan 20 myydyimmän joukkoon ylsi myös seuraava single ”Long and Lonesome Road”.[3] Seuraava single, vuoden 1969 lopulla ilmestynyt ”Venus”, pääsi vuoden 1970 puolella Yhdysvaltojen Billboard Hot 100 -listan ykköseksi.[5]
Vuonna 1970 seurasi kaksi hittiä Alankomaissa, ”Mighty Joe” ja ”Never Marry a Railroad Man”, ja seuraavana vuonna kotimaassa menestyivät ”Hello Darkness”, ”Shocking You” ja ”Blossom Lady”. Vuonna 1972 ilmestyivät vuorostaan hitit ”Inkpot”, ”Out of Sight Out of Mind”, ”Eve and the Apple”, ja vielä 1973 ”Rock in the Sea”. Yksikään kappaleista ei kuitenkaan noussut listalle Yhdysvalloissa.
Shocking Bluen toiminnassa alkoi ilmetä ongelmia vuoteen 1973 tultaessa. Ensimmäisen kerran yhtyeen single ei menestynytkään koti- tai ulkomaisilla listoilla, ja levy-yhtiö Pink Elephantin kanssa alkoi olla vaikeuksia. Yhtye oli keikkaillut koko ajan ahkerasti, ja lauluntekijä van Leeuwen alkoi väsyä. Van Leeuwenin uupuminen näkyi Dream on Dreamer -levyllä. Basisti Klaasje van der Wal oli jättänyt yhtyeen jo 1972, ja van Leeuwen antoi periksi ja lähti 1973. Pian Veres oli ainut jäsen yhtyeen menestyksekkäimmiltä ajoilta. Vuonna 1974 uudelta kokoonpanolta ilmestyi ironisesti nimetty albumi Good Times, sillä yhtyeen hyvät ajat olivat jo ohi. Levy menestyi huonosti, ja yhtye jäi tauolle.[4]
Mariska Veres siirtyi soolouralle vuonna 1974 julkaisten singlejä 1980-luvulle asti. Hänen ainoa hittinsä oli ”Take Me High” vuonna 1975.
Yhtye teki reunionit vuosina 1979, 1980 ja 1984.[6] Yhtye aktivoitui vuonna 1986 sen jälkeen, kun Bananarama julkaisi uudelleen Shocking Bluen parhaiten menestyneen hitin "Venus". Shocking Blue julkaisi singlen ”The Jury and the Judge”. Samana vuonna ilmestyi kaksi Shocking Blue -kokoelmalevyä.[4] Vielä vuonna 1994 Mariska Veres kokosi Robbie van Leeuwenin luvalla oman Shocking Blue -kokoonpanonsa ja julkaisi singlen ”Body & Soul”. Singlen tuotti van Leeuwen.[2]
Mariska Veres menehtyi syöpään 59-vuotiaana joulukuussa 2006.
Versioita Shocking Bluen kappaleista
muokkaaKreikkalainen Olympians-yhtye teki "Venus" -kappaleesta välittömästi sen ilmestyttyä kreikankielisen cover-version. Kappaleen ovat myöhemmin coveroineet myös Bananarama ja Yoko Nagayama. Nirvana levytti versionsa Shocking Bluen kappaleesta "Love Buzz" debyyttialbumillaan Bleach (1989).
Suomalaisista artisteista Shocking Blueta ovat käännösversioineet Kirka (kappaleen "Venus"), siskonsa Muska Babitzin kappaleen "Send Me a Postcard" (Kirjoita postikorttiin), Fredi ja myös Paula Koivuniemi kappaleen "Never Marry a Railroad Man" (Jos konduktöörin nait). Mariska Veresin soolouralta hitti "Take Me High" on kääntynyt suomeksi Taiskan esittämänä (Moi moi vain). Lea Laven on levyttänyt useita Shocking Blue -kappaleita, kuten "Blossom Lady" (Vuosikertaa), "California Here I Come" (Sinustakin apua ois), "Shocking You" (On miten on), "Boll Weevil" (Kyllä rokki aina soi), "Pickin' Tomatoes" (Kanssa sun on kaikki okei) sekä muita.
Jäsenet
muokkaa- Robbie van Leeuwen – laulu, kitara, sitar
- Mariska Veres – laulu korvasi Fred de Wilden vuonna 1968
- Klaasje van der Wal – basso
- Cornelius van der Beek – rummut
- Henk Smitskamp – basso, korvasi Klaasje van der Walin vuonna 1972
- Leo van de Ketterij – kitara (1970–1971)
- Martin van Wijk – kitara (1973–1974)
Diskografia
muokkaaAlbumit
muokkaa- Shocking Blue (1967)
- At Home (1969)
- Scorpio’s Dance (1970)
- 3rd Album (1971)
- Live in Japan (1972)
- Inkpot (1972)
- Attila (1972)
- Eve and the Apple (1972) (Polydorin versio Attilasta yhdellä uudella kappaleella)
- Ham (1973)
- Dream on Dreamer (1974) (vain Länsi-Saksassa julkaistu uusi versio Hamista kolmella uudella kappaleella)
- Good Times (1974)
Singlet
muokkaa- ”Love Is in the Air” (1967)
- ”Lucy Brown Is Back in Town” (1968)
- ”Send Me a Postcard” (1968)
- ”Long Lonesome Road” (1969)
- ”Venus” (1969)
- ”Mighty Joe” (1969)
- ”Never Marry a Railroad Man” (1970)
- ”Hello Darkness” (1970)
- ”Shocking You” (1971)
- ”Blossom Lady” (1971)
- ”Out of Sight, Out of Mind” (1971)
- ”Inkpot” (1972)
- ”Rock in the Sea” (1972)
- ”Eve and the Apple” (1972)
- ”Oh Lord” (1973)
- ”Let Me Carry Your Bag” (1973)
- ”This America” (1974)
- ”Good Times” (1974)
- ”Gonna Sing My Song” (1975)
DVD
muokkaa- 2004 Greatest Hits Around The World (Red Bullet)
Lähteet
muokkaa- Albumit ja singlet: Shocking Blue
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Shocking Blue – Overview AllMusic. Viitattu 18.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The history of the group Shocking Blue Fuzz-music.com. Arkistoitu 21.5.2022. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Shocking Blue alexgitlin.com/shocking. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Green, Brian: Blogs: Shocking Blue by Brian Green SCRAM – a journal of unpopular culture. Viitattu 12.9.2014. (englanniksi)
- ↑ allmusic ((( Shocking Blue > Charts & Awards > Billboard Singles ))) allmusic.com. Viitattu 8.9.2010.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ One-hit wonders: Shocking Blue Mentalitch.com. Viitattu 18.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Shocking Blue Wikimedia Commonsissa
