Polydor
Polydor Ltd. on nykyisin Britanniassa sijaitseva levy-yhtiö, joka on PolyGramin englantilainen Polydor Records Ltd. uudelleen nimettynä vuodesta 1972 alkaen ja nykyinen Universal Music Groupin tytäryhtiö. Polydor on alkujaan saksalainen levymerkki, jonka perusti Polyphon-musikwerke AG 2. huhtikuuta 1913.[1] Polyphon osti vuonna 1917 Saksan hallitukselta Deutsche Grammophon AG yhtiön ja tehtaan.[2][3]
| Polydor | |
|---|---|
 |
|
| Emoyhtiö | Universal Music Group |
| Perustettu | 1913 |
| Perustajat | Polyphon-musikwerke AG |
| Jakelijat | Universal Music Group, Interscope, Geffen, A&M |
| Tyylilajit | pop, rock, viihdemusiikki |
| Kotimaa | monikansallinen, Iso-Britannia, USA |
| Sijainti | Lontoo |
| Kotisivu | |
Levymerkin historiaa muokkaa
Polydor Polyphon Musikilla muokkaa
Polydor levymerkin perusti 2. huhtikuuta 1913 saksalainen Polyphonmusikwerke AG. Polyphon osti ensimmäisen maailmansodan johdosta Saksan hallitukselta 24. huhtikuuta 1917 vihollisen omaisuutena valtion ottaman silloisen yhdysvaltalaisen Emile Berlinerin Deutsche Grammophon yhtiön. [1] Emil Berliner oli gramofonin, gramofonilevyn, mikrofonin ja siten äänilevyteollisuuden monipuolinen keksijä alun perin Bell Telephone Companyn puhelintehtaalta kurssit käyneenä sekatavarakauppiaana.[3]
Vuonna 1924 Polydor levymerkki valjastettiin kansainvälisille markkinoille Saksan ulkopuolelle muun muassa vientiyhtiönä Britanniaan. Ennen sotaa Emile Berlinerin englantilainen osakkuus Gramophone Company oli ollut Deutsche Grammophonin emoyhtiö ja jo 1913 miltei kaikki Deutsche Grammophonin liiketoiminta oli siirretty Hayesiin Middlesexiin Englantiin.[4] Vuonna 1916 Deutsche Grammophon oli suljettuna ja uusi omistaja sai lähinnä toimimattoman yhtiön.
Vielä Emil Berlinerin eläessä 8. toukokuuta 1925 hänen englantilainen yhtiönsä The Gramophone Co. Ltd perusti sodassa menetetyn Deutsche Grammophonen tilalle Electrola GmbH yhtiön Saksaan. Electrola käytti nyt myös emonsa His Master's Voice, HMV-levymerkkiä ja Victor -levymerkkiä, joilla oli kummallakin Nipper-koira logossaan.[5] Samana vuonna Englannin emo Gramophone osti Columbia Graphophone Company Ltd. yhtiön, josta johtuen Electrolasta tuli vuonna 1931 Emilen uraa jatkaneen Electrical and Musical Industries Ltd.EMIn tytäryhtiö.[3]
Vuonna 1929 Polyphon Musik oli perustanut ulkomaisiin omistuksiin keskittyneen holdingyhtiön Polyphon-Holding AG Sveitsiin. Vuonna 1932 yhtiön uudeksi nimeksi annettiin Polydor Holding AG.[2]
Polydor Deutsche Grammophoniin muokkaa
Lopulta vuonna 1932 Deutsche Grammophon ja omistaja Polyphone yhdistettiin ja pääkonttori siirtyi jälleen Hannoveriin. Polydor tuli siten yhteiseen yhtiöön. Heikon myynnin ja velkakriisin vuoksi vuonna 1937 yhtiö siirrettiin sijoittajien haltuun jälleen Deutsche Grammophon GmbH nimisenä, kun rahoittajat olivat Deutsche Bank ja Telefunken Gesellschaft.[6] Vuonna 1933 DG myi sveitsiläisen holdingyhtiönsä Polydor Holding AG:n.
Emilen alkuperäisillä HMV:llä ja Deutsche Grammophonin Grammophon-levymerkillä oli kummallakin logonaan koiralogo. Etikettien kuva oli taidemaalari Francis Barraudin vuonna 1899 maalaama koirastaan Nipper kuuntelemassa fonografia, joka luultavasti on diktafoni malliltaan Ediphone, koska sillä pystyi äänittämään koiran isännän ääntä. Gramophonen vuonna 1901 sadalla punnalla ostamaa kuvaa käyttivät myös Emilen Victor Talking Machine Company, Victor, HMV:n tavaratalot ja RCA Records.
Vuonna 1949 EMIn Electrolan patentoitua koiran DG:n Grammophon menetti oikeuden käyttää koiraa gramofoneineen etiketeissä.[7] Grammophonen koira ja gramofoni -tunnusta käyttänyt levymerkki lopetettiin.
Punaisesta Polydorista tuli populaarimusiikkiyhtiö vuonna 1946, kun taas keltaisesta Deutsche Grammophon Gesellschaft -merkistä tuli klassillisen musiikin yhtiö. Ranskalaisten ei kuitenkaan odotettu ostavan mitään merkiltä nimeltä Deutsche Grammophon Gesellschaft, joten Polydor pysyi Deutsche Grammophonin vientiyhtiönä.
Vuonna 1954 DGG perusti Britanniaan yhtiön Polydor Records Ltd. Vuonna 1956 Deutsche Grammophon Gesellschaft levymerkin tähtikuvio korvattiin tulppaanikruunulla, jonka suunnitteli Siemensin mainontakonsultti Hans Domizlaff ja keltaisen levymerkin nimeksi tuli ensimmäisen kerran Deutsche Grammophon.
1960-luvun alussa orkesterin johtaja Bert Kaempfert otti tuntemattomat artistit, Tony Sheridanin ja The Beat Brothersin, Polydorille. The Beat Brothers oli oikeasti The Beatles, joista tuli yksi maailman suurimmista yhtyeistä vajaa kaksi vuotta myöhemmin Parlophonen alaisena.
Suosittuja saksalaisia artisteja kuten James Last, Bert Kaempfert, Kurt Edelhagen, Caterina Valente ja Kessell Sisters nähtiin Polydorilla, kuten myös useita ranskalaisia, espanjalaisia ja latinalaisamerikkalaisia artisteja. Suomalainen Letjajenkka, Let Kiss tuli myös Saksassa tunnetuksi Polydorilla.
Grammophon-Philips Group muokkaa
Vuonna 1962 alankomaalainen Philips Phonografische Industrie (PPI) ja länsisaksalaisen Siemensin Deutsche Grammophon GmbH (DGG)muodostivat yhteenliittymän Grammophon-Philips Group, GPG. Vuodesta 1962 alkaen Philips omisti Belgiassa Polygram SA yrityksen. Heinäkuussa 1970 Philips nimesi Uusi-Seelantilaisen yrityksensä PolyGram Records Ltd. nimiseksi, mutta muutti 1972 sen nimeksi Phonogram Ltd.[8] Deutsche Grammophon (DGG) oli vakiinnuttanut maineensa laadukkailla klassisen musiikin äänityksillä ja sillä oli listoillaan suuri joukko huippuluokan kapellimestareita, muusikoita ja laulajia. Tytärlevymerkki Archiv Produktion kasvatti yleisön kiinnostusta eurooppalaiseen keski- ja renessanssiajan musiikkiin, gregoriaaniseen kirkkolauluun ja alkuperäissoittimilla soitettuihin äänitteisiin.
DGG:n Polydor eteni Yhdysvaltain markkinoilla vuonna 1969, jolloin isot amerikkalaiset klassisen musiikin levymerkit olivat kannattavuussyistä luopumassa monista taiteilijoistaan ja tekivät huonolaatuisia levyjä. Deutsche Grammophonin korkea äänitysten ja vinyylipuristeiden laatu toi yhtiölle sopimuksen Arthur Fiedlerin ja Boston Pops Orchestran kanssa.
Polydor yhtiönä muokkaa
PolyGram muokkaa
Vuonna 1972 yhteenliittymän saksalainen Siemens & Halske AG:n Deutsche Grammophonin omistama Polydor International GmbH fuusioitui Philipsin omistamaan hollantilaiseen Phonogram International B.V. yritykseen.[8] PolyGramin englantilainen Polydor Records Ltd. uudelleen nimettiin Polydor Ltd. nimiseksi samana vuonna.
Vuonna 1978 maailmanlaajuisesti Phonogramin yhtiöt saivat nimekseen PolyGram. Yhtiön levymerkkejä olivat muun muassa Polydor, Philips, Verve Records, Mercury ja Deutsche Grammophon.
PolyGram International nimesi myös PolyGramin Yhdysvalloissa. Polydorin yhtiöt jatkoivat toimintaansa tytäryhtiönä uuden yhtiön alaisena ja levymerkkinä. Vuosikymmenen puolessavälissä Englannin Polydor kiinnostui Sex Pistolsista, mutta hävisi sen EMI:lle.
1980-luvulla Polydor menestyi kohtuullisesti, mutta oli jatkuvasti PolyGramin sisaryhtiön Mercury Recordsin varjossa. A&R-johtaja Frank Neilson onnistui tuottamaan yhtiölle suuren top ten -hitin maaliskuussa 1981 Coast To Coastin kappaleella "Do The Hucklebuck" ja otti yhtiöön myös Ian Duryn, Billy Furyn ja Comsat Angelsin. Vuonna 1984 Polydoria parodioitiin rock-dokumenttielokuvassa This Is Spinal Tap, jossa yhtyeen levy-yhtiö oli "Polymer Records". Siemens myi osake-enemmistönsä vuonna 1987 ja Philipsistä tuli PolyGramin pääomistaja 90 prosentin osuudella.[8] Yhtiö toteutti vuonna 1989 julkisen osakeannin, jotta Philipsin omistusosuus laski 75 prosenttiin.
1990-luvun alussa Polydor alkoi tehdä tappiota, minkä seurauksena PolyGram teki henkilöstövähennyksiä ja siirsi yhtiön uudistetun PolyGram Label Groupin alle. Sen oli tarkoitus opastaa huonommin pärjääviä yhtiöitä kuten Island Recordsia, London Recordsia, Atlas Recordsia ja Verve Recordsia sekä ylläpitää niiden toimintaa siten, että PolyGram ei menettäisi rahaa.
Vuonna 1994 Island Records alkoi elpyä ja PolyGram häivytti suurimman osan PLG:stä siihen. Yhdysvaltalaiset Polydor Records ja Atlas Records fuusioitiin yhteen yhtiöön Polydor/Atlas, joka siirrettiin PolyGramin tytäryhtiöön A&M Recordsin. Vuonna 1995 Polydor/Atlas-yhtiö muutettiin jälleen Polydor Records yhtiöksi.
Universal uutena omistajana muokkaa
Seuraavien vuosien aikana Polydor yritti pysyä pinnalla ottamalla uusia artisteja, mutta se kävi yhä kannattamattomammaksi. Seagram osti PolyGramin ja fuusioi sen Universal Music Groupiin vuonna 1998. Seagram myi sittemmin Universal Music Groupin Vivendille. Näiden kahden suuren yhtiön vakauttamisen seurauksena Polydorin Yhdysvaltain toiminnot hajautettiin, mutta muut pidettiin koskemattomina ja levyjä julkaistiin A&M:n ja sen uuden partnerin, Interscope Recordsin kautta.
Muun muassa Polydor ja Deutsche Grammophon jatkavat tärkeinä levymerkkeinä ja omina yhtiöinään PolyGramilta Euroopasta kuten esimerkiksi myöhemmin Groupin ostamista muun muassa englantilainen Virgin EMI Records, Capitol Music Group ja siitä englantilainen suhteellisen uusi kuuden artistin Capitol Records. Yritysostoilla alusta alkaneella UMG:llä näyttää nyt olevan levymerkkejä nyt 40 maassa ja useammassakin 10 omaa eri levymerkkiä.
Polydor uudelleenjulkaisee 1960- ja 1970-lukujen materiaalia kuten muutkin yhtiöt. Brittiläinen Polydor Ltd. yhtiö julkaisee yhä listahittejä briteistä ja joka mantereelta kuten artisteilta Lady Gaga, Madonna, Bryan Adams, Duffy, The Cure, Girls Aloud, Rachel Stevens, Sophie Ellis-Bextor, Kaiser Chiefs, Eminem, 50 Cent, Eric Clapton ja Gwen Stefani ja on Universalin yhtiönä ainakin heille Britanniassa ja Euroopassa.
Deutsche Grammophon GmbH toimii yhä omana yhtiönään Saksasta käsin levymerkkeineen klassisen musiikin levy-yhtiönä. Polydor Ltd. toimii yhä Britanniasta käsin omana yhtiönään ja sillä vahva toimintakenttä popmusiikin alueella mittavalta Universal Music Groupin artistiryppäältä.
- Deutsche Grammophon GmbH sijaitsee osoitteessa Stralauer Allee 1, 10245 Berlin, Saksa.
- Polydor Ltd. sijaitsee osoitteessa 364-366 Kensington High Street, London W14 8NS, U.K.
Poptehdas muokkaa
Keväällä 2006 Polydor pisti pystyyn Fascination Recordsin, joka keskittyy pop-musiikin julkaisuun. Girls Aloud ja Sophie Ellis-Bextor siirtyivät uudelle yhtiölle.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Schellackplatten Label - Polyphon Grammophon Portal. Viitattu 22.12.2015. (saksaksi)
- ↑ a b Encyclopeadia of recorded sound - DGG sivu 585: Google. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c The History Of The Record 1901-1925 sivu 2: Emil Berliner Studios. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Polyphon (ab 1917 Firmenmutter der Deutschen Grammophon) Grammophon Portal. Viitattu 22.12.2015. (saksaksi)
- ↑ Electrola Label Grammophon Portal. Viitattu 22.12.2015. (saksaksi)
- ↑ The First Decade (1898–1909) Deutsche Grammophon. Viitattu 23.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Der Hund ist gegangen - geblieben ist das Wort Grammophon Portal. Viitattu 22.12.2015. (saksaksi)
- ↑ a b c PolyGram Discogs. Viitattu 22.12.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Polydor UK
- Polydor Saksa (Arkistoitu – Internet Archive)