Suomen laulu (laulu)

Suomen laulu (ruots. Suomis sång) on Fredrik Paciuksen säveltämä ja Emil von Qvantenin sanoittama isänmaallinen mieskuorolaulu. Ruotsinkielisen laulun on suomentanut Taavi Hahl tai joidenkin lähteiden mukaan Aleksanteri Rahkonen.

Suomen laulun sanojen virolainen mukaelma Eesti laulu hääl (Viron laulun ääni) esitettiin Viron laulujuhlilla Paciuksen sävelmällä vuosina 1879 ja 1910 sekä itävaltalaisen Franz Mairin sävelmällä vuonna 1894.

Historia

Teksti sekä alkuperäinen sävellys syntyivät pääsiäisenä 1842 Virolahdella, Harjun kartanon musiikki-iltamien yhteydessä. Teksti oli siis alun perin kadetti Johan Baeckmanin säveltämä, mutta alkuperäinen sävellys tuhoutui ja se on kadonnut täysin. Tämä tapahtui mahdollisesti vuonna 1842 Haminan kadettikoulun "polttajaisissa", joissa komppanianpäällikkö Karl-Johan Ekenstubben käskystä oppilaiden kaikki taiteellinen tuotanto hävitettiin. Hävittämisen motiivi on saattanut olla aineiston poliittinen arkaluontoisuus liittyen Venäjään ja suomalaiskadettien itsenäisyystoiveisiin.

Teksti kuitenkin julkaistiin suomalaismielisen Fabian Collanin toimittamassa Helsingfors Morgonbladissa 31.10.1844 nimimerkillä "Q". Fredrik Pacius innostui runosta ja sävelsi sen. Laulu ilmestyi kymmenen vuotta myöhemmin mieskuorolle sovitettuna. Sen ensiesitys oli ilmeisesti 25.3.1856, jolloin ylioppilaat lauloivat sen tervehtiessään keisari Aleksanteri II:sta . Kääntäjiksi on mainittu eri henkilöitä eri aikoina, ja väitetäänpä J. L. Runeberginkin olleen tässä osallisena.

Kerrotaan että Pacius huudahti eräässä konsertissa laulunsa kuultuaan: "Olenko tosiaan säveltänyt jotakin näin kaunista..!".

Sanoituksessa mainittu Väinö on Väinämöinen.

Sanat

Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Kuule, hongat huokaileepi, kuule, kosket pauhaileepi!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!

Katso, hanget pohjoisessa välkkyy päivän paistehessa!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Katso, pohjan taivas öillä säihkyyleepi sädevöillä!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!

Kukkivissa laaksoloissa purot pulppuu pensastoissa.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Metsät soivat harjanteilla, tuulet tuolla tuntureilla.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!

Kaikkialla ääni kaikuu, kaikkialla kielet raikuu.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Sydäntä jos suotu sulle, murheess', ilossakin kuule
Suomen laulua! Suomen laulua!
 

Alkuperäinen runo (Helsingfors Morgonblad 31.10.1844)

Suomi-Sång

Hör hur’ herrlig sången skallar
Mellan Wäinös runohallar
Det är Suomis sång!

Hör! De höga furor susa,
Hör! Hur’ djupa strömmar brusa:
Det är Suomis sång!

Se! Bland drifvor högt vid polen
Strålar klar midsommarsolen:
Det är Suomis sång!

Se! På himlens mörka båga
Nattens norrskensflammor låga:
Det är Suomis sång!

Och de väna blyga dalar,
Der en bäck bland blomstren talar:
Det är Suomis sång!

Och de skogbekrönta fjällar,
Ekande om stjerneqvällar:
Det är Suomis sång!

Öfverallt en röst oss bjuder,
Öfverallt en stämma ljuder:
Det är Suomis sång!

Bröder! Som från Suomi stamma,
Låt oss troget då uppamma
Suomis hellga sång!
 

Vakiintunut ruotsinkielinen lauluversio

Hör hur härligt sången skallar
Mellan Väinös runohallar
Det är Suomis sång!

Hör de höga furor susa,
Hör de djupa strömmar brusa:
Det är Suomis sång!

Överallt en röst oss bjuder,
Överallt en stämma ljuder:
Det är Suomis sång!

Broder äger du ett hjärta,
I dess tjusning, i dess smärta
Hör blott Suomis sång
 

Äänityksiä

Suomen Laulu

Suomen Laulu, joht. Heikki Klemetti.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kansalliskirjaston Raita-digitointikokoelmassa (Arkistoitu – Internet Archive) kappale löytyy ainakin Suomen Laulun (sekakuoro) esittämänä^{[vanhentunut linkki]}, ruotsiksi Manskören M.M esittämänä (Arkistoitu – Internet Archive) sekä tenori M.A. Goltisonin tulkitsemana^{[vanhentunut linkki]}. Siitä on myös Juho Koskelon varhainen fonografiäänitys (1914-1921 ?) joka on kuunneltavissa University of Californian fonografilieriökokoelmassa.