Batoliitti (kreikan bathos “syvyys” + lithos “kivi”) on suuri intrusiivinen magmakivimuodostuma, joka syntyy jäähtyneestä magmasta syvällä maankuoressa.[1] Batoliitit koostuvat melkein aina enimmäkseen felsisistä tai intermediäärisistä kivilajeista, kuten graniitista, kvartsimontsoniitista tai dioriitista.

Half Dome on graniittimonoliitti Yosemiten kansallispuistossa. Se osa Sierra Nevadan batoliittia.

Muodostuminen muokkaa

Vaikka batoliitit saattavatkin näyttää samanlaisilta, ne muodostuvat monimutkaisten prosessien seuraksena. Ne koostuvat useista suurista plutoneista eli magmakivimassoista, jotka ovat yleensä mittasuhteiltaan epäsäännöllisiä mutta useiden kilometrien mittaisia. Ne voidaan erottaa ympäröivästä magmakivestä eri kriteerien, kuten iän, koostumuksen ja rakenteen, perusteella. Plutonit ovat kiteytyneet magmasta, joka kulki kohti maanpintaa maankuoren pohjalla olleesta aukosta.

Perinteisesti näiden plutonien on ajateltu muodostuneen, kun verrattain kelluvaa magmaa nousee suuret määrät; magmaa kutsutaan plutoniseksi diapiiriksi. Koska diapiirit ovat nesteytyneet ja erittäin kuumia, ne nousevat ympäröivän kiven läpi työntäen sen sivuun ja osittain myös sulattaen sen. Valtaosa diapiireista ei saavuta maanpintaa (jolloin ne muodostavat tulivuoren), vaan ne hidastuvat, jäähtyvät ja kiinteytyvät 5–30 kilometriä maanpinnan alapuolella plutoneiksi.

Batoliitti syntyy, kun useat plutonit yhdistyvät muodostamaan valtavan graniittikivikokonaisuuden. Jotkut batoliitit ovat jättiläismäisiä, ja ne myötäilevät entisiä ja nykyisiä subduktiovyöhykkeitä sekä muita mannerkuoren lämpölähteitä jota satoja kilometrejä. Esimerkiksi Sierra Nevadan batoliitti on tällainen valtava, yhtenäinen graniittimuodostelma, ja se muodostaa suurimman osan Kalifornian Sierra Nevadasta. Vielä suurempi batoliitti on Kanadan itärannikolla oleva Coast Plutonic Complex. Se on 1 800 kilometriä pitkä batoliittikompleksi, joka muodostaa osan Rannikkovuorista ja jatkuu Alaskan eteläosiin.

Pinnanmuodostuma ja eroosio muokkaa

Batoliitti on yli 100 neliökilometrin laajuinen esiin tullut, (pääosin) yhtenäinen plutoninen kivimuodostuma. Pienempiä muodostumia kutsutaan stokeiksi. Valtaosa (puhkeamien kautta) näkyville tulleista batoliiteista on huomattavasti suurempia kuin 100 km2. Alueet ovat paljastuneet kymmenistä miljoonista satoihin miljooniin vuosiin jatkuneen eroosion ja vuorijonopoimutuksen seurauksena.

Batoliitit kokevat suuren paineen muutoksen paljastuessaan syvältä maanpinnan alta, ja siksi niiden kiderakenne laajenee hieman ajan mittaan. Laajeneminen ilmenee exfoliaationa, eräänä massaliikunnon muotona. Exfoliaatiossa kuperia, melko ohuita kivilaattioja irtoaa batoliittien paljastuneista pinnoista, ja prosessia kiihdyttää halkeamissa olevan veden jäätyminen, eräs rapautumisen muoto. Tuloksena on melko sileitä ja pyöreitä vuorenrinteitä, ehkä tunnetuimpana Yosemiten kansallispuistossa oleva Half Dome.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Plummer, Charles C. & McGeary, David & Carlson, Diane H.: Physical Geology, s. 61–63. Boston: WCB/McGraw-Hill, 1999. ISBN 0-697-37404-1.
  • Glazner, Allen F. & Bartley, John M. & Coleman, Drew S. & Gray, Walt & Taylor, Ryan Z.: Are plutons assembled over millions of years by amalgamation from small magma chambers?. GSA Today, 2004, 14. vsk, nro 4/5, s. 4–11. Geological Society of America. doi:10.1130/1052-5173(2004)014<0004:APAOMO>2.0.CO;2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Tuusjärvi, Mari & Karvonen, Taina: Etelä-Norjan ekskursio Ekskursio opas. 2007. Vasara ry. Viitattu 17.3.2019.

Aiheesta muualla muokkaa