Hiilineutraalius
Hiilineutraaliudella tarkoitetaan tilannetta, jossa toiminta ei muuta ilmakehän hiilipitoisuutta, toisin sanoen toiminnan nettohiilijalanjälki on nolla. Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä[1].
Käsite muokkaa
Hiilineutraalius tarkoittaa suppeasti määriteltynä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä nollaan tai tasapainottamista, mutta usein se laajennetaan käsittämään myös muut kasvihuonekaasut[1]. Tällöin hiilineutraaliudella tarkoitetaan käytännössä toiminnan ilmastoneutraaliutta: toiminta ei vaikuta ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin ja sitä kautta ilmaston lämpenemiseen. Eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusta voidaan vertailla keskenään hiilidioksidiekvivalenttien avulla.
Hiilineutraaliuden saavuttamisen keinot muokkaa
Hiilineutraalius voidaan saavuttaa joko siirtymällä täysin hiilipäästöttömään tekniikkaan tai tasapainottamalla toiminnan hiilipäästöt sitomalla ilmakehästä päästöjä vastaava määrä hiiltä. Ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden vakiinnuttaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää yhteiskunnan hiilipäästöjen kääntämistä laskuun[2], minkä vuoksi useat valtiot, yritykset ja yhteisöt ovat sitoutuneet tavoittelemaan hiilineutraaliutta toiminnassaan tietyllä aikataululla. Yhteiskunnan hiilineutraalius on mainittu pitkän aikavälin tavoitteena myös muun muassa Suomen vuoden 2011 hallitusohjelmassa[3].
Koska täydellinen hiilipäästöttömyys on käytännössä usein vaikea tai mahdoton saavuttaa, hiilineutraaleiksi itseään kutsuvat yritykset ja yhteisöt käyttävät yleensä päästökompensaatioita eli pyrkivät kumoamaan aiheuttamansa päästöt rahoittamalla vastaavan määrän päästövähennyksiä toisaalla. Esimerkiksi Suomen postinjakelua on markkinoitu hiilineutraalina vuodesta 2011 alkaen, kun silloinen Itella ilmoitti kompensoivansa toiminnastaan päästövähennysten jälkeen syntyvät hiilidioksidipäästöt.[4] Hiilineutraaliudesta käytetään energiantuotannossa käsitettä CO2-vapaa[5].
Hiilinegatiivisuus muokkaa
Tilannetta, jossa toiminta sitoo enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin aiheuttaa, kutsutaan hiilinegatiiviseksi. Tällöin toiminnan vaikutus on ilmastoa viilentävä. Hiilinegatiivista on pitkällä tähtäimellä esimerkiksi puiden sitoman hiilidioksidin säilöminen kestävään muotoon pois hiilikierrosta yhdistettynä jatkuvaan metsänuudistamiseen. Näin tapahtuu muun muassa käytettäessä puuta pitkäikäisinä rakennusmateriaaleina ja varsinkin varastoitaessa biohiiltä maaperään.
Aikataulu muokkaa
Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalaksen mukaan Suomen hallituksen tavoite hiilineutraalisuudesta vuonna 2035 on äärimmäisen vaativa, mutta EU:n tavoite, 2050, varsin realistinen, samoin Kiinan tavoite, 2060. Taalas toteaa, että ilmasto-ongelma saadaan ratkaistuksi ilman dramaattisia keinoja ja parhaassa tapauksessa saadaan ilmaston lämpötilan kohoaminen pysäytetyksi jopa 1,5–2 asteeseen.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Berninger, Kati: Hiilineutraali Suomi – Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta?, s. 17. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-247-7.
- ↑ IPCC: Summary for Policymakers. Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change 2007. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC. Arkistoitu 25.11.2016. Viitattu 10.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 17.6.2013. Viitattu 14.2.2014.
- ↑ Nyt postinjakelu Suomessa 100 %:sti hiilineutraalia ensimmäisenä maailmassa 1.2.2011. Itella. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 16.2.2014.
- ↑ toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 410. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.
- ↑ Maailman CO2-päästöt ovat jo lähes samat kuin ennen koronaa – ilmastoasiantuntija Petteri Taalas Ykkösaamun vieraana Yle Uutiset. 27.10.2020.