Saint-Barthélemy

Ranskalle kuuluva saari Karibianmerellä
(Ohjattu sivulta Saint Barthélemy)
Tämä artikkeli käsittelee Karibianmeren saarta ja hallintoaluetta. Nimen muut merkitykset on käsitelty täsmennyssivulla.

Saint-Barthélemy (myös nimiä Saint Barts, Saint Barths, tai Saint Barth käytetään) on Karibialla sijaitseva Ranskan merentakainen yhteisö, johon kuuluu pääsaaren Saint-Barthélemyn lisäksi useita pienempiä saaria. Saint-Barthélemy sijaitsee noin 200 kilometriä Guadeloupesta pohjoiseen. Se on 17,5 km pitkä ja 4 km leveä. Saaren pinta-ala on 21 km² ja koko alueen 24 km². Siellä oli noin 9 430 asukasta vuoden 2014 arvioissa.

Collectivité de Saint-Barthélemy
Flag of France.svg

Blason St Barthélémy TOM entire.svg
lippu vaakuna
Sijainti
Saint Barthelemy in France.svg
Hallinto
Hallintopääkaupunki Gustavia
Alueneuvoston
puheenjohtaja
Bruno Margas
Tilastotiedot
Pinta-ala1 24 km²
Väkiluku
 - 2016 arvio 9 427[1]
 - 2007 väestölaskenta 8 450
 - Väestötiheys (2007) 352/km²

Saint-Barthélemy

Syyskuussa 2017 hurrikaani Irma tuhosi saaren rakennuskannan ja infrastruktuurin lähes kokonaan.[2]

MaantiedeMuokkaa

Saint-Barthélemyn saaret kuuluvat Pienten-Antillien Leewardsaariin. Koko alueen pinta-ala on 24 km², ja Saint-Barthélemyn saaren pinta-ala on 21 km².[3] Saari on 17,5 kilometriä pitkä ja 4 kilometriä leveä.[4] Saint-Barthélemystä pohjoiseen on Saint-Martinin saari. Siitä lounaaseen on puolestaan Saint Kitts ja Nevis ja kaakkoon Barbuda.[3]

Saint-Barthélemy ilmasto on trooppinen. Lämpötila on talvisin noin 27 astetta ja kesäisin 30 astetta.[5] Kuivakausi on joulukuusta toukokuulle ja sadekausi heinäkuulta lokakuulle. Sadekaudella on saarille voi iskeä myös trooppisia hirmumyrksyjä.[6]

HistoriaMuokkaa

Kristoffer Kolumbus löysi Saint-Barthélemyn vuonna 1496 ja nimesi sen veljensä Bartolomeon mukaan. Ranskalaiset yrittivät asuttaa sitä ensimmäisenä eurooppalaisina vuonna 1648, mutta karibit tappoivat uudisasukkaat. Saarelle tuli uusia asukkaita vuonna 1659, jolloin sinne muutti noin 30 miestä ja naista. Heistä suurin osa oli Bretagnesta ja Normandiasta. Saint-Barthélemy liitettiin vuonna 1674 Guadeloupen alaisuuteen, ja siitä tuli pian merirosvojen suojasatama.[7]

Ruotsi osti vuonna 1784 Saint-Barthélemyn siirtomaakseen. Ranska sai vahtokaupassa kauppaoikeudet Göteborgiin. Ruotsi kehitti saarta, ja se sai tullivapauden. Ruotsi rakensi sinne myös useita rakennuksia ja linnoituksia.[8] Saaren pääkaupungin Gustavian nimi tulee puolestaan Kustaa III:lta.[4] Saarella oli vuonna 1815 noin 5 760 asukasta, mutta sen jälkeen sodat, luonnonkatastrofit ja vuoden 1852 tulipalo, joka tuhosi Gustavian eteläosaa pakotti Ruotsin luopumaan saaresta. Saint-Barthélemy siirtyi vuonna 1878 takaisin Ranskalle.[7]

Saint-Barthélemy oli pitkään syrjäinen Ranskan siirtomaa, jossa elämä oli varsin rankkaa. Saarelta puuttui monille muille Karibian saarille tyypillinen vehreä kasvillisuus, joten maanviljely oli hankalaa. Aiemmin sinne tuodut orjat myös muuttivat pois saarelta, joten siitä muodostui Karibian ainoita saaria, joilla ei ole merkittävää afrikkalaistaustaista väestönosaa.[8]

Saint-Barthélemyn pieni lentoasema alkoi 1950-luvulla houkutella turisteja, mutta siitä ei ole tullut varsinaisesti turistikeskusta, sillä saarelaiset loivat pian lakeja, jotka rajoittavat massaturismia.[8]

Saint-Bartlélemy kuului pitkään Guadeloupen departementtiin, mutta vuonna 2003 järjestetyssä kansanäänestyksessä saarelaiset ilmaisivat halunsa irrottautua omaksi Ranskan merentakaiseksi yhteisökseen (COM collectivité d’outre-mer). Peräti 90 prosenttia asukkaista äänesti uuden järjestelmän puolesta.[8] Laki uudesta asemasta vahvistettiin helmikuussa 2007.[9]

Politiikka ja hallintoMuokkaa

Saint-Barthélemy on Ranskaan kuluva merentakainen yhteisö, jolla on laaja itsehallinto finanssipolitiikassa ja lainsäädännöllisissä asioissa. Valtionpäämies on Ranskan presidentti, jota edustaa prefekti. Alueneuvostossa on 19 jäsentä, ja sen johtaja johtaa myös hallitusta. Alueneuvosto valitsee kahdeksanjäsenisen toimeenpanevan neuvoston, ja sen lisäksi Saint-Barthélemyllä on myös taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriasioista vastaavat neuvostot. Alueneuvoston ja toimeenpanevan neuvoston jäsenien kausi on viiden vuoden mittainen.[4] Bruno Magras valittiin vuonna 2017 kolmannen kerran alueneuvoston johtajaksi. Hän on toiminut virassa sen muodostamisesta 2007 saakka.[10]

Saint-Barthélemyn asukkaat ovat myös Ranskan kansalaisia.[9] Saarelta valitaan yksi edustaja Ranskan senaattiin ja Saint-Martinin kanssa yhteinen edustaja Ranskan kansalliskokoukseen.[11]

TalousMuokkaa

Saint-Barthélemyn talous perustuu matkailualaan. Maa on keskittynyt erityisesti pohjoisamerikkalaiseen luksusmatkailuun, ja 78,6 prosenttia hotellikapasiteetista on luksushuviloissa. Turistien määrä riippuu paljon Yhdysvaltain taloustilanteesta, ja vuosina 2007–2010 matkailijoiden määrä laski tasaisesti. Vuoden 2010 jälkeen se lähti taas nousuun. Vuonna 2015 Saint-Barthélemyssa vieraili vesitse yli 190 000 ihmistä ja ilmateitse yli 180 000 ihmistä. Hurrikaani Irman vaikutuksesta vuonna 2017 vierailijoiden määrä oli selvästi pienempi.[12]

Turismin lisäksi rakennusteollisuus ja julkinen sektori vaiktuttavat keskeisesti Saint-Barthélemyn talouteen. Saaren vesivarat ovat heikot, joten ruoka pitää tuoda muualta. Saarella joudutaan tuomaan myös pääosa kulutustavaroista sekä energiasta.[11]

Saarella on pieni lentokenttä, Kustaa III – Saint-Jean – Saint-Barthélemyn lentoasema (tunnus: SBH).

VäestöMuokkaa

Vuonna 2016 Saint-Barthélemyssä oli Ranskan tilastokeskuksen arvion mukaan 9 427<ref name="inseepopulation"> Vuosien 2010–2015 väestönkasvu oli 1,5 prosenttia, kun se 1990-luvulla oli vielä 6,4 prosenttia. Saint-Barthélemyn asukkaat ovat nuorempia kuin Ranskan asukkaat keskimäärin. Vuonna 2015 keski-ikä oli 38 vuotta, kun koko Ranskan keski-ikä oli 40 vuotta.[12]

LähteetMuokkaa

  1. Populations légales des collectivités d'outre-mer en 2016 Institut National de la Statistique et des Etudes Economiques. 27.12.2018. Viitattu 17.4.2017. (ranskaksi)
  2. Irma kaikkien aikojen pitkäkestoisin raju hurrikaani – Saint-Martin ja Barbuda käytännössä maan tasalla 7.9.2017. Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2017.
  3. a b L'île aujourd'hui Collectivité de St Barthelemy. Viitattu 4.9.2020. (ranskaksi)
  4. a b c Saint-Barthélemy Encyclopædia Britannica. 6.9.2017. Viitattu 5.9.2020.
  5. Nature, Geography & Weather Of St Barts Comité Territorial de Tourisme de Saint Barthélemy. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  6. Presentation of Saint-Barthélemy OCTA. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  7. a b History Of St Barts Comité Territorial de Tourisme de Saint Barthélemy. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  8. a b c d History Lonely Planet. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  9. a b Presentation of Saint-Barthélemy Association of the Overseas Countries and Territories of the European Union. Viitattu 17.4.2017.
  10. Territoriales 2017: A Saint-Barthélémy, Bruno Magras candidat à sa propre succession Outremers 360°. 27.2.2017. Viitattu 5.9.2020. (ranskaksi)
  11. a b Saint Barthelemy The World Factbook 2020. 3.8.2020. Washington, DC: Central Intelligence Agency. Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)
  12. a b Panorama de Saint-Barthélemy (PDF) Institut d'Émission des Départements d'Outre-Mer. Viitattu 6.9.2020. (ranskaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa