Anguilla

Britannialle kuuluva merentakainen alue Karibianmerellä

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Anguilla on myös ankeriassuku.

Anguilla [æŋˈɡwɪlə] on Britannian merentakainen alue Karibianmerellä. Alueen pääsaaren ja ainoan asutun saaren nimi on myös Anguilla ja siellä on Anguillan pääkaupunki The Valley. Anguillan saaret ovat Pienten Antillien Leewardsaarista pohjoisimmat. Anguillan maa-ala on 91 neliökilometriä, ja siellä asui vuoden 2018 arvion mukaan noin 14 700 ihmistä.

Anguilla
Flag of Anguilla.svg Coat of arms of Anguilla.svg
lippu vaakuna

Anguilla in United Kingdom.svg

Valtiomuoto itsehallinnollinen Britannian merentakainen alue
Kuningatar
Kuvernööri
Pääministeri		 Elisabet II
Tim Foy
Victor Banks
Pääkaupunki The Valley
18°13′N, 063°03′W
Muita kaupunkeja The Valley (pääkaupunki, 1 298 as.[1])
Pinta-ala
– yhteensä 91[2] km² (sijalla 226)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2018) 14 738 (sijalla 212)
– väestötiheys 162,0 / km²
– väestönkasvu 2,0[3] % (2014)
Viralliset kielet englanti
Valuutta Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT
– yhteensä 338 miljoonaa USD[4] (sijalla 216)
– per asukas 22 861 USD[4]
HDI (?) ? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,8[4] %
– teollisuus 14,3[4] %
– palvelut 82,9[4] %
Aikavyöhyke UTC−4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – emämaa
 – itsehallinto
Britannia
19. joulukuuta 1980
Lyhenne
– lentokoneet: VP-LA
Kansainvälinen
suuntanumero		 +1 264
Motto ”Strength and Endurance”
Kansallislaulu God Save the Queen

Anguillan ensimmäisen asukkaat olivat Etelä-Amerikasta tulleita intiaaneja, mutta englantilaiset ottivat sen 1600-luvulla siirtomaakseen. Saarta hallittiin pitkään Saint Kittsiltä, mutta se sai vuonna 1980 oman itsehallintonsa. Anguillan talous perustuu pitkälti matkailuun, mistä se saa yli puolet bruttokansantuotteestaan.

MaantiedeMuokkaa

 
CIA:n kartta Anguillasta.

Anguilla on pohjoisin Leewardsaarista. Se sijaitsee 240 kilometriä Puerto Ricosta etelään ja 8 kilometriä Saint-Martinista pohjoiseen.[5] Anguilla on 26 kilometriä pitkä ja leveimmillään 6 kilometriä leveä saari, jonka pinta-ala on 91 neliökilometriä. Anguillan pääsaren lisäksi alueeseen kuuluu myös useita pieniä asumattomia saaria ja luotoja.[6] Scrub Island on aivan Anguillan koillispuolella. Luoteessa puolestaan on hieman pienempi Dog Island ja monia luotoja.[5]

Anguilla on tasainen ja muodostunut korallista ja kalkkikivestä. Saaren korkein kohta on 64 metrin korkuinen Crocus Hill. Pohjoisrannalla on jyrkkiä rantakallioita, mutta eteläranta puolestaan viettää tasaisemmin mereen.[6]

Anguillan ilmasto on trooppinen. Saaren keskilämpötila on noin 28 astetta ja vuotuinen sadanta 900 millimetriä. Hirmumyrskyt tekevät säännöllisesti tuhoja Anguillalla, ja niitä esiintyy yleensä kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana.[6]

Anguillan sisäosissa kasvaa pääosin pieniä puita ja matalia pensaita. Rannikolla kasvaa norsunkorvaa, ja saarella on myös joitakin hedelmäpuuviljelmiä. Eläimistöön kuuluu liskoja, merikilpikonnia, hummereita ja vuohia.[6] Anguilla tunnetaan laajoista merilintuyhdyskunnistaan. Siellä on 16 kansainvälisesti tärkeätä lintualuetta, ja Dog Island on Karibian tärkeimpiä merilintuyhdyskuntia. Maailmanlaajuisesti merkittäviä ovat suomutropiikkilinnun, ruskosuulan ja nokitiiran pesimäalueet.[7] Anguillan kansallislintu on karibianvaikertajakyyhky.[6]

HistoriaMuokkaa

Saaren ensimmäiset asukkaat olivat Etelä-Amerikasta tulleita intiaaneja. Orinocojoen valuma-alueelta lähteneet intiaanit saapuivat saarelle noin 2000 eaa.[8] Ei ole tiedossa tarkalleen milloin eurooppalaiset havaitsivat saaren ensimmäisen kerran, eräiden lähteiden mukaan Kolumbus olisi nähnyt saaren 1493, toisten lähteiden mukaan ranskalaiset olisivat löytäneet saaren 1564 tai 1565. Ensimmäiset englantilaiset siirtolaiset tulivat saarelle Saint Kittsistä 1650 tuoden todennäköisesti mukanaan afrikkalaisia orjia. Saariryhmästä tuli Englannin siirtomaa 1690.[9] Nimi Anguilla tulee espanjan ankeriasta tarkoittavasta sanasta anguila.[9]

Anguillalla viljeltiin alkujaan tupakkaa ja puuvillaa, mutta Euroopan sokerin tarve siirsi 1700-luvun alussa tuotannon sokeriruokoon. Saarelle alkoi syntyä eurooppalainen pienviljelijöiden eliitti ja afrikkalaisista orjista koostunut työluokka. Anguilla oli 1700-luvulla eurooppalaisten konfliktien kohteena, ja ranskalaiset hyökkäsivät sinne 1745 ja 1796. Britannia puolestaan yhdisti vuonna 1825 Anguillan ja Saint Kittsin hallinnon, vaikka anguillalaiset tilaliset vastustivat liittoa. Orjuus lakkautettiin vuonna 1834. Tämän jälkeen maat myytiin entisille orjille ja monet britit palasivat kotimaahansa.[8]

Anguilla kärsi 1890-luvun alussa pitkittyneestä kuivuudesta, mikä aiheutti myös pahan nälänhädän. 1930-luvun lama iski vaikutti koko Karibialla, mutta se iski erityisen pahasti Anguillaan. Monet asukkaat muuttivat töiden perässä Dominikaaniseen tasavaltaan, Arubaan ja Curaçaolle.[8]

Leewardsaarten federaatio hajotettiin vuonna 1956, ja Anguilla, Saint Kitts ja Nevis liitettiin Saint Christopher-Nevis-Anguillaksi. Se liitettiin vuonna 1958 Länsi-Intian federaatioon, joka kuitenkin kaatui jo vuonna 1962. Britannia pyrki muodostamaan sen pienimmistä osista uuden federaation, mutta hanke epäonnistui. Anguilla liitettiin jälleen asukkaidensa vastustuksesta huolimatta Saint Kitts ja Nevisiin. Anguillalla syntynyttä konfliktia oli maaliskuussa 1969 purkamassa myös brittiarmeija. Anguilla asetettiin heinäkuussa 1971 suoraan Britannian alaisuuteen, ja vuonna 1980 se muodosti oman territorionsa. Merentakainen territorio siitä tuli vuonna 2002.[8]

Hallinto ja politiikkaMuokkaa

Anguilla on Britannian merentakainen alue. Britannian monarkki nimittää kuvernöörin, jonka vastuulla ovat saaren ulkosuhteet, talouspolitiikka sekä puolustus- ja turvallisuuspolitiikka. Kuvernööri nimittää puolestaan pääministerin, joka on enemmistöpuolueen johtaja. Pääministerin johtamassa hallituksessa on yhteensä neljä ministeriä.[10] Kuvernööriksi nimettiin syyskuussa 2017 Tim Foy.[11]

Anguillan pääministeriksi valittiin vuoden 2015 vaalien jälkeen Anguillan yhdistyneen rintaman (AUF) Victor Banks. AUF sai parlamentista kuusi seitsemästä jaossa olleesta paikasta.[12] Parlamentissa on kaikkiaan 11 paikkaa. Niistä kaksi nimittää kuvernööri, ja kahdella on paikka virkansa puolesta.[13]

Talous ja liikenneMuokkaa

Anguillalla on hyvin vähän luonnonvaroja, joten sen talous on riippuvainen matkailusta, pankkitoiminnasta, hummerinpyynnistä ja Britannian antamasta valtiontuesta.[9] World Travel and Tourism Councilin mukaan vuonna 2016 Anguillan bruttokansantuotteesta 57 prosenttia tuli matkailusta.[14] Hurrikaani Irma aiheutti vuonna 2017 turistien määrän jyrkän vähenemisen, mikä näkyi myös saaren taloudessa. Vuonna 2017 bruttokansantuote pieneni 7,7 prosentilla ja vielä vuonna 2018 2,4 prosentilla.[15]

Anguillan keskuspankki on Itä-Karibian keskuspankki, ja saaren rahayksikkö on Itä-Karibian dollari. Sen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Britannia ja Puerto Rico. Anguillalla ei ole liikevaihto- eikä tuloveroa, joten hallitus kerää tulonsa tuontitulleilla, palveluveroista, yritysrekisteröinneistä ja erilaisista lisenssimaksuista.[16]

Anguillan saarella on Clayton J. Lloydin kansainvälinen lentoasema ja kaksi satamaa. Blowing Pointin satamasta on matkustajayhteyksiä ja Road Bayn satamasta rahtiliikennettä Puerto Ricoon.[17]

 
Sandy Ground, Anguilla

VäestöMuokkaa

YK:n World Population Prospects -julkaisun arvion mukaan Anguillan väkiluku vuonna 2018 oli 14 738.[18] Pääosa väestöstä on afrikkalaista syntyperää. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan mustia oli asukkaista 85,3 prosenttia ja latinalaisamerikkalaisia 4,9 prosenttia.[3] Uskonnoista kristinusko on selvästi suosituin, anglikaaneja oli 29 %, metodisteja 23,9 % ja muita protestantteja 30,2 %. Katolisia oli 5,7 % ja muita kristittyjä 1,7 %. Muita uskontoja harjoitti 5,2 %, kun taas 4,3 % ei ilmoittanut mitään uskontoa.[2]

Anguillan koko väestö asuu kaupunkialueilla.[3]

KulttuuriMuokkaa

Anguillan kulttuurissa on vahva yhdysvaltalainen vaikutus, sillä sen läheisyydessä on yhdysvaltalaisia siirtomaita ja sen talous on vahvasti linkittynyt amerikkalaisiin matkailijoihin. Anguillan yhteiskunta on kehittynyt vahvasti pienviljelijöiden, merimiesten ja kalastajien ympärille, sillä muista Karibian saarista poiketen plantaasinomistajat lähtivät saarelta orjuuden lakkauttamisen jälkeen ja jättivät maat entisille orjille.[19]

Anguillan merkittävin kulttuuritapahtuma on kesäfestivaali, joka järjestetään joka vuosi heinäkuun lopulta elokuun alkuun. Sen aikana on monia erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten kauneus- ja calypsokilpailuja, musiikkiesityksiä ja paraati. Merkittäviä julkisia juhlapäiviä ovat 30. toukokuuta Anguilla-päivä, joka juhlistaa vuoden 1967 perustuslaillista eroa Saint Kittsistä, orjuudesta vapautuksen päivä elokuumaanantaina ja kilpaveneilypäivä elokuutorstaina. Anguillan kansallisurheilu onkin kilpaveneily. Sen juuret ovat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin kalastajat kilpailivat paluumatkallaan.[19]

LähteetMuokkaa

  • Petty, Colville L: Anguilla Encyclopædia Britannica. 28.3.2019. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Anguilla Citypopulation.de. 9.6.2015. Thomas Brinkhoff. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Anguilla The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Anguilla Pan American Health Organization. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Anguilla UN Data. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M: ”British Virgin Islands, Anguilla and Montserrat: Geography”, Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2019). (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Petty: Anguilla: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Important Bird Areas: Anguilla British Birds. 4.8.2015. BB 2000 Limited. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Petty: Anguilla: History Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 387. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  10. ↑ Anguilla Government Structure Caribbean Elections. KnowledgeWalk Insitute. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Tim Foy OBE Gov.uk. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Anguilla profile BBC News. 14.5.2018. BBC. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Petty: Anguilla: Government And Society Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Disis, Jill: How to rebuild an entire island after Hurricane Irma CNN Money. 13.9.2017. Cable News Network. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Country Economic Review 2018: Anguilla (PDF) Caribbean Development Bank. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Petty: Anguilla: Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  17. ↑ The Anguilla Air and Sea Port Authority - Fully committed Business View Caribbean. 13.12.2018. Business View Publishing. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  18. ↑ World Population Prospects 2019, Online Edition (XLSX) 2019. United Nations, Department of Economic and Social Affairs. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ a b Petty: Anguilla: Cultural Life Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat: Belize | Costa Rica | El Salvador | Guatemala | Honduras | Meksiko | Nicaragua | Panama

Saarivaltiot: Antigua ja Barbuda | Bahama | Barbados | Dominica | Dominikaaninen tasavalta | Grenada | Haiti | Jamaika | Kuuba | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago

Epäitsenäiset alueet: Anguilla | Aruba | Bonaire | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Curaçao | Guadeloupe | Martinique | Montserrat | Navassa | Puerto Rico | Saba | Saint Barthélemy | Saint-Martin | Sint Eustatius | Sint Maarten | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anguilla&oldid=18958278”