Isomuurahaiskarhu

nisäkäslaji

Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla) on Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä hyönteisiä syövä vajaahampainen nisäkäs. Se elää heinikkomailla, soilla ja alankosademetsissä.

Isomuurahaiskarhu
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Pilosa[2]
Alalahko: Vermilingua[2]
Heimo: Muurahaiskarhut Myrmecophagidae
Suku: Isomuurahaiskarhut
Myrmecophaga
Linnaeus, 1758
Laji: tridactyla
Kaksiosainen nimi

Myrmecophaga tridactyla
Linnaeus, 1758

Isomuurahaiskarhun levinneisyys (sininen - säilynyt, oranssi - mahdollisesti hävinnyt)
Isomuurahaiskarhun levinneisyys
(sininen - säilynyt, oranssi - mahdollisesti hävinnyt)
Katso myös

  Isomuurahaiskarhu Wikispeciesissä
  Isomuurahaiskarhu Commonsissa

Ulkonäkö muokkaa

Isomuurahaiskarhu on muurahaiskarhuista kookkain. Sen ruumiin pituus on 100–130 senttimetriä ja hännän 65–90 cm. Uros painaa 24–39 kilogrammaa ja naaras 22–35 kg. Väriltään laji on harmaa ja ruskea, ja harteilla ja selässä on mustia juovia. Isomuurahaiskarhulla on kummassakin eturaajassaan kaksi jopa 10 cm:n mittaista ja terävää kynttä, joilla se puolustautuu. Isomuurahaiskarhulla on pitkä, putkimainen kuono, jonka avulla se kerää hyönteisiä keoista ja koloista.[3]

Ravinto muokkaa

 
Isomuurahaiskarhu kieli ulkona

Isomuurahaiskarhu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan muurahaisia ja termiittejä. Näitä se saalistaa työntämällä 60-senttimetrisen tahmean kielensä kekoon nopeasti, 150 kertaa minuutissa. Hyönteiset tarttuvat kielen sylkeen ja väkäsiin, ja muurahaiskarhu vetää ne suuhunsa. Eläimen suu, kieli, lihakset ja leukaluut ovat sopeutuneet hyvin tällaiseen saalistustapaan. Sen kieliluut ovat isot ja nivelikkäät, ja kieli on kiinnittynyt osin alas kaulaan. Sen suuaukko on vain kynän levyinen. Isomuurahaiskarhulla ei ole hampaita, vaan se jauhaa saaliinsa mahassaan.[3]

Lisääntyminen ja elinikä muokkaa

Isomuurahaiskarhunaaras saa keväisin yhden poikasen. Isomuurahaiskarhun tiineysaika on 190 vuorokautta. Yksilö saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana. Se voi elää tarhassa 26-vuotiaaksi.[3]

Käyttäytyminen ihmistä kohtaan muokkaa

Isomuurahaiskarhu on yleensä ihmistä kohtaan suvaitseva, mutta samalla kun sen elinpiiri Etelä- ja Keski-Amerikassa on kaventunut, sen on raportoitu uhattuna käyvän kynsillään ihmisen kimppuun. Kaksi ihmisen kuolemaan johtanutta yhteenottoa on ilmoitettu Brasiliassa, missä isomuurahaiskarhu oli puolustanut itseään.[4][5]

Lähteet muokkaa

  1. Miranda, F., Bertassoni, A. & Abba, A.M.: Myrmecophaga tridactyla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Wilson & Reeder: Myrmecophaga tridactyla Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
  3. a b c Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 208–211. (Encyclopedia of Mammals). Suomentanut Iiris Kalliola. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1190679.
  4. Paula Tapiola: Isomuurahaiskarhut tappaneet kaksi metsästäjää Brasiliassa YLE Uutiset. 26.7.2014. Viitattu 26.7.2014.
  5. Redirecting linkinghub.elsevier.com. Viitattu 8.2.2024.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.