Muurahaiset

hyönteisten heimo
Hakusana ”Muurahainen” ohjaa tänne. Muurahainen on myös kylä Kauhajoella.

Muurahaiset (Formicidae) ovat hyönteisten heimo. Ne ovat yhdyskunnittain eläviä aitososiaalisia pistiäisiä.

Muurahaiset
Punakekomuurahainen (Formica rufa)
Punakekomuurahainen (Formica rufa)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo: Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea
Heimo: Muurahaiset
Formicidae
Latreille, 1809
Alaheimot[1][2]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Muurahaiset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Muurahaiset Commonsissa

Muurahaisten heimo on ollut olemassa jo yli sadan miljoonan vuoden ajan. Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä, minkä ansiosta ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle maapallolle napa-alueita ja muutamia etäisiä saaria lukuun ottamatta.

Muurahaiset jaetaan nykyisin 19 alaheimoon, joista kolme on sukupuuttoon kuollutta, fossiileihin perustuvaa heimoa.[1][2] Suomessa alaheimoista esiintyy neljä: haisumuurahaiset (Dolichoderinae), suomumuurahaiset (Formicinae), pistinmuurahaiset (Myrmicinae) ja pistomuurahaiset (Ponerinae).[3] Muurahaisten yli 12 000 kuvatusta lajista Suomessa elää noin 60.[4][5]

Joidenkin muurahaislajien yhteiskunnissa voi olla jopa yli 20 miljoonaa muurahaista.[6] Suurin tunnettu muurahaisyhdyskunta on argentiinanmuurahaisten rakentama pesien sarja, joka ulottuu 6 000 kilometrin matkalle Italiasta Pohjois-Espanjaan.[7] Muurahaisyksilöitä on enemmän kuin Linnunradassa on tähtiä. Jokaista ihmistä kohden on noin 2,5 miljoonaa muurahaista. Ne painavat 12 miljardia kiloa – enemmän kuin kaikki luonnonvaraiset linnut ja villit nisäkkäät yhteensä.[7]

Muurahaisten selvin tuntomerkki on vyötärö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta jaokkeesta.

Muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi.[8]

RakenneMuokkaa

Muurahaisen anatomia:

  1. Pää
  2. Keskiruumis
    a) Pronotum b) Mesonotum c) Epinotum (Propodeum) d) Mesosternum
  3. Takaruumis
    a) Ensimmäinen selkäkilpi (tergiitti) b) Toinen selkäkilpi c) Kolmas selkäkilpi d) Neljäs selkäkilpi e) Ensimmäinen vatsakilpi (sterniitti)
  4. Tuntosarvi
    a) Varsi b) Siima
  5. Verkkosilmä
  6. Yläleuat
  7. Vyötärö
    a) Petiolus b) Postpetiolus c) Suomu d) Varsi
  8. Oka, piikki
  9. Jalka
    a) Lonkka b) Reisi c) Sääri d) Nilkka e) Säärikannus f) Kynnet
  10. Suukilpi
  11. Pistin
  12. Pistesilmät
  13. Leukarihmat
  14. Huulirihmat
  15. Otsaliistake
  16. Otsaharja
  17. Otsakolmio
 
Muurahaisen pää.

Muurahaisille on tunnusomaista kapea vyötärö, jossa voi olla yksi tai kaksi petiolusta, sekä tuntosarvet, joissa on mutka. Työläisen tuntosarvi koostuu pitkästä varresta ja 3–11 lyhyemmästä osasta. Koiraan tuntosarven varsi ei ole yhtä pitkä kuin työläisen. Kolmannen jalkaparin kohdalla keskiruumiissa on rauhasen aukko, joka voi näkyä joskus paljaallakin silmällä.[6]

Muiden hyönteisten tapaan muurahaisillakin on kova kitiinikuori, joka toimii ulkoisena tukirankana. Muurahaisilla on verkkosilmät ja niiden hajuaisti sijaitsee tuntosarvien päässä. Muurahaisilla on vahvat leuat, joissa on eri lajeilla eri määrä hampaita.lähde?

Muurahaisilla ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja. Muurahaisten vatsa on kaksiosainen: niillä on "sosiaalinen vatsa", johon ne säilövät muille (kuten kuningattarille ja toukille) annettavan ravinnon ja oma vatsansa, jonka sisällön ne käyttävät itse.[9]

Esihistorialliset muurahaisetMuokkaa

Muurahaisia on ollut olemassa jo noin 120–160 miljoonaa vuotta sitten. Vanhimmat meripihkafossiilit on löydetty sadan miljoonan vuoden takaa. Nämä alkumuurahaiset olivat alkeellisia ja muistuttivat ampiaisen ja muurahaisen välimuotoa.[10] Nämä muurahaiset, jotka ovat saaneet sukunsa nimeksi Sphecomyrma (ampiaismuurahainen), olivat noin viiden millimetrin mittaisia. Niillä oli lyhyet leuat, joissa vain kaksi hammasta; tuntosarvet olivat pidemmät ja kapeammat kuin nykyisillä lajeilla.lähde?

Dinosauruksien kuollessa sukupuuttoon muurahaiset selviytyivät joukkotuhosta ja menestyivät hyvin. Yksi niiden menestykseen johtaneista seikoista oli sosiaalinen elämäntapa, jota esiintyi pistiäisten lisäksi vain termiiteillä.lähde?

EvoluutiohistoriaMuokkaa

Muurahaiset ovat kehittyneet ampiaisista[8] noin 100–112 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 1966 löytyi muurahaisten evoluution puuttuva rengas. Ennen tätä vuoden 1966 löytöä muurahaisten historia tunnettiin vain 40–60 miljoonan vuoden päähän, sillä vanhimmat fossiilit olivat siihen mennessä löytyneet vain eoseenikauden kivikerrostumista. Tiedettiin, että muurahaiset olivat levinneet koko maailmaan noin 25–40 miljoonaa vuotta sitten, oligoseenikaudella. Sen ajan vanhimmat fossiilit olivat enimmäkseen Baltiasta löydettyjä meripihkaan kiinni jääneitä muurahaisia. Oligoseeniajan muurahaiset muistuttivat kuitenkin niin paljon nykyisiä muurahaisia, että alkumuurahaisten oli täytynyt kehittyä paljon aikaisemmin.lähde?

Läpimurto muurahaisten evoluutiohistorian tutkimuksessa tapahtui, kun New Jerseyssä asuva Freyn pariskunta löysi Cliffwood Beachin rantakallioista meripihkapalan, joka sisälsi kaksi työläismuurahaista. Meripihka, johon alkumuurahaiset olivat jääneet kiinni, oli peräisin liitukauden mammuttipetäjistä. Muurahainen osoittautui noin 90 miljoonaa vuotta vanhaksi, joten siitä tuli sensaatio. Muurahainen osoittautui hyvin alkukantaiseksi ja se muistuttikin paljon ampiaista. Se sai löytäjiensä mukaan tieteelliseksi nimekseen Sphecomyrma freyi. Myöhemmin on löydetty tätäkin vanhempia fossiileja, mutta Sphecomyrma freyin löytyminen todisti muurahaisten evoluutiota koskevat päätelmät oikeiksi.lähde?

Levinneisyys ja yleisyysMuokkaa

Muurahaisia esiintyy kaikkialla maan päällä, mukaan lukien subarktisella tundralla ja kuivilla aavikoilla.[6] Muurahaisia elää monenlaisissa elinympäristöissä, koska ne ovat kaikkruokaisia ja liikkuvaisia. Kosteissa trooppisissa ympäristöissä muurahaiset erittävät antibiootteja, jotka torjuvat mikrobeja.[6]

Muurahaisia on maapallolla noin 20 000 000 000 000 000 eli 20 tuhatta miljoonaa miljoonaa yksilöä, lyhyemmin sanottuna 20 tuhatta biljoonaa[11]. Ne painavat enemmän kuin planeetan luonnonvaraiset linnut ja nisäkkäät yhteensä[11]. Esimerkiksi Amazonasin alueella muurahaisten kuivapaino on liki neljä kertaa suurempi kuin alueen nisäkkäiden, matelijoiden, sammakkoeläinten ja lintujen paino yhteensälähde?.

Suomen muurahaislajitMuokkaa

Suomessa esiintyy noin 60 muurahaislajia. Etelä-Suomen metsissä muurahaiskekoja on muutama hehtaarilla, pohjoisessa vähemmän.[12]

Muurahaisia pidetään enimmäkseen tuholaisina, vaikka ne ovat tärkeitä petoja Suomen metsissä. Vaikka muurahaiset ovat tuhoeläimiä ihmiselle, ne myös syövät muita tuholaisia. Toisaalta jotkin lajit, esimerkiksi keltiäiset, lypsävät kirvoja, jotka ovat puutarhatuholaisia.lähde?

Muurahainen puutarhassa on enemmän hyödyllinen kuin haitallinen, koska kasvit kärsivät harvoin muurahaisten läsnäolosta.[13]

Yksi yleisimmistä sisätiloissa esiintyvistä tuholaisista on pihamauriainen (Lasius niger), joka aiheuttaa erityisen paljon tuhoa elintarvikkeille ja pihapiirin kasveille. Mauriaiset muun muassa nostavat hiekkaa pihalaattojen päälle ja kaivavat reikiä käytäviin ja kukkapenkkeihin. Mauriaisen pesät kasvimaalla aiheuttavat samalla kasvien juurien kuivumista. Lisäksi mauriainen saattaa purra poikki kasvien kevätsilmuja nesteen toivossa.lähde?

Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) saattaa vaurioittaa puutalojen rakenteita kaivamalla puuhun käytäviään.[14]

YhteiskuntaMuokkaa

JäsenetMuokkaa

KuningatarMuokkaa

 
Hedelmöittynyt kuningatar (Camponotus herculeanus).

Muurahaisyhteiskunnassa on normaalisti yksi lisääntyvä kuningatar, sen tyttäriä sekä lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Joidenkin lajien pesässä on useita kuningattaria, ja joillakin lajeilla esiintyy sekä yksikuningattarisia että monikuningattarisia yhteiskuntia.[15] Eräällä muurahaislajilla pesässä voi olla jopa yli tuhat kuningatarta. Joskus kuningattaret tulevat hyvin toimeen keskenään ja tuottavat saman verran jälkeläisiä. Joskus kuningattaret taistelevat vallasta. Monikuningattarisia yhteiskuntia esiintyy viileillä seuduilla enemmän kuin tropiikissa, koska elämä on viileillä seuduilla ankarampaa kuin lämpimillä.[16]

Noin sadalla muurahaislajilla ei ole kuningatarta lainkaan, vaan kaikki naaraspuoliset työläiset pystyvät lisääntymään. Tällaisessa pesässä lisääntyvät ne yksilöt, jotka voittavat muut yksilöt tappelussa ja ylenevät näin ”kuningattareksi”. Pesässä on kuitenkin kilpailua, ja alempiarvoiset työläiset pyrkivät kuningattareksi kuningattaren paikalle sen heikennyttyä.[17]

Kuningatar munii pesässä jatkuvasti munia. Yksittäisestä munasta tai toukasta voi syntyä työläinen tai kuningatar. Tuloksen voi määrätä moni asia, kuten munan koko, ympäristön lämpötila, toukan ruokinta ja se, onko pesässä jo kuningatar tai minkä ikäinen se on.[6]

Työläiset ja sotilaatMuokkaa

Yhteiskunnan toiminnoista pitävät huolet työläismuurahaiset. Ne eivät lisäänny, mutta ne rakentavat pesän, keräävät ruokaa ja hoitavat jälkeläisiä. Osa työläisistä on suurikokoisia sotilaita.[6]

KuhnuritMuokkaa

Kuhnurit eivät nimensä mukaisesti tee työtä, sillä niillä on mahdollisuus siirtää geeninsä kokonaiseen seuraavaan pesään. Kuhnureilla on siivet neitsytkuningattarien tapaan ja ne odottavat vain oikeaa hetkeä lähteä lennolle. Neitsytlennolla kuhnurit pariutuvat mahdollisimman monen kuningattaren kanssa. Sitten niiden siivet irtoavat ja ne harhailevat maassa kunnes kuolevat nälkään tai tulevat jonkin eläimen - tavallisesti linnun - tappamiksi.lähde?

SäätieteilijätMuokkaa

Säätieteilijät ovat työläisiä, joiden tehtävänä on lähettää uudet neitsytkuningattaret ja kuhnurit neitsytlennolleen mahdollisimman hyvän sään aikaan. Ne tarrautuvat kuhnurin/neitsytkuningattaren takaosaan, ja päästävät sen irti sään ollessa hyvä. Näin varmistetaan, että neitsytlennolle lähtijällä on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet tavata toisen pesän jäseniä ja pariutua.lähde?

Orjat ja loisijatMuokkaa

Esimerkiksi Polyergus-suvun lajit ryöstävät Formica-suvun muurahaisten pesistä toukkia ja koteloita ja kasvattavat niistä orjia omaan pesäänsä. Joillakin lajeilla ei ole lainkaan työläisiä, vaan niiden lisääntymiskykyiset koiraat ja naaraat asettuvat toisten muurahaisten pesiin ylläpidettäviksi.[6]

MesisäiliötMuokkaa

Koska muurahaiset eivät käytä työkaluja eivätkä astioita, niiden on ollut pakko kehittää muita menetelmiä ravinnon säilömiseksi. Mesimuurahaisten keskuudessa onkin keksitty nokkela keino ratkaista ongelmat: Muurahaisten "elävät säiliöt" eli valitut työläiset tarttuvat leuoillaan pesän kattoon ja roikkuvat siinä, kunnes niille tuodaan ruokaa. Ravintoa kerännyt työläinen ottaa muurahaisen alas ja oksentaa sen kitaan ravintoa, minkä jälkeen "säiliö" kiinnittyy jälleen kattoon. Vähitellen tällaisten "elävien säiliöiden" takaruumis paisuu valtavaksi, sillä se on täynnä ravintoa. Kun työläiset tarvitsevat ravintoa, ne ottavat "säiliön" alas ja koskettavat etujaloillaan tämän päätä, jolloin "säiliö" oksentaa niille ruokaa.lähde?

Mikäli pesä vallataan, säiliöitä ei tapeta muiden muurahaisten tapaan, vaan ne viedään omaan pesään ja todennäköisesti tyhjennetään, minkä jälkeen niistä tulee orjia.lähde?

Mesisäiliöitä on vain mesimuurahaisilla. Sen sijaan kaikki lajit keräävät ruokaa "julkiseen vatsaan" eli kupuunsa, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin mesisäiliöt. Muurahaisilla on kaksi vatsaa: sosiaalinen vatsa, josta ne ruokkivat muita muurahaisia, ja oma yksityinen vatsa, jonka sisällön ne käyttävät itsensä ruokkimiseen.lähde?

SuperorganismiMuokkaa

Superorganismi on käsite, jonka mukaan muurahaispesä onkin yhtenäinen eliö; työläiset ovat sen keuhkot, sydän ja kaikki muut tärkeät elimet, kuhnurit ja kuningattaret ovat lisääntymiselimiä, kun taas sotilaat ovat kuin siilin piikit. Muurahaisten keskenään vaihtama ravinto taas vastaa verta ja muita kehon nesteitä. Superorganismin käsite alkoi vakiintua myrmekologien keskuudessa 1900-luvun alussa, jolloin monet myrmekologit alkoivat pohtia aihetta ja kirjoittaa siitä tutkielmia. Ehkä maineikkain näistä oli Willian Morton Wheelerin The Ant Colony as an Organism (suom. Muurahaisyhteiskunta eliönä). Teoksessaan Wheeler väitti, että muurahaispesä tosiaan on yksilö eikä vain sen vastine. Sillä on luonteenomaiset kokoon, organisointiin ja käyttäytymiseen liittyvät ominaisuudet, jotka yhteiskunta siirtää sukupolvelta toiselle.lähde?

Superorganismin käsite alkoi kadota biologien tehtyä muurahaisten viestinnästä ja kastijärjestelmästä yhä uusia havaintoja, joiden avulla he keksivät pesän järjestyksen salaisuuden. 1960-luvulla käsite "superorganismi" oli jo lähes kadonnut tieteilijöiden keskuudesta. Sittemmin tiedon lisääntyessä, muun muassa morfogeneesin ja sosiogeneesin saralla, on biologisen järjestyksen tasojen vertailu eliöiden ja yhteiskuntien välille palannut.[8]

ElinympäristötMuokkaa

 
Muurahaiskeko
Pääartikkeli: Muurahaiskeko

Jotkin muurahaiset elävät keoissa, mutta myös muunlaisia pesiä on olemassa. Osa muurahaislajeista elää täysin ilman pesää, jotkin ompelevat itselleen lehtipesän puun oksistoon, osa kaivaa itselleen pesän lahoon tai tuoreeseen puuhun. Lehdenleikkaajamuurahaisilla on havaittu suuria maanalaisia verkostoja, joiden yhteenlaskettu tilavuus saattaa olla jopa yli 20 kuutiometriä.[8]

Muurahaisilla on muitakin asuinpaikkoja kuin pelkät keot. Ne saattavat esimerkiksi muodostaa valtavan rintaman, joka syö kaikki tielle eksyneet tarpeeksi hitaat olennot (esimerkiksi linnut, rotat). Tällaiset vaeltajamuurahaiset eivät asetu paikoilleen, vaan yöpyvät tietyissä paikoissa ja jatkavat aamulla taivaltaan. Kuningatarta kannetaan, sillä se ei voi keskeyttää munintaa hetkeksikään. Työläiset kantavat sen munia edeten koko ajan ja vaeltajamuurahaiset syntyvätkin keskelle kiivasta marssia.lähde?

Muurahaisia elää myös ihmisen rakentamissa ympäristöissä, kuten rakennuksissa.[6]

LisääntyminenMuokkaa

Muurahaisen elinvaiheet ovat muna, toukka, kotelo sekä aikuinen, joka kuoriutuu kotelosta täysikokoisena.[6]

Uusi muurahaisyhdyskunta saa alkunsa tavallisesti kun koirasmuurahaiset eli kuhnurit hedelmöittävät neitsytkuningattaren parittelulennolla. Joillakin lajeilla parittelu tapahtuu pesän sisällä.[6] Lisääntymislennolla olevia muurahaisia kutsutaan lentomuurahaisiksi.[18]

Muurahaiset lähtevät parittelulennolleen, kun sää on suosiollinen ja kun kuningatar on syönyt itselleen tarpeeksi vararavintoa. Muurahaiset suosivat parittelulennollaan lämmintä ja hiukan tuulista säätä, ihanteellisesti juuri ennen sadetta tai sateen jälkeen, jolloin maa on pehmeää ja kuningatar pystyy kaivamaan itselleen pesäkolon. Ensin ilmaan nousevat kuhnurit, ja 20 minuuttia myöhemmin naaraat. Saman seudun pesistä noustaan ilmaan samanaikaisesti. Joidenkin lajien kuningattaret jäävät pesän lähelle, mutta toisen lajien kuningattaret nousevat 30 metriin tai korkeammallekin etsimään kumppania. Jotkin naaraat parittelevat vain yhden koiraan kanssa, toiset useamman. Harva koiras onnistuu parittelemaan yhtäkään kertaa. Koiraat kuolevat yleensä pian parittelulennon jälkeen, sillä ne eivät kykene syömään ja putoavat uupuneina maahan noin tunnin lentelyn jälkeen. Joidenkin lajien naaraat syövät parittelukumppaninsa.[19]

Kuhnuri luovuttaa ainoan kromosominsa kopion jälkeläiselle, mutta kuningattarella on kaksoiskromosomi, josta se luovuttaa toisen puolen. Näin jokainen saman pesän työläinen on 75-prosenttisesti sukua sisaruksilleen.[20]

Hedelmöitetty kuningatar etsii suojaisan paikan tai kaivaa kolon maahan sekä pudottaa siipensä.[6] Kuningatar säilyttää siemennesteen vatsassaan ja käyttää tätä varastoa koko loppuikänsä hedelmöittämään omat munasolunsa. Aluksi kuningatar munii normaalia pienempiä työläisiä, jotka auttavat kuningatarta hoitamaan pesää ja uusia toukkia. Kun niitä on tarpeeksi paljon, kuningatar voi keskittyä pelkkään munimiseen. Muurahaispesä saavuttaa maksimikokonsa noin kolmessa tai neljässä vuodessa. Silloin kuningatar ryhtyy tuottamaan myös koiraita ja hedelmällisiä naaraita. Koiraita se tuottaa hedelmöittymättömistä munasolusta, naaraita hedelmöittyneistä munasoluista. Uudet kuningattaret ovat geneettisesti samanlaisia kuin työläiset. Niitä syntyy yhteen pesään yhteensä noin kymmenestä aina 10 000:een.[21]

Vanha yhdyskunta jatkaa uusien aikuisten tuottamista niin kauan, kun kuningatar jaksaa munia. Kuningattaren elinikä on lajista riippuen alle vuodesta jopa 29 vuoteen. Joskus uusi yhdyskunta saa alkunsa silloin, kun pesästä lähtee joukko muurahaisia, jotka perustavat uuden yhdyskunnan toisaalle.[6]

Syntymä ja kuolemaMuokkaa

Muurahaisen elämä alkaa, kun kuningatar hedelmöittää yhdellä lukemattomista siittiöistä munasolunsa ja pyöräyttää pian ilmoille munan. Kuningattaren ympärillä hääräävät "hovineidot" eli työläiset tarttuvat munaan välittömästi ja alkavat hoitaa sitä. Muurahaiset varjelevat tiukasti muniaan ja vievät ne heti turvaan syvemmälle pesään, mikäli jokin vaara uhkaa niitä. Munasta kehittyy pian toukka, jota aletaan ruokkia. Toukka kasvaa ja kokee muodonmuutoksen kotelovaiheena, minkä jälkeen siitä kuoriutuu uusi muurahainen. Useinkaan kotelostaan ulos pyrkivä muurahainen ei pysty sitä itse rikkomaan, joten joku pesässä oleva työläinen joutuukin auttamaan juuri täysikasvuisiksi tulleita muurahaisia.lähde?

Kuollessaan muurahainen yksinkertaisesti lyyhistyy pesänsä käytävälle. Aluksi muut eivät huomaakaan sen kuolemaa, mutta ominaishajun kadotessa ja öljyhappojen ilmestyessä ruumiiseen muut tajuavat pesätoverinsa kuolleen. Ne tarttuvat kuolleeseen leuoillaan ja kantavat sen pesän ulkopuoliselle tunkiolle. Kokeessa tutkijat sivelivät elävän muurahaisen öljyhapolla ja päästivät sen pesään, minkä jälkeen se kannettiin heti ulos. Työläinen yritti palata, mutta muut kantoivat sen aina tunkiolle.[8]

Ravinto ja sen hankintaMuokkaa

Jotkin muurahaislajit tuovat pesäänsä paimennettavaksi hyönteisiä, joiden eritettä ne käyttävät ruoakseen. Lehdenleikkaajamuurahaiset kasvattavat pesässään sieniä, joita ne lannoittavat lehdillä ja muulla kasvillisuudella. Eri lajeilla on symbioottisia suhteita tiettyihin puulajeihin ja muihin kasvilajeihin.[6]

Monet viidakon muurahaislajit ovat hurjia saalistajia, kuten Dorylus-suvun legioonalaismuurahaiset. Niiden yhdyskunnissa on miljoonia yksilöitä, jotka siirtelevät pesäänsä alituisesti ja etsivät saalista valtavina laumoina.[6]

Muurahaiset tarvitsevat elääkseen myös vettä. Pientä kokoa ja veden pintajännitettä hyödyntäen muurahaiset pystyvät kantamaan vesipisaroita kotipesäänsä. Eräälle eteläintialaiselle lajille (Dicamma rugosum) on kehittynyt taito vuorata pesän sisäänkäynti höyhenillä, jotka keräävät yöllä ilmasta kosteutta.[20]

KäytösMuokkaa

AggressiivisuusMuokkaa

Muurahaiset ovat poikkeuksellisen aggressiivisia eläimiä. Muurahaisyhdyskunnat voivat sotia keskenään, ja yksittäisetkin muurahaiset saattavat hyökätä vieraiden muurahaisten tai muiden lajien edustajien kimppuun. Useimmat taistelut johtuvat aluekiistoista, kun yhdyskunta puolustaa omaa aluettaan tai haluaa laajentaa sitä toisen yhdyskunnan alueelle.[22]

Muurahaiset hyödyntävät sodankäynnissään erilaisia taktiikoita, kuten täysimittaisia hyökkäyksiä, kaksintaisteluita tai itsemurhahyökkäyksiä. Lauhkeilla ilmastovyöhykkeillä muurahaiset ovat erityisen aggressiivisia keväisin, kun hyönteisruokaa on vähän ja jälkeläiset ovat kasvuvaiheessa. Muurahaisten taistelut kestävät yleensä korkeintaan muutaman tunnin. Joillakin lajeilla on erityisiä sotilasmuurahaisia, jotka ovat työläisiä suurempia, isopäisempiä ja vahvaleukaisempia. Sotilaiden tuotanto pesässä kiihtyy, jos yhdyskunta joutuu toistuvasti kosketuksiin uhkaavan vieraan yhdyskunnan kanssa.[22]

Monella muurahaislajilla on myrkkypistin, jota muurahaiset käyttävät vihollisiaan vastaan. Jotkin lajit suihkuttavat myrkkyä. Jotkin lajit ovat erikoistuneet puolustautumiseen ja kasvattaneet hyvin kovan kuoren, jossa saattaa olla piikkejä. Rauhanomaisemmat lajit saattavat käydä pelkästään rituaalisia taisteluita, joissa vihollista ei vahingoiteta.[22]

AltruismiMuokkaa

Muurahaiset käyttäytyvät altruistisesti: ne eivät pyri hankkimaan omia jälkeläisiä, vaan turvaamaan sisartensa (neitsytkuningattarien) jälkeläisen saannin. Tämä tapa oli romuttaa Charles Darwinin evoluutioteorian luonnonvalinnasta,[8] jossa jokainen yksilö pyrkii ensisijaisesti saamaan omat geeninsä siirrettyä jälkeläisilleen. Darwin lisäsi teoriaan huomautuksen, että muurahainen voi korvata menettämänsä geenit auttamalla sisariaan moninkertaistamaan jälkeläisten määrän. Teoriassa oli kuitenkin puutteita, joiden ansiosta lopulta ymmärrettiin, että muurahaissisarukset ovat sukua toisilleen 75-prosenttisesti eivätkä 50-prosenttisesti kuten oli luultu. Sisarusten korkean sukulaisuussuhteen vuoksi sisarten kannattaa auttaa äitiään uusien sisarusten tuottamisessa omien lapsien tuoton kustannuksella.lähde?

Muurahaiset ovat valmiita uhrautumaan pesänsä puolesta. Työläiset uskaltautuvat vaarallisille ravinnonetsintäretkille ja sotilaat saattavat räjäyttää itsensä kappaleiksi, mikäli vihollinen ahdistaa pesää. Uhrautuminen ei ole täysin vapaaehtoista, sillä kuningattaren erittämät hormonit manipuloivat muurahaisia näihin vaarallisiin suorituksiin.lähde?

ViestintäMuokkaa

 
Harpegnathos saltator -lajin muurahainen.

Muurahaiset viestivät toistensa kanssa erittämillään feromoneilla. Niiden avulla työläiset tunnistavat kuningattarensa ja oman pesän muurahaiset, kulkevat samoja polkuja ruokalähteille, kehottavat toisiaan pakenemaan tai taistelemaan sekä merkitsevät yhdyskuntien väliset rajat.[6]

VihollisetMuokkaa

Muurahaisten vihollisia ovat muiden muassa linnut, jotka syövät mielellään tiedusteluretkelle lähteneitä työläisiä. Muita vihollisia ovat termiitit ja muurahaisia syövät muurahaiskarhut sekä muurahaiskävyt. Ihminenkin on muurahaisten vihollinen.lähde?

Muurahaiset ovat pahimpia vihollisia toisilleen. Pesien välisissä yhteenotoissa kuolee kasoittain muurahaisia ja usein kokonaisia pesiä vallataan ja joukkoteurastetaan.lähde?

 
Muurahaiskuningatar. Vain vakaat yhteiskunnat tuottavat uusia kuningattaria.

EkologiaMuokkaa

Muurahaiset ovat ekosysteemien tärkeä osa. Ne kuljettavat maata ja siinä olevia ravinteita paikasta toiseen rakentaessaan maanalaisia pesiä. Ne levittävät siemeniä, puhdistavat kuolleet eliöt pois ja saalistavat pieniä eläimiä, mukaan lukien satotuholaisia ja karjan loisia.[6]

Muurahaiset ja ihminenMuokkaa

Jotkin muurahaiset pistävät, ja ne voivat olla vaarallisia karjalle tai yliherkille ihmisille.[6]

Paikoin muurahaiset ovat aiheuttaneet suurtakin harmia ihmiselle. Länsi-Intian saariston tietyistä siirtokunnista aiottiin 1600-luvulla jopa luopua, sillä niillä asuvat muurahaiset olivat alkaneet terrorisoida siirtokuntia.[23] Muurahaisten hävittäjälle tarjottiin tuohon aikaan huomattavaa 10 000 punnan palkkiota, mutta kukaan ei tehtävässä onnistunut. Muurahaiset katosivat lopulta omia aikojaan, minkä syytä ei vielä tiedetä.lähde?

Puutarhassa muurahaisista on kuitenkin hyötyä ihmiselle. Esimerkiksi kukkapenkeissä ja kasvustoissa viihtyy monenlaisia tuhohyönteisiä, joita muurahaiset pitävät loitolla. Lisäksi muurahaiset käyttävät hyväkseen pihamaan kuolleita kasveja ja muokkaavat maaperää.[13]

Eritoten Lapissa muurahaiset hyödyttävät ihmistä. Siellä esiintyy tunturikoivutuhoja, joita aiheuttavat tunturimittarin toukat. Ne voivat syödä lehdettömiksi laajoja koivualueita. On kuitenkin alueita, joissa tunturikoivut ovat säilyttäneet lehtensä. Tutkimuksissa onkin havaittu, että näillä alueilla on myös kekomuurahaisyhdyskuntia. Syynä tähän on, että muurahaiset käyttävät koivuissa viihtyviä kirvoja lypsylehminään ja tuhoavat näin tunturimittarin toukat. Tämän johdosta puut säästyvät, vaikka luovuttaakin osan elinvoimastaan kirvojen ja sitä kautta muurahaisten ravinnoksi.[13]

Ihminen pitää useita muurahaisia tuhoeläiminä, koska ne tuhoavat puutarhoja, levittävät sairaaloissa tauteja ja pilaavat elintarvikkeet ja puisten talojen perustukset. Suomessa tunnettuja tuholaisia ovat muiden muassa mauriainen eli sokerimuurahainen ja faaraomuurahainen.

Ulkomailla jotkin muurahaiset hävittävät viljasatoa miljoonien eurojen edestä vuosittain.[20] Yksi esimerkki muurahaisten sitkeydestä on Brasiliasta Yhdysvaltoihin tuotu punatulimuurahainen. Yhdysvaltain hallitus on vuodesta 1957 lähtien kuluttanut yli 200 miljoonaa dollaria muurahaisia torjuviin kemikaaleihin, mutta silti yritykset hävittää nämä muurahaiset ovat aina osoittautuneet epäonnistuneiksi.lähde?

Muurahaiset ihmisravintonaMuokkaa

Muurahaisia ja niiden toukkia käytetään ihmisravintona eri puolilla maailmaa. Meksikossa muurahaistoukkia, joita kutsutaan paikallisella nimellä escamoles, tarjoillaan herkkuna monissa ravintoloissa. Kolumbiassa muurahaisia uppopaistetaan elävältä ja syödään. Tämä perinne on tullut maan alkuperäisasukkailta Guanes-intiaaneilta.lähde?

Joissakin osissa Thaimaata muurahaisia valmistetaan ravinnoksi monella eri tavalla. Khoratissa muurahaisen munia ja lentomuurahaisia syödään snack-tyyppisenä välipalana. Muurahaisen munia, toukkia ja itse muurahaisia käytetään thaimaalaisessa salaatissa (thaiksi ยำ), ja Isanista peräisin olevassa ruokalajissa nimeltä Yum Khai Mod Daeng (thaiksi ยำไข่มดแดง, punamuurahaissalaatti). Muurahaiset ovat maultaan kirpeitä.lähde?

Etelä-Afrikassa muurahaisia käytetään apuna viljeltäessä rooibosia, joka on muutoin vaikeasti kasvatettavissa oleva yrttiteepensas.lähde?

Hunajamuurahaisia kaivetaan pesästään ja syödään niiden sisältämän sokerin takia.[24]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Oi, David H. (toim. Hangay, George & Capinera, John L.): ”Ants”, Encyclopedia of Entomology, s. 185–190. Springer, 2008. ISBN 9781402063596.
  • Keller, Laurent & Gordon, Élisabeth: The Lives of Ants. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-954186-7.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ward, Philip S.: The Phylogeny and Evolution of Ants. Annual Review of Ecology, Evolution, and Systematics, , 2014. vsk, nro 45, s. 23-43.
  2. a b LaPolla, John S. & Dlussky, Gennady M. & Perrichot, Vincent: Ants and the Fossil Record. The Annual Review of Entomology, , 2013. vsk, nro 58, s. 609-30. doi:10.1146/annurev-ento-120710-100600.
  3. Laji.fi Formicidae
  4. http://antbase.org/
  5. http://www.muurahaiset.net/wiki/index.php/Etusivu
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q Encyclopedia of Entomology 2008.
  7. a b Viikon eläin | Tutkijat laskivat kaikki maailman muurahaiset – näin monta niitä on Helsingin Sanomat. 26.9.2022. Viitattu 26.9.2022.
  8. a b c d e f Bert Hölldobler ja Edward O. Wilson: Muurahaiset. Art House, 1996. ISBN 951-884-194-2. s. 10, 131, 89, 129, 120, 114-115
  9. Olisinko onnellisempi muurahaisena? Kouvolansanomat. 2010. Viitattu 8.3.2017.
  10. These Tiny Saber-Toothed Terrors Are Among the World’s Oldest Ants Smithsonian Magazine. Viitattu 8.3.2017.
  11. a b Patrick Schultheiss, Sabine S. Nooten, Runxi Wang, Mark K. L. Wong, François Brassard, Benoit Guénard: The abundance, biomass, and distribution of ants on Earth. Proceedings of the National Academy of Sciences, 4.10.2022, 119. vsk, nro 40, s. e2201550119. doi:10.1073/pnas.2201550119. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio. en
  12. Pauli Nieminen: ”Muurahaiset”, Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet, s. 191. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-35-6373-1.
  13. a b c Älä hävitä muurahaisia turhaan pihasta – niillä on monta tärkeää tehtävää puutarhassa Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2017. (suomeksi)
  14. Hevosmuurahainen voi aiheuttaa vahinkoa kantaviin rakenteisiin hyonteismaailma. Transmeri. Viitattu 8.3.2017.
  15. Keller & Gordon 2009, s. 70.
  16. Keller & Gordon 2009, s. 74–76.
  17. Keller & Gordon 2009, s. 70–72.
  18. Lentomuurahaisten kokoontumisajoissa on kyse treffailusta Yle uutiset 28.7.2010
  19. Keller & Gordon 2009, s. 37–39.
  20. a b c Tieteen Kuvalehti numero 6/1995 s. 10–17
  21. Keller & Gordon 2009, s. 39–42.
  22. a b c Keller & Gordon 2009, s. 51–54.
  23. Muurahaiset s. 78
  24. Honeypot Ants Atlas Obscura. Viitattu 29.9.2022.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hölldobler, Bert & Edward O. Wilson: Muurahaiset. (Alkuteos: Journey to the Ants, 1994.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1996. ISBN 951-884-194-2.
  • Bargum, Katja & Heikki Helanterä: Suuri suomalainen muurahaiskirja. 215 s.. Minerva Kustannus Oy. ISBN 9789523127913.

Aiheesta muuallaMuokkaa