Linnunrata
Linnunrata on galaksi, jossa Maa ja aurinkokuntamme sijaitsevat. Muodoltaan Linnunrata on kiekon muotoinen sauvaspiraaligalaksi ja kooltaan keskimääräistä galaksia suurempi. Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä. Oma aurinkokuntamme sijaitsee 26 000 valovuoden (8 000 parsekin, pc) ± 1 400 valovuoden etäisyydellä galaksin keskustasta Orionin haaraksi kutsutussa kierteishaaran osassa. Linnunradan keskustassa on pistemäinen radiolähde Sagittarius A*, joka on todennäköisesti supermassiivinen musta aukko.
| Linnunrata | |
|---|---|
 Nasan taiteilijan näkemys Linnunradasta. |
|
| Tyyppi | Sauvaspiraaligalaksi |
| Massa | n. 1,5 × 1012 Mʘ |
| Tähtien lukumäärä | 100–400 miljardia |
| Absoluuttinen kirkkaus | −20,5 |
Linnunrata kuuluu galaksijoukkoon, jossa on kolme suurta ja yli 50 pientä kääpiögalaksia. Näistä Linnunrata on toiseksi suurin. Linnunradalla on seuralaisenaan useita kääpiögalakseja.
Johtuen sijainnistamme vain 20 valovuotta galaksin keskitason yläpuolella näemme Linnunradan yötaivaalla koko taivaankannen halki kulkevana himmeänä juovana. Pimentävien pölypilvien takia näemme siitä vain osan, mutta muilla kuin näkyvällä valon aallonpituuksilla on mahdollista havaita pölypilvien takaa tulevaa säteilyä.
Etymologia
muokkaaLinnunradan suomenkielinen nimitys palautuu muinaissuomalaisten uskomuksiin. Linnunradan uskottiin olevan itämerensuomalaisten pyhän linnun joutsenen reitti taivaan halki lintukotoon.[1] Suomensukuisista kansoista dokumenttielokuvia ennen presidenttikauttaan tehnyt Viron presidentti Lennart Meri on todennut, että: "Jos miltä hyvänsä uralilaiseen kieliryhmään kuuluvalta noin 23 kansalta kysytään yötaivasta halkovan tähtivyön nimeä, ne vastaavat sen olevan Linnunrata, Sorsien tai Metsähanhien tie tai jokin muunnos näistä. Se antaa tiedon, että näiden kansojen välillä oli joskus läheinen yhteys, ja että näillä kansoilla on hyvä muisti."[2] Monissa muissa kielissä Linnunrataa kutsutaan maitoon viittaavilla nimityksillä, kuten latinan Via lactea ja sen jälkeläiset. Se johtuu siitä, että kreikkalaisen mytologian mukaan Linnunrata oli syntynyt Hera-jumalattaren maidosta.[1]
Sijainti
muokkaa.png)
Linnunrata kuuluu paikalliseen galaksiryhmään, jossa on viitisenkymmentä tunnettua galaksia. Linnunrata on yksi ryhmän kolmesta hallitsevasta suuresta kierregalaksista Andromedan galaksin ja Kolmion galaksin ohella. Linnunrata seuralaisineen kuuluu galaksiryhmän toiseen alaryhmään.[3]
Ikä ja historia
muokkaaVanhin tunnettu Linnunradan tähti muodostui 13,5 miljardia vuotta sitten eli 300 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Tähti sijaitsee Linnunradan ulko-osien halossa.[4] Galaksin ohuen kiekon tähtien iäksi on arvioitu 7,1–10,5 miljardia vuotta.[5] Linnunrata on kasvanut nykyiseen muotoonsa liittämällä itseensä materiaalia törmäyksissä muiden galaksien kanssa.[6]
Linnunradassa muodostuu pölystä ja kaasusta tiivystymällä koko ajan uusia tähtiä.[7] Nykyisin tähtiä muodostuu suhteellisen harvakseltaan, noin yhden tai kahden Auringon massan edestä vuosittain.[8][9] Tähtien syntyminen ei ole ollut tasaista, vaan miljardi vuotta sitten sekä kahdeksan miljardia vuotta sitten Linnunradan keskustassa uusia tähtiä syntyi paljon nykyistä nopeammin.[10] Uusien tähtien syntyessä samalla vanhoja tähtiä kuolee.[7]
Aurinkokuntamme kiertää Linnunradan ympäri 250 miljoonassa vuodessa.[11]
Läheinen Andromedan galaksi ja Linnunrata lähestyvät toisiaan 110 kilometrin sekuntinopeudella ja törmäävät noin 4 miljardin vuoden kuluttua muodostaen mahdollisesti suuren elliptisen galaksin tai jättimäisen spiraaligalaksin.[6]
Muoto
muokkaa
Linnunrata on sauvamallinen kierregalaksi eli sauvaspiraaligalaksi. Sen perusosat ovat litteä, pyörivä kiekko spiraalihaaroineen sekä ytimen ympärillä oleva paksumpi tähtikiekko eli keskuspullistuma. Linnunradan sakarat lähtevät keskustassa olevan niin sanotun sauvan molemmista päistä. Maasta sauva näkyy vinosti toisesta päästä, sillä sauvan pituussuunta poikkeaa noin 15 astetta linjasta, joka kulkee Auringosta Linnunradan keskustaan. Linnunradan kiekko on ulko-osistaan hieman vääntynyt, sillä kaasupilvet painavat toisella puolella galaksia vähän tason alapuolelle ja toisella puolella yläpuolelle.[12]
Päähaaroja Linnunradassa on kaksi: Kilven–Kentauruksen (Scutum-Centaurus) ja Perseuksen haarat. Näiden lisäksi on kolme heikompaa, pääasiassa kaasua ja nuorien tähtiä tiivistymiä sisältävää kierteishaaraa: Kulmaviivoittimen ja Jousimiehen haarat sekä Ulompi haara.[13]
Koko
muokkaaLinnunrata on muihin galakseihin verrattuna melko suurikokoinen.[14] Vuonna 2019 Linnunradan massaksi arvioitiin 1 500 miljardia Auringon massaa. Siitä 10 prosenttia on näkyvää ainetta ja 90 prosenttia pimeää ainetta.[15]
Linnunradan näkyvän aineen muodostama kiekko on läpimitaltaan 200 000 valovuotta eli runsaat 60 000 parsekia tai 60 kpc. Uloimmat tähdet ovat hyvin harvassa.[16] Keskuspullistuman läpimitta on 30 000 valovuotta (9 kpc) ja kiekon paksuus 700 valovuotta (200 pc).[17]
Arviot Linnunradan tähtien määrästä vaihtelevat yleensä sadan miljardin ja neljänsadan miljardin välillä. Arviot perustuvat Linnunradan kokonaismassaan, tähtien osuuteen massasta ja arvioon tähtien keskimääräisestä koosta.[18] Tähdistä 1,6 miljardin eli noin yhden prosentin sijainti ja kirkkaus on selvitetty. Uusimman ja tarkimman mittauksen on tehnyt Gaia-luotain vuosina 2016–2018.[19]
Rakenne
muokkaaLinnunradan näkyvästä massasta noin 90 prosenttia on tähtiä. Suurin osa massasta on vanhoissa punaisissa tähdissä, mutta suurin osa valosta tulee nuorista ja kuumista tähdistä.[20]
Kaasupilviä Linnunradan näkyvästä massasta on noin 10 prosenttia. Kaasupilvet ovat pääasiassa vetyä. Kaasun määrä on noin yksi atomi kuutiosenttimetrissä. Kaasu esiintyy suurina pilvinä, joiden välissä on harvempia alueita. Suuri osa Linnunradan kaasupilvistä on peräisin kuolleista tähdistä.[21]
Tähtienvälistä pölyä Linnunradan näkyvän aineen massasta on yksi tuhannesosa. Pöly heikentää tähtien valoa, minkä vuoksi Maasta ei pysty näkemään Linnunradan keskustaan asti.[22]
Linnunradan massasta suurin osa, noin viisi kuudesosaa, on pimeää ainetta. Se on harvaa ja tasaisesti jakautunutta, ja sen vaikutus tulee esille vain Linnunradan ulko-osissa. Sitä ei voi nähdä, mutta sen painovoima tuntuu.[23]
Keskus
muokkaa
- Pääartikkeli: Linnunradan keskus
Linnunradan keskus sijaitsee Jousimiehen tähdistön suunnalla,[24] ja sen etäisyys Auringosta on noin 26 000 valovuotta (8 kpc).[25] Keskustassa on tähtiä, kaasua ja pölyä, kuten muuallakin galaksissa. Pöly esiintyy erillisinä pilvinä, ja kaasu muodostaa kaaria, renkaita ja muita, selittämättömiä muotoja.[26]
Linnunradan ytimessä kahden sisimmän parsekin sisällä on massaa noin kuuden miljoonan Auringon massan verran. Sisimmän parsekin sisällä on tiheä tähtijoukko. Tähdet ovat syntyneet yhtä aikaa 3–6 miljoonaa vuotta sitten. Tähtijoukon keskustassa tähtitiheys on jopa 30 000 tähteä kuutioparsekissa. Se vastaa sitä, että Aurinkoa lähin tähti olisi Auringosta alle kahden Pluton etäisyyden päässä eikä planeetoilla olisi yötä lainkaan, sillä viereiset tähdet valaisisivat taivaan.[27]
Keskus on liikkumaton pistemäinen radiolähde Sagittarius A*, lyhyemmin Sgr A*. Se on kooltaan 2,4 AU:n läpimittaa, ja sen massaksi on arvioitu 4,3 tai 4,6 miljoonaa Auringon massaa.[28] Sgr A*:n aktiivinen, säteilypurkauksia päästelevä alue on ilmeisestikin Linnunradan keskustan mustaa aukkoa ympäröivä kertymäkiekko, joka on aurinkokuntamme sisäosien läpimittainen.[29]
Linnunradan keskustan musta aukko on läpimitaltaan 25 miljoonaa kilometriä.[29] Tämän supermassiivisen mustan aukon lisäksi Linnunradan keskustassa on yhden arvion mukaan noin 10 000 pienempää mustaa aukkoa, joskin vain pieni osa niistä on toistaiseksi löydetty.[30]
Osa keskustan tähtijoukon tähdistä kiertää Sgr A*:ä ellipsiradalla. Kahden tähden havaittuun kierrokseen on mennyt 11,5 ja 16 vuotta.[29]
Linnunradan keskipistettä ympäröi laaja molekyylirengas, jonka isoakseli on noin 6,5 valovuoden (2 pc) pituinen. Rengas on 65 astetta kallellaan Linnunradan tasoa vastaan. Kaasu kiertää renkaassa noin 100 kilometrin sekuntinopeudella sen tasossa keskustan ympäri. Renkaassa näkyy usean kaasumolekyylin spektriviivoja. Renkaan sisäpuolella on minispiraali.[31]
Linnunradan keskustasta kohtisuoraan Linnunradan tasoa vastaan lähtee voimakas säikeinen kaasukaari, jossa on sata kertaa voimakkaampi magneettikenttä kuin Linnunradassa yleensä.[31]
Ulko-osat
muokkaaLinnunradan ulko-osissa on hypernopeita tähtiä, galaksienvälisiä kaasupilviä, hajoavia minigalakseja, kuumaa kaasua sekä pimeää massaa.[32] Linnunradan tähtien kiertonopeus on noin 200 kilometriä sekunnissa, eikä se vaihtele sen mukaan, kuinka kaukana tähti on galaksin keskustasta. Kiertonopeus säilyy samana myös Linnunradan näkyvän kiekon ulkopuolelle.[32]
Näkyvän kiekon ulkopuolella on kuumaa kaasua tasaisena sumuna, jonka lämpötila on jopa 2,5 miljoonaa astetta. Kaasua kutsutaan Linnunradan haloksi. Tämä pallomainen kuuma halo ulottuu joka puolella Linnunradan ympärillä vähintään 300 000 tai 500 000 valovuoden (100 tai 150 kpc) etäisyydelle. Sen tiheys on hyvin alhainen mutta massa valtava, yhtä suuri kuin kaikkien Linnunradan tähtien. Kuuma kaasu on syntynyt tähdistä, jotka ovat räjähtäneet supernovana ja singonneet ympärilleen nopeasti liikkuvaa kaasua. Kaasussa on tihentymiä ja aukkopaikkoja, jotka ovat syntyneet supernovaräjähdyksissä halon sisällä.[33]
Linnunradan ulkolaitojen erilliset kaasupilvet liikkuvat yleensä suurella nopeudella ylös- tai alaspäin, ja niitä on ilmeisesti ainakin kolmea eri lajia. Osa niistä on karannut jostain toisesta galaksista ja lähestyy Linnunrataa. Toiseen ryhmään kuuluvat pilvet, jotka ovat peräisin Linnunradan keskustassa olevista ”galaktisista suihkulähteistä” ja liikuvat hitaasti Linnunradan kiekkoa kohti. Kolmanteen kaasupilvien ryhmään kuuluvat pilvet liikkuvat keskinopeuksilla. Niitä tunnetaan toistasataa ja ne nähdään Linnunradan halossa noin miljoonan valovuoden (300 kpc) läpimittaisena joukkona.[34]
Suurin osa pilvistä on saattanut syntyä noin 500 miljoonaa vuotta sitten, kun Suuri ja Pieni Magellanin pilvi törmäsivät yhteen ja seuranneissa supernovaräjähdyksissä suuria määriä kaasua sinkoutui ulos Magellanin pilvistä. Osa kaasusta hajosi sumuksi Linnunradan haloon. Erillisten pilvien yhteismassa on arviolta noin kolme miljardia Auringon massaa.[35]
Linnunradan halon läpimitta on 300 000 valovuotta (90 kpc).[17] Halon ulkolaidoilla on yksittäisiä tähtiä. Tähdistä uloimpia ovat niin sanotut hypernopeat tähdet, joiden nopeus ulospäin on jopa 700 kilometriä sekunnissa eli ne ovat karkaamassa Linnunradasta galaksienväliseen avaruuteen. Nämä tähdet ovat syntyneet kaksoistähtijärjestelmistä, joista musta aukko on singonnut tähden ulos Linnunradasta. Halossa on myös hitaampia tähtiä, jotka ovat hypernopeiden tähtien tavoin sinkoutuneet avaruuteen mustan aukon läheltä. Ne ovat niin hitaita, että kääntyisivät ratansa uloimmalta pisteeltä takaisin alaspäin elleivät räjähtäisi jo sitä ennen supernovana.[36]
Linnunradan halossa tunnetaan satoja erilaisia tähtijoukkoja, joista osa on pallomaisia, osa Linnunrataa seuraavia kääpiögalakseja ja isompia galakseja, kuten Magellanin pilvet. Lähin tunnettu Linnunradan seuralaisgalaksi on Jousimiehen tähdistön kääpiöellipsoidi, jonka etäisyys on puolet Magellanien pilvien etäisyydestä. Kaikkien näiden yhteenlaskettu massa on selvästi alle Linnunradan massan.[37]
Pimeän aineen massa leviää pallomaisena, ehkä hieman litistyneenä alueena Linnunradan ympärille jopa miljoonan valovuoden (300 kpc) etäisyydelle asti, siis puolimatkaan Linnunradan ja Andromedan galaksin välillä.[38]
Havaitseminen Maasta
muokkaa
Linnunrata on havaittavissa Maan pinnalta parhaiten pimeänä, kuuttomana ja lumettomana yönä kaukana valosaasteesta. Silloin se on paljain silmin nähtävissä vaaleana utumaisena nauhana, joka kulkee taivaan halki. Linnunradassa näkyvät tummat kohdat ovat avaruuspölyä.[7]
Paljain silmin näkyvä Linnunrata menee vähintään osittain päällekkäin 30 tähdistön kanssa. Pohjoisella pallonpuoliskolla Linnunrata kulkee muun muassa Orionin, Ajomiehen, Perseuksen, Kassiopeian, Jousimiehen ja Skorpionin kautta. Eteläisellä pallonpuoliskolla Linnunrata kulkee muun muassa Kulmaviivoittimen, Harpin, Etelän ristin ja Kölin kautta.[39] Galaksin keskus sijaitsee Jousimiehen tähdistön suunnalla.[39]
Kaikki Linnunradan paljain silmin näkyvät tähdet ovat alle 6 500 valovuoden (2 kpc) etäisyydellä Auringosta. Suurilla kaukoputkilla nähdään noin kaksi kertaa kauempana olevia tähtiä. Radioteleskoopeilla on 1950-luvun lopulta lähtien pystytty näkemään sitäkin kaukaisempia tähtiä. Myöhemmin kartoitus on tarkentunut, kun sitä on tehty erilaisilla radioaallonpituuksilla. Infrapuna-alueella Linnunrataa on kartoitettu 1980-luvulta lähtien, sillä infrapunasäteily etenee avaruuden pölyn läpi lähes yhtä hyvin kuin radiosäteily. Nykyään Linnunrata on kartoitettu kaikilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla.[40]
Linnunradan muotoa oli pitkään vaikea selvittää sisältä käsin. Muoto on selvitetty yhdistelemällä Linnunradasta sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksilla saatuja havaintoja kuviin, joita on saatu muista galakseista.[41]
Lähteet
muokkaa- Oja, Heikki: Galaksit. Ursa, 2017. ISBN 978-952-5985-45-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Linnunrata, taivaan tähtivyö Taivaannaula. 31.5.2008. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Jorma Korhonen: Käsivarren ja Linnunradan tuulet Tuglas-Seura. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Oja 2017, s. 55.
- ↑ Jake Parks: One of the oldest stars in the Milky Way discovered Astronomy. 2.2.2018. Viitattu 6.4.2018.
- ↑ del Peloso, E. F.: The Age of the Galactic Thin Disk from Th/Eu Nucleocosmochronology 4.9.2005. aanda.org: Astronomy and Astrophysics. Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Anne Liljestrom: Miten Linnunrata muodostui? 24.9.2017. Ursa. Viitattu 6.4.2018.
- ↑ a b c Jussi Nygren: Oletko koskaan nähnyt Linnunrataa - Esko Valtaoja kertoo kolme syytä bongata kotigalaksimme juuri nyt Yle tiede. 7.9.2017. Viitattu 29.8.2020.
- ↑ Where Are New Stars Born? NASA’s Webb Telescope Will Investigate Nasa TV. 21.8.2019. Viitattu 14.9.2020.
- ↑ Michell Starr: 1 Billion Years Ago, The Milky Way's Heart Mysteriously Erupted in 100,000 Supernovae 16.12.2019. Science Alert. Viitattu 14.9.2020.
- ↑ Star formation in the Milky Way came in bursts Max-Planck-Gesellschaft. 16.12.2019. Arkistoitu 8.9.2020. Viitattu 14.9.2020.
- ↑ Linnunrata 2004. Ursa. Viitattu 6.4.2018.
- ↑ Oja 2017, s. 37–41.
- ↑ Two of the Milky Way's Spiral Arms Go Missing 3.6.2008. Science Daily. Viitattu 7.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Anne Liljestrom: Jättiläinen Linnunradan keskustassa 17.9.2017. Ursa. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Marko Riikonen: Linnunradan massa mitattiin tarkasti Tähdet ja avaruus. 8.3.2019. Ursa. Viitattu 12.9.2020.
- ↑ Mara Johnson-Groh: Supersize me Astronomy. 12.6.2018. Viitattu 17.6.2018.
- ↑ a b Leena Tähtinen: Linnunrata sai lisäaikaa Tiede. 2/2000. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Maggie Masetti: How Many Stars in the Milky Way? Nasa, Goddard Space Flight Center. 22.7.2015. Viitattu 25.4.2018.
- ↑ Timo Paukku: Satelliitti Gaia paikansi ja mittasi yli 1,6 miljardia tähteä kotigalaksistamme Linnunradasta – ”Data määrittää tähtitieteen perusteita uudelleen” Helsingin Sanomat. 25.4.2018. Viitattu 25.4.2018.
- ↑ Oja 2017, s. 30.
- ↑ Oja 2017, s. 34–35.
- ↑ Oja 2017, s. 35.
- ↑ Oja 2017, s. 36, 53.
- ↑ Oja 2017, s. 46.
- ↑ Oja 2017, s. 41.
- ↑ Oja 2017, s. 45.
- ↑ Oja 2017, s. 44–47.
- ↑ Oja 2017, s. 42, 47.
- ↑ a b c Oja 2017, s. 47.
- ↑ Vesa Vanhalakka: Linnunradan keskustassa piileksii kymmeniätuhansia mustia aukkoja – osa on pariutunut ja ajautunut liittoon tähden kanssa Aamulehti. 4.4.2018. Arkistoitu 4.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ a b Oja 2017, s. 42.
- ↑ a b Oja 2017, s. 49.
- ↑ Oja 2017, s. 50.
- ↑ Oja 2017, s. 50–51.
- ↑ Oja 2017, s. 51.
- ↑ Oja 2017, s. 52.
- ↑ Oja 2017, s. 52–53.
- ↑ Oja 2017, s. 53.
- ↑ a b Peter Christoforou: Which Constellations Can Be Seen Along The Milky Way? Astronomy Trek. 14.12.2016. Viitattu 29.8.2020.
- ↑ Oja 2017, s. 37–39.
- ↑ Oja 2017, s. 39.
Kirjallisuutta
muokkaa- Krauss, Lawrence M.: Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2002. ISBN 952-5202-51-8
Aiheesta muualla
muokkaa
- Tutkija kiersi maapalloa ja sai otettua panoraamakuvan linnunradasta (Tekniikka ja Talous, 2009)
- The Atlas of the Universe: Linnunrata. (englanniksi)
- Syvin kuva Linnunradan röntgenlähteistä