Avaa päävalikko

Supermassiivinen musta aukko

Supermassiivinen musta aukko[1] on musta aukko, jonka massaksi arvioidaan 105–109 kertaa Auringon massa. Useimpien galaksien, mukaan lukien Linnunradan, keskuksissa uskotaan olevan supermassiivinen musta aukko. Verrattuna pienempiin mustiin aukkoihin vuorovesivoimat ovat tapahtumahorisontin läheisyydessä huomattavasti heikompia. Koska Schwarzschildin säde on suhteessa massaan, supermassiivisen mustan aukon tiheys saattaa olla hyvin alhainen.

MuodostuminenMuokkaa

Supermassiiviset mustat aukot ovat voineet syntyä monella eri tavalla. Yksi mahdollisuus on materian hidas kertyminen tavallisen kokoiseen mustaan aukkoon. Toisen teorian mukaan suurista kaasupilvistä muodostuvat relativistiset tähdet, jotka ovat massaltaan satoja tuhansia kertoja Aurinkoa suurempia, saattaisivat romahtaa suoraan mustaksi aukoksi ilman supernovaräjähdystä. Kolmanneksi vaihtoehdoksi tarjotaan alkuräjähdyksen yhteydessä syntyneitä primordiaalisia mustia aukkoja.

Kaasusuihkut aukon navoilla koostuvat varautuneista hiukkasista. Suihkut synnyttävät voimakkaita gammasädepurkauksia ja saattavat häiritä uusien tähtien muodostumista.[1]

Supermassiivisia mustia aukkojaMuokkaa

Linnunradalla supermassiivisen mustan aukon uskotaan aiheuttavan Sagittarius A*:n radiolähteen.

OJ 287 on superassiivisen mustan aukon nimi, joka on havaittu erään galaksin ytimessä. Sen massan arvioidaan olevan noin 18 miljardia kertaa Auringon massa. Aukosta ilmoitettiin Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran kokouksessa vuonna 2008.[2]

Galaksin Holmberg 15A keskustassa on musta aukko, jonka massaksi Max Planck-instituutin Kianusch Mehrganin tutkimusryhmä on vuonna 2019 laskenut olevan 40 miljardia Auringon massaa. Tällaisen mustan aukon tapahtumahorisontti ulottuisi Aurinkokunnassamme Pluton radan taakse asti. Massa on arvioitu sitä kiertävien tähtien liikkeistä.[3]

Linnunradan ulkopuolelta on löydetty myös kahden supermassiivisen mustan aukon muodostamia radiolähteitä, jollainen on esimerkiksi 3C 75.

LähteetMuokkaa

  1. a b Laakso, Ville: Mustan aukon kaasukertymästä saatiin entistä tarkempi kuva 16.10.2013. YLE. Viitattu 9.11.2013.
  2. Bryner, Jeanna: Colossal Black Hole Shatters the Scales Space.com. 9.1.2008. Viitattu 24.6.2008. (englanniksi)
  3. anonyymi: Valtava aukko avaruudessa. Tiede, 2019, 39. vsk, nro 11, s. 13. Helsinki: Tieteen tiedotus ry.
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.