Avaa päävalikko

Ajomies (tähdistö)

tähdistö

Ajomies (lat. Auriga, gen. Aurigae) on pohjoisen taivaan tähdistö, joka rajoittuu Härkään, Kaksosiin, Ilvekseen, Kirahviin ja Perseukseen.[1] Tähdistön kirkkain tähti on Capella, jolla on samankaltainen spektri kun Auringolla.[2]

Ajomies
Auriga constellation map.svg
Latinankielinen
nimi
Auriga
Lyhenne Aur
Genetiivi Aurigae
Symbologia Ajomies
Rektaskensio 6h
Deklinaatio 40°
Ala taivaasta 657 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
4
Kirkkain tähti Capella, α Aur (+0,08 mag.)
Meteoriparvet
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten joulukuussa

TähdetMuokkaa

Capella, Alfa (α) Aurigae on taivaan kuudenneksi kirkkain tähti, auringonkaltainen ja spektroskooppinen kaksoistähti. Järjestelmän toinen komponentti kuuluu G-spektriluokkaan kuten päätähtikin, ja ne kiertävät toistensa ympäri runsaassa sadassa vuorokaudessa. Pääpari on helppo havaita, koska tähdet eivät Maasta katsottuna peitä toisiaan, vaikka ovat hyvin lähekkäin.[2][3] Paria kiertää vielä noin valovuoden etäisyydellä kaksi punaista kääpiötä.[3]

Epsilon (ε) Aurigae, myös Haldus tai Almaaz, on Maasta noin 2 000 valovuoden etäisyydellä oleva muuttuva ylijättiläinen, joka pimentää kumppaninsa joka 27. vuosi yhden vuoden ajaksi (edellinen pimennys oli vuosina 20092011). Kirkkaus vaihtelee välillä +3,0m ja +3,8m, ja tähden halkaisija on noin 1 000 kertaa Auringon vastaava. Parin toista komponenttia ei ole valokuvattu; se saattaa olla suuri, himmeä tähti, jonka ympärillä on valtava määrä pölyä.[4][5]

Zeta (ζ) Aurigae on myös pimennysmuuttuja: se pimentyy 970 päivän välein muutaman magnitudin kymmenyksen, kun kaksoistähden sininen B-komponentti menee punaisen jättiläistähden taakse.[6]

AE Aurigae on paitsi muuttuva tähti ja kaasupilven ympäröimä, myös siitä erikoinen, että se kuuluu niin sanottuihin karkulaistähtiin, joilla on varsin suuri vauhti (100 km/s). Se on Kyyhkysen kuviossa olevan Mu (μ) Columbae -tähden kanssa karannut Orionista 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin kaksi kaksoistähteä kohtasi toisensa Orionissa tähtien syntyalueella, ja sekasortoisten vaiheiden jälkeen karkulaiset sinkoutuivat kumpikin omalle lentoradalleen. Ainoastaan Iota (ι) Orionis säilyi kaksoistähtenä.[7]

Syvän taivaan kohteetMuokkaa

 
Messier 37 valokuvassa.

Ajomiehen läpi kulkee Linnunrata, ja siinä on useita näyttäviä avonaisia tähtijoukkoja, kuten M36, M37 ja M38, jotka näkyvät kiikareilla hyvin. Nämä tähtijoukot ovat Maasta 4 100, 4 400, ja 4 200 valovuoden etäisyydellä.[1]

Kolmikon keskimmäinen kohde M36 on 14 valovuoden kokoinen avoin tähtijoukko, jonka Giovanni Batista Hodierna löysi ennen vuotta 1654. Tähtiä joukossa on ainakin 60, ja se muistuttaa kooltaan ja iältään hyvin paljon Seulasia.[8]

24 kaariminuutin kokoinen M37 on suurin ja eteläisin Ajomiehen joukoista. Se käsittää noin 150 kirkasta tähteä, jotka näkyvät pienelläkin kaukoputkella hyvin. Kaikkiaan tähtiä on arvioitu olevan noin viisisataa.[9]

M38 on joukoista pohjoisin. Se on noin 25 valovuoden kokoinen ja 220 miljoonan vuoden ikäinen. Joukoin kirkkain tähti on +7,9 magnitudin keltainen jättiläistähti.[10]

LähteetMuokkaa

  • Karttunen, Hannu; Manner, Olli; Perhoniemi, Tuukka: Tähdistöt, s. 35–36. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2012. ISBN 978-952-5329-98-8.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Tähdistöt, s. 35–36
  2. a b Sessions, Larry: Capella is 2 golden stars EarthSky. 8.1.2019. Viitattu 22.2.2019.
  3. a b Howell, Elizabeth: Capella: The Goat Star Science & Astronomy – Space.com. 17.7.2013. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).
  4. Darling, David: Epsilon Aurigae Encyclopedia of Science. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).
  5. Zimmerman, Robert: Epsilon Aurigae: Astronomy's longest-running mystery show Astronomy -magazine. 31.10.2016. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).
  6. Eaton, Joel A.; Henry, Gregory W.; Odell, Andrew P.: Orbits and Pulsations of the Classical ζAurigae Binaries. The Astrophysical Journal, 2008, 679. vsk, nro 2, s. 1490–1498. doi:10.1086/587452. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.2.2019.
  7. Hoogerwerf, R.; de Bruijne, J. H. J.; de Zeeuw, P. T.: The Origin of Runaway Stars. The Astrophysical Journal, 12/2000, 544. vsk, nro 2, s. L133–L136. doi:10.1086/317315. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.2.2019.
  8. Messier 36, Open Cluster M36 (NGC 1960), type 'f', in Auriga Students for the Exploration and Development of Space (SEDS). 25.8.2007. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).
  9. Messier 37, Open Cluster M37 (NGC 2099), type 'f', in Auriga Students for the Exploration and Development of Space (SEDS). 25.8.2007. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).
  10. Messier 38, Open Cluster M38 (NGC 1912), type 'e', in Auriga Students for the Exploration and Development of Space (SEDS). 25.8.2007. Viitattu 22.2.2019 (englanniksi).

Aiheesta muuallaMuokkaa