Lyyra (tähdistö)

tähdistö

Lyyra (latinaksi Lyra, genetiivi Lyrae) on pohjoisella taivaalla sijaitseva pieni mutta selkeä tähdistö, jonka naapuritähdistöt ovat pohjoisessa Lohikäärme, idässä (vasemmalla) Joutsen, kaakossa Kettu ja lännessä Herkules. Tähdistön päätähti on kirkas Vega. Suomessa Lyyra on sirkumpolaarinen, eli se ei laske koskaan horisontin alle.

Lyyra
Latinankielinen
nimi
Lyra
Lyhenne Lyr
Genetiivi Lyrae
Symbologia Lyyra
Rektaskensio 19h
Deklinaatio 40°
Ala taivaasta 286 neliöastetta
Tähtien määrä
(magnitudi < 3)
1
Kirkkain tähti Vega, α Lyr (0,03 mag.)
Meteoriparvet Lyridit
Naapuri-
tähdistöt

Näkyy leveysasteiden +90° ja −-40° välillä
Näkyy Suomessa parhaiten elokuussa

Tähtiä

muokkaa

α Lyrae eli Vega on Lyyran tähdistön kirkkain ja pohjoisen tähtitaivaan toiseksi kirkkain tähti. Se loistaa taivaalla 0,03 magnitudin kirkkaudella ja on 25,3 valovuoden päässä Maasta. Noin vuonna 14 000 Vega ottaa Pohjantähden paikan taivaan napana, kun prekessio siirtää Maan pyörimisakselin projisoinnin taivaalla Vegan kohdalle. Vega pyörii nopeasti (pyörimisaika noin 12 tuntia) ja sen läpimitta ekvaattorilla onkin 20 prosenttia suurempi kuin navoilla. Vegan ympärillä havaittiin 1980-luvulla IRAS-satelliitin avulla ainekiekko.[1]

Lyyran kuvion neljäkkään alaosassa sijaitsee eräs taivaan tutkituimmista tähdistä, 882 valovuoden päässä oleva β Lyrae eli Sheliak, Beta Lyrae -muuttujiin kuuluva pimennysmuuttuja, jonka 12,94 vuorokauden jaksossa tapahtuvan valonvaihtelun voi erottaa paljain silminkin. Valonvaihtelu johtuu siitä, että β Lyrae on todellisuudessa kaksoistähti, jonka komponentit ovat niin lähekkäin, että ne ovat venyneet soikeiksi ja kiertäessään vuorotellen peittävät toisensa näkyvistämme.

γ Lyrae eli Sulaphat (myös Sulafat ja Jugum joka on latinaa) on kirkkaudeltaan +3,3m ja spektriluokaltaan A0 oleva tähti. Meistä se on noin 635 valovuoden päässä.

ε Lyrae jota joskus myös Double Doubleksi kutsutaan, on nelinkertainen tähti. Systeemi koostuu kahdesta kaksoistähdestä. Kiikareilla tai pienellä kaukoputkella katsoessa näkyy kaksi komponenttia (ε1 ja ε2), suuremmilla suurennoksilla paljastuvat loputkin tähdet. Maasta järjestelmä sijaitsee noin 160 valovuoden päässä.[2]

 
Messier 57 Nasan valokuvaamana. Sininen väri kuvaa heliumia, vihreä ionisoitunutta happea ja punainen typpeä.

Syvän taivaan kohteita

muokkaa

Tähtien γ ja β Lyrae välissä sijaitsee tunnettu planetaarinen sumu M57 eli Lyyran rengassumu (NGC 6720) (kuvassa). M57 on tunnetuimpia planetaarisia sumuja ja sen löysi vuonna 1779 ranskalainen tähtitieteilijä Antoine Darquier de Pellepoix. Sumua valaisee himmeähkö (kirkkaus +14,7m) valkoinen kääpiö sumun keskellä, jonka taas löysi saksalainen tähtitieteilijä Friedrich von Hahn vuonna 1800. M57 laajenee taivaalla noin kaarisekunnin verran vuosisadassa joka vastaa sumun laajenemista noin 20-30 km/s:n vauhdilla. Kirkkaudeltaan sumu on +8,8m ja se sijaitsee Maasta 2300 valovuoden päässä.

Toinen tähdistön Messierin kohteista on löyhä pallomainen tähtijoukko M56 (NGC 6776), jonka Charles Messier löysi 1779. Joukko on meistä noin 32 900 valovuoden etäisyydellä ja sen halkaisija taivaalla on noin 8,8 kaariminuuttia. Tähtijoukosta on löydetty noin 12 muuttuvaa tähteä.

Mytologia

muokkaa

Varhaisissa tähtikartoissa tähdistö on piirrettynä korppikotkaksi. On arveltu Lyyran esittävän samaa soitinta kuin millä Orfeus hurmasi Hadeen.

Lyyra populaarikulttuurissa

muokkaa

Vuoden 2001 elokuvassa K-PAX Kevin Spaceyn esittämä mielenterveyspotilas kertoo olevansa kotoisin Lyyran tähdistöstä sijaitsevassa K-PAX:n planeettakunnasta. Tähdistö on mainittu Rushin esittämässä kappaleessa "Cygnus X-1" levyltä "A Farewell to Kings". Lyra All Stars oli runouden laulamiseen keskittynyt orkesteri, jonka solistina toimi Johanna Iivanainen.lähde?

Lähteet

muokkaa