Tähtitieteilijä

avaruutta ja taivaankappaleita tutkiva tieteilijä

Tähtitieteilijä eli astronomi (ja etenkin englanninkielisessä kirjallisuudessa myös astrofyysikko, engl. astrophysicist) on yleisnimitys tutkijalle, joka on erikoistunut tähtitieteeseen tai kosmologiaan eli tutkii (Maan ulkopuolista) avaruutta, kuten Aurinkoa, planeettoja, tähtiä, galakseja, tähtienvälistä ainetta tai maailmankaikkeuden rakennetta ja historiaa, sekä näihin liittyviä fysikaalisia prosesseja. Osa tähtitieteellisestä tutkimuksesta sulautuu saumattomasti matematiikkaan, fysiikkaan, teoreettiseen fysiikkaan sekä tietojenkäsittelytieteeseen.

Johannes Vermeer, Tähtitieteilijä, 1668.

Koulutus muokkaa

Tähtitiedettä opetetaan Helsingin, Turun ja Oulun yliopistoissa. Tähtitiede kuuluu fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmaan. Opiskelijat valitaan muiden fysiikan opiskelijoiden mukana ja he erikoistuvat alalle opintojen alkuvaiheessa. Muiden luonnontieteellisten alojen tapaan alan ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri, mutta tutkijan uralle suuntautuvilta edellytetään käytännössä tohtorin tutkinnon suorittamista. Alalla työskentelee jonkin verran myös fysiikasta, teknillisestä fysiikasta sekä matematiikasta valmistuneita. Vastaavasti myös tähtitieteilijöitä työskentelee muilla fysikaalisten tieteiden tuntemusta vaativilla aloilla.

Työnkuva muokkaa

Perinteisesti kaukoputki on kuulunut tähtitieteilijöiden työvälineisiin. Vaikka havaintojen merkitys on alalla yhä hyvin keskeinen, nykyisin havaitseminen keskittyy yhä voimakkaammin eri puolilla maailmaa sijaitseville suurille teleskoopeille, joilla tutkija käy joko itse suorittamassa havaintoja tai observatorion oma henkilökunta suorittaa ne hänen puolestaan ja lähettää havainnot digitaalisessa muodossa analysoitavaksi. Tietotekniikan kehitys on lisännyt puhtaasti teoreettisen tutkimustyön osuutta merkittävästi. Suurelta osin käytännön työskentely muodostuu tutkimustulosten analysoinnista sekä niiden raportoinnista.

Kuuluisia tähtitieteilijöitä muokkaa

 
Tähtitieteellisiä havaintoja tekevää Ptolemaiosta esittävä kuva italialaisessa kirjassa 1500-luvulta.

Lähteet muokkaa

  • Collinder, Per: Swedish astronomers 1477-1900. Acta Universitatis Upsaliensis. Uppsala: Uppsala universitet, 1970. (englanniksi)
  • Valtaoja, Leena: Liisi Oterma - hiljainen huippu. Tiede 2000, 1995, 15. vsk, nro 7, s. 74-75.

Viitteet muokkaa

  1. Valtaoja 1995

Aiheesta muualla muokkaa