Subrahmanyan Chandrasekhar
Subrahmanyan Chandrasekhar (tamiliksi சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர்; 19. lokakuuta 1910 Lahore, Intia (nyk. Pakistan) – 21. elokuuta 1995 Chicago, Yhdysvallat) oli amerikanintialainen fyysikko, tähtitieteilijä ja matemaatikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1983 yhdessä William Alfred Fowlerin kanssa tutkimuksistaan, jotka koskivat tähtien rakennetta ja kehitystä.[1][2]
| Subrahmanyan Chandrasekhar | |
|---|---|
| சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர |
| Syntynyt | 19. lokakuuta 1910 Lahore, Intia |
| Kuollut | 21. elokuuta 1995 Chicago, Illinois |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat (1953–1995) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Presidency College Cambridgen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Ralph Fowler |
| Instituutti |
Cambridgen yliopisto Chicagon yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Chandrasekharin raja |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1983)Copley-mitali (1984) |
 Nimikirjoitus |
|
Nuoruus
muokkaaChandrasekhar oli lahjakas monella alalla. Jo nuorena hän hallitsi matematiikan lisäksi esimerkiksi saksan kielen, luki englanninkielistä kirjallisuutta Shakespearesta Thomas Hardyyn, ja kykeni omien sanojensa mukaan lukemaan ”helposti 100 sivua tunnissa”. Hän lähti opiskelemaan Trinity Collegeen Cambridgeen, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1933.
Ura
muokkaaChandrasekhar työskenteli Chicagon yliopistossa vuodesta 1937 kuolemaansa saakka 1995. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli huippusalaisen ydinaseprojektin parissa muun muassa Enrico Fermin kanssa. Hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1953. Hän oli etniseltä taustaltaan tamili.
Chandrasekharin merkittävimpiä yksittäisiä saavutuksia lienee tarkka niin sanotun Chandrasekharin massan (tai rajan) laskeminen. Kyseessä on massa, joka tähdellä on oltava, jotta se kuollessaan – sen sijasta että siitä tulee valkoinen kääpiö – luhistuisi neutronitähdeksi. Massa on suunnilleen 1,44 Auringon massaa. Jos tähti kuitenkin on vielä massiivisempi (3,2 Auringon massaa), se luhistuu todennäköisesti mustaksi aukoksi.[2] Chandrasekhar laski edellä mainitun massan laivamatkallaan Intiasta Englantiin varhain 1930-luvulla.
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaa- Henry Norris Russell Lectureship (1949)
- Bruce Medal (1952)
- Royal Astronomical Societyn kultamitali (1953)
- Henry Draper Medal (1971)
- Nobelin fysiikanpalkinto (1983)
- Copley Medal of the Royal Society (1984)
Kirjallisuutta
muokkaa- Empire of the Stars: Friendship, Obsession and Betrayal in the Quest for Black Holes, Arthur I. Miller, Little Brown, 2005 (englanniksi)
- The Mathematical Theory of Black Holes, Subramanyan Chandrasekhar, Clarendon, 1998 (englanniksi)
- Chandra – A Biography of S. Chandrasekhar, Kameshwar C. Wali, University of Chicago Press, 1992 (englanniksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 245. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436 Google book (limited preview). (englanniksi)
- ↑ a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva, s. 259.
Aiheesta muualla
muokkaa- National Academy of Sciences elämäkerta (englanniksi)
- Harvardin sivusto Chandrasekharista (englanniksi)
- Subrahmanyan Chandrasekharin Nobelin palkinto (englanniksi)
- Subrahmanyan Chandrasekhar, Nobelin palkinnon virallinen sivusto (englanniksi)
- Subramaniam Chandrashekhar (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Brucen mitali (englanniksi)
- Awarding of Bruce Medal: PASP 64 (1952) 55 (englanniksi)
- Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 410–411. ("Subrahmanyan Chandrasekhar (1910–1995)") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Subrahmanyan Chandrasekhar Wikimedia Commonsissa
