Subrahmanyan Chandrasekhar

Subrahmanyan Chandrasekhar (tamiliksi சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர்; 19. lokakuuta 1910 Lahore, Intia (nyk. Pakistan) – 21. elokuuta 1995 Chicago, Yhdysvallat) oli amerikanintialainen fyysikko, tähtitieteilijä ja matemaatikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1983 yhdessä William Alfred Fowlerin kanssa tutkimuksistaan, jotka koskivat tähtien rakennetta ja kehitystä.[1][2]

Subrahmanyan Chandrasekhar
சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர
Henkilötiedot
Koko nimi சுப்பிரமணியன் சந்திரசேகர
Syntynyt19. lokakuuta 1910
Lahore, Intia
Kuollut21. elokuuta 1995
Chicago, Illinois
Kansalaisuus

Intia (1910–1947)
Intia Intia (1947–1953)

Yhdysvallat Yhdysvallat (1953–1995)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Presidency College
Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Ralph Fowler
Instituutti Cambridgen yliopisto
Chicagon yliopisto
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt Chandrasekharin raja
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1983)
Copley-mitali (1984)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Nuoruus

muokkaa

Chandrasekhar oli lahjakas monella alalla. Jo nuorena hän hallitsi matematiikan lisäksi esimerkiksi saksan kielen, luki englanninkielistä kirjallisuutta Shakespearesta Thomas Hardyyn, ja kykeni omien sanojensa mukaan lukemaan ”helposti 100 sivua tunnissa”. Hän lähti opiskelemaan Trinity Collegeen Cambridgeen, jossa hän väitteli tohtoriksi vuonna 1933.

Chandrasekhar työskenteli Chicagon yliopistossa vuodesta 1937 kuolemaansa saakka 1995. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli huippusalaisen ydinaseprojektin parissa muun muassa Enrico Fermin kanssa. Hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1953. Hän oli etniseltä taustaltaan tamili.

Chandrasekharin merkittävimpiä yksittäisiä saavutuksia lienee tarkka niin sanotun Chandrasekharin massan (tai rajan) laskeminen. Kyseessä on massa, joka tähdellä on oltava, jotta se kuollessaan – sen sijasta että siitä tulee valkoinen kääpiö – luhistuisi neutronitähdeksi. Massa on suunnilleen 1,44 Auringon massaa. Jos tähti kuitenkin on vielä massiivisempi (3,2 Auringon massaa), se luhistuu todennäköisesti mustaksi aukoksi.[2] Chandrasekhar laski edellä mainitun massan laivamatkallaan Intiasta Englantiin varhain 1930-luvulla.

Palkinnot ja tunnustukset

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Empire of the Stars: Friendship, Obsession and Betrayal in the Quest for Black Holes, Arthur I. Miller, Little Brown, 2005 (englanniksi)
  • The Mathematical Theory of Black Holes, Subramanyan Chandrasekhar, Clarendon, 1998 (englanniksi)
  • Chandra – A Biography of S. Chandrasekhar, Kameshwar C. Wali, University of Chicago Press, 1992 (englanniksi)

Lähteet

muokkaa
  1. Arun Agarwal: Nobel Prize Winners in Physics, s. 245. APH Publishing, 2008. ISBN 9788176487436. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos) Muutosten vuosisata 8. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva, s. 259.

Aiheesta muualla

muokkaa