Klaudios Ptolemaios

antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä, maantieteilijä ja matemaatikko

Klaudios Ptolemaios (m.kreik. Κλαύδιος Πτολεμαῖος; n. 85 – n. 165) oli antiikin kreikkalainen matemaatikko, tähtitieteilijä, maantieteilijä ja astrologi. Hän lienee elänyt Aleksandriassa Egyptissä.

Keskiaikaisen taiteilijan näkemys Klaudios Ptolemaioksesta.

Ptolemaioksen tunnetuin teos tunnetaan sen arabiasta johdetulla nimellä Almagest (Η μεγάλη σύνταξις, Hē megalē syntaksis). Almagest säilyi myöhemmälle maailmalle arabitieteilijöiden ansiosta. Kirja vakiintui Euroopassa tähtitieteen perusteokseksi latinankielisenä käännöksenä myöhäiskeskiajalla.

TeoksetMuokkaa

 
Ptolemaioksen teoksen Tetrabiblos (Quadripartitum) kansilehti vuodelta 1622.

AlmagestMuokkaa

Almagestissä Ptolemaios kokosi yhteen antiikin tähtitieteellisen tietämyksen. Hänen tärkeimpiä lähteitään olivat Hipparkhoksen teokset, jotka hän esitti omissa nimissään. Ptolemaioksen tähtitieteellinen malli oli maakeskinen. Teos oli oman aikansa mittapuulla matemaattisesti erittäin ryhdikäs ja selitti havaintotarkkuuden puitteissa tähtitaivaan ilmiöt hyvin. Aurinkokeskinen malli syrjäytti Ptolemaioksen mallin vasta kopernikaanisen vallankumouksen myötä. Myös Nikolaus Kopernikus käytti Ptolemaioksen Almagestiä tärkeimpänä lähteenään ja esikuvanaan kirjoittaessaan omaa teostaan De revolutionibus. Aurinkokeskisen mallin lopullinen hyväksyminen oli pitkä prosessi, koska suorien havaintojen perusteella aurinkokeskinen malli voitiin yksiselitteisesti varmistaa vasta kaukoputken avulla tehtyjen havaintojen pohjalta. Toki aurinkokeskisen mallin matemaattinen yksinkertaisuus ja eleganssi vakuuttivat alan asiantuntijat sen paremmuudesta varsin nopeasti.

Almagestin maailmanjärjestelmän keskuksessa on Maa. Sitä kiertävät Kuu, Merkurius, Venus, Aurinko, Mars, Jupiter ja Saturnus eli antiikin tuntemat planeetat. Varsinaisesti planeetat sijaitsivat episykliympyröillä, joiden avulla selitettiin planeettojen taantuvat eli retrogradiset liikkeet. Lisäksi tarvittiin niin sanottuja eksentrejä, joilla voitiin kuvailla planeettojen näennäisiä liikkeitä vieläkin tarkemmin. Malli siis kuvaa, nykykäsitteitä käyttäen, planeettojen liikettä Maan liikkeen heijastumana siten, miltä se Maan omasta liikkeestä johtuen näyttää. Mallin avulla ei kuitenkaan voitu antaa uskottavaa mekaanista kuvausta planeettojen todellisesta liikkeestä. Tämä ei tosin ollut oman aikansa tähtitieteen niin sanotun "ilmiöiden pelastamisen" keskeinen ongelma.

Muita teoksia ja toimintaaMuokkaa

Tähtitieteen lisäksi Ptolemaios kehitti maantiedettä, astrologiaa, musiikkia ja optiikkaa. Hänen maantieteellinen teoksensa Geografia eli Geōgrafikē hyfēgēsis on yksi alan historian tärkeimmistä. Kolmas hänen merkittävä teoksensa on Tetrabiblos eli ”Neljä kirjaa” (latinaksi Quadripartitum, ”Neliosainen”). joka käsittelee astrologian filosofisia perusteita ja käytäntöä.

HuijauksetMuokkaa

Hipparkhos oli määrittänyt vuoden pituuden perustuen Aristarkhoksen 145 vuotta aiempaan havaintoon. Ptolemaios väittää määrittäneensä neljä päiväntasausta ja -seisausta vuoden 135 tienoilla. Näissä mittauksissa on 28–36 tunnin heitto. On selvää että Ptolemaios ei itse tehnyt havaintoja, vaan laski tapahtumien oletetut ajat perustuen Hipparkhoksen määrittämään 365 1/4 päivän pituiseen vuoteen.

Myös Ptolemaioksen tähtiluettelot on kopioitu ilmeisesti Hipparkhokselta. Niistä puuttuu useita tähtiä, joiden pitäisi olla näkyvissä Aleksandriassa, mutta joita Hipparkhos ei ole kyennyt havaitsemaan Rhodokselta. Ptolemaios on vain muuttanut koordinaatit Aleksandrian horisonttiin.

Ptolemaioksen tuloksia alettiin epäillä vuoden 1800 tienoilla. Jean Baptiste Joseph Delambre osoitti aurinkohavainnot virheellisiksi. J. P. Britton osoitti väitöskirjassaan päiväntasausten ajan väärennetyiksi. Robert Russell Newton Johns Hopkins Universitylta nimittää kirjassaan The Crime of Claudius Ptolemy (1977) Ptolemaiosta maailman onnistuneimmaksi tieteelliseksi huijariksi.[1]

LähteetMuokkaa

  1. Newton, R. R.: The Strange Case of Claudius Ptolemy, 1977, APL Technical Digest, Vol. 16 Number 2 [1]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 483. "Klaudios Ptolemaios (n. 100–178?)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa