Feromoni

eliön kemiallinen viestiaine

Feromonit ovat ihmisen tai eläimen lähettämiä kemiallisia viestiaineita, jotka vaikuttavat saman lajin muiden yksilöiden käyttäytymiseen tai hormonitoimintaan.[1] Feromonit kuuluvat semiokemikaalien aineryhmään.

Androstenoni on miehen hiessä esiintyvä feromoni.
Estratetraenoli on naisten erittämä feromoni.

Seksuaaliferomonien avulla houkutellaan vastakkaisen sukupuolen edustaja paritteluun. Näistä sukupuolihormoneista käytetään joskus harvoin myös nimitystä gamoni (engl. gamones). Koostumukseltaan nämä feromonit voivat toisinaan olla verrattain yksinkertaisiakin yhdisteitä kuten asetaatteja, estereitä, aldehydejä, ketoneita ja sekundäärisia alkoholeja. Tavallisesti niiden kemiallinen rakenne on kuitenkin paljon monimutkaisempi.

Ihminen aistii feromoneja nenän sierainten välissä sijaitsevalla vomeronasaalielimellä.

Miehen hiessä oleva feromoni on androstenoni (C19H28O). Naisen emättimen erittämä feromoni on nimeltään kopuliini.

Muurahaiset merkitsevät polkunsa feromonien avulla osatakseen takaisin. Muurahaisilla on myös hälytysferomoneja, joilla ne varoittavat uhkaavasta vaarasta. Lisäksi ampiais- ja muurahaiskuningattaret erittävät feromonia, joka vaikuttaa muihin naaraisiin siten, että niiden sukupuolinen kehitys lakkaa ja niistä tulee työläisiä. Tuhohyönteisiä hävitetään seksuaaliferomonien avulla: tuoksun houkuttelemat koiraat tuhotaan kun ne ehtivät paikalle. Nykyään tosin käyttö keskittyy lähinnä tuholaisfrekvenssin (määrien) monitorointiin näytepyydyksien avulla ja varsinainen torjunta toteutetaan muilla keinoin.

Kissat merkitsevät reviiriä hankaamalla poskeaan ihmistä vasten. Kissan suupielissä sijaitsevat hajurauhaset, joista erittyvä aine, feromoni, on kissan keino merkitä sen reviiri, eli se on kissan tapa merkitä ihminen sen "omaisuudeksi".

Feromonien luokittelu

muokkaa

Feromonit voidaan jaotella vaikutuksen perusteella ainakin seuraaviin ryhmiin:

  • Kokoontumisferomonit, yhdisteitä, jotka lisäävät hyönteisten esiintymistiheyttä feromonin alkulähteellä
  • Hälytysferomonit, yhdisteitä, jotka stimuloivat hyönteisten pakenemiskäyttäytymistä tai puolustautumista
  • Sukupuoliferomonit, yhdisteitä, joiden avulla eri sukupuolet löytävät toisensa
  • Jälkiferomonit, yhdisteitä, joiden avulla sosiaalisten hyönteisten työläiset merkitsevät esimerkiksi tien ravintolähteelle
  • Merkitsemisferomonit, yhdisteitä, joilla hyönteiset merkitsevät reviirinsä rajat

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa