Vomeronasaalielin
Vomeronasaalielin eli Jacobsonin elin on hajuja aistiva, perifeerinen parillinen elin, joka sijaitsee monien nisäkkäiden, sammakkoeläinten ja matelijoiden nenän väliseinämässä tai suulaessa.[1]
Eläimet aistivat vomeronasaalielimellä etenkin feromoneja. Käärmeet vievät hajumolekyylit elimeensä kaksihaaraisella kielellään, ja ne käyttävät vomeronasaalielintä saaliinsa jäljittämiseen ilmeisesti feromoneista riippumattomasti.[1]
Ihmisen sikiöllä on vomeronasaalielin, jossa on samanlaisia bipolaarisia soluja kuin muidenkin nisäkkäiden elimessä. Joidenkin tutkijoiden mielestä elin häviää 19. sikiöviikon jälkeen, mutta toisten mielestä se kasvaa 30. viikolle asti. Aikuisella ihmisellä elin sijaitsee umpipussina nenän väliseinän limakalvossa noin senttimetrin päässä columellasta ja millimetrin korkeudella nenäkäytävän pohjasta. Rakenne löytyy ainakin toisesta nenäkäytävästä 50–90 prosentilla aikuisista.[1]
Vomeronasaalielimen toimintaa ihmisellä ei ymmärretä. Siihen kohdistettu stimulus aiheuttaa muutosta verenpaineeseen, sydämen syketaajuuteen, hormonitasoihin ja mielialaan. Vaikka ihminen viestii kemiallisesti ilman kautta, ei ole näyttöä siitä, että viestintä tapahtuisi vomeronasaalielimen kautta. On mahdollista että ihmisen hajuaistin merkityksen väheneminen on johtanut vomeronasaalisen järjestelmän rappeutumiseen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Hannu Tapiovaara: Vomeronasaalielin, kuudes aisti? personal.fimnet.fi. 18.8.2004. Viitattu 5.8.2017.