Avaa päävalikko

Rooibos eli kapinroibospensas eli kapinroibos (Aspalathus linearis) on kotoperäisenä vain Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas. Rooibos tarkoittaa afrikaansin kielessä ”punapensasta”.[1] Kasvin lehdet saavat hapettamisprosessin myötä hyvin punaisen sävyn. Myös vihreää, hapettamatonta rooibosta tuotetaan, tosin vähemmissä määrin.

Rooibos
Rooibos.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Roibospensaat Aspalathus
Laji: linearis
Kaksiosainen nimi

Aspalathus linearis
(Burman f.) R.Dahlgren

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Rooibos Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rooibos Commonsissa

Rooiboksen lehdistä valmistetaan kofeiinitonta teenkaltaista juomaa, jolla sanotaan olevan myönteisiä terveysvaikutuksia muun muassa suuren antioksidanttien määrän takia.[2]

HistoriaaMuokkaa

Etelä-Afrikan khoisanit ovat käyttäneet rooibosta vuosisatojen ajan terveysjuomana. Se oli bushmannien käytössä ennen uudisasukkaiden tuloa.[1] Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Peter Thunberg levitti 1770-luvulta alkaen rooibos-tietoisuutta Eurooppaan ja antoi kasville sen tieteellisen nimen.

Eurooppalaiset tutustuivat rooibos-juomaan kylpylöissä 1920-luvulla.[1] Rooiboksen laajamittainen viljely aloitettiin 1930-luvulla. Rooibos toimi korvikkeena, kun teetä ei saanut tuoda Ceylonilta Eurooppaan toisen maailmansodan aikana. Takaisin teehen siirryttiin sodan jälkeen, kun sitä oli taas saatavilla.[1]

Rooiboksen käyttö yleistyi jälleen terveysbuumin myötä 1990-luvulla, jolloin vienti ulkomaille vauhdittui.[1]

ViljelyMuokkaa

Rooibos-pensas kasvaa vain pienellä alueella Etelä-Afrikassa.[1] Kaikki viljelmät sijaitsevat Cederbergin vuoriston ympäröimällä alueella länsirannikolla.[1] Viljelytiloja on noin 500, ja niistä yli puolet toimittaa satonsa Rooibos Ltd. -yhtiölle, jonka kautta kulkee 70 % rooiboksen ulkomaanviennistä.[1] Vuonna 2019 kaikista rooibos-viljelmistä noin kaksi prosenttia on khoisanien hallussa[3].

Sato korjataan keväisin, ja työ tehdään pääosin käsin.[1] Pensaista kerätään neulasmaiset lehdet ja ohuimmat varret. Ne muuttuvat punaisiksi, kun niitä kastellaan ja niiden annetaan hapettua taivasalla yön yli.[1] Sitten massa levitetään kuivumaan aurinkoon ja steriloidaan höyryssä.[1]

Rooibos juomanaMuokkaa

Rooibos-juoma ei ole teetä vaan teen tapaan haudutettavaa yrttijuomaa.[1] Siihen saadaan runsaasti makeaa ja pähkinämäistä aromia pitkällä hauduttamisella (esimerkiksi 6–10 minuuttia), sillä rooibos ei sisällä tanniineja eikä kofeiinia, jotka tekisivät juomasta kuivakkaa tai kitkerää. Koska juoma ei sisällä piristäviä aineita, se ei myöskään vaikeuta nukahtamista. Rooibos oli Etelä-Afrikassa pitkään köyhien ihmisten juoma.[1]

LähteetMuokkaa

  • Anu Nousiainen: "Maistuisiko rooibos?". Helsingin Sanomien kuukausiliite, Helmikuu 2009, s. 15.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m Nousiainen 2009
  2. Phytochemicals - Rooibos phytochemicals.info. (englanniksi)
  3. Etelä-Afrikan alkuperäiskansa saa jatkossa osan rooibos-juoman tuotosta Helsingin Sanomat. 1.11.2019. Viitattu 2.11.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa