Grenadan maantiede
Grenada on maantieteellisesti monimuotoinen, vaikka sen kokonaispinta-ala on vain 344 neliökilometriä. Grenadaan kuuluu useita saaria, joista suurin on samanniminen pääsaari, pinta-alaltaan 310 neliökilometriä. Seuraavaksi suurimmat saaret ovat Carriacou ja Petite Martinique, jotka kuuluvat Grenadiinien saariryhmään. Grenada on vuoristoinen ja Carriacou kukkulainen. Petite Martinique on muodostunut yhdestä tulivuoresta. Saaret ovat vulkaanisia, mutta niiden tulivuoret ovat jo sammuneet. Grenadan pääsaaren vuoristoja halkovat monet pienet joet, jotka ovat uurtaneet vuoristoon jyrkkäreunaisia ja syviä laaksoja.
| Grenadan maantiede | |
|---|---|
 kartta |
|
| Maanosa | Pohjois-Amerikka |
| Tilastot | |
| Pinta-ala | 344[1] km² |
| – Maa | 344[1] km² |
| – Sisävesi | 0[1] km² (0 %) |
| Rantaviiva | 121[1] km |
| Rajan pituus | 0 km |
| Ennätykset | |
| Korkein kohta | Mount Saint Catherine, 840 m |
| Matalin kohta | Atlantti, 0 m |
| Ilmasto | |
| Ilmasto | trooppinen |
| Luonnonvarat | |
| Luonnonvarat | puutavara, hedelmät[1] |
Grenadan ilmasto on trooppinen, ja päivän keskilämpötila on noin 25–31 astetta vuoden ympäri. Vuosi jakaantuu sadekauteen ja kuivaankauteen. Vuotuinen sadanta vaihtelee vuoristojen 3 500 millimetristä alankojen 1 500 millimetriin. Vaikka Grenada sijaitsee pyörremyrskyjen pääreitin eteläpuolelle, sinne on iskenyt useita tuhoisia hurrikaaneja.
Kasvillisuus vaihtelee Grenadan pääsaarella korkeuden mukaan, korkeimpien huippujen pilvimetsistä sademetsiin ja rannikoiden kuiviin metsiin. Carriacoulla ja Petite Martiniquelle kasvaa pääasiassa rannikkometsiä ja kuivia pensaikkoja. Grenadalla ja Carriacoulla on myös mangrovemetsiä ja soita. Saarten eläimistöön kuuluvat muun muassa orjien Länsi-Afrikasta tuoma monamarakatti. Riistaeläimiä ovat yhdeksänvyövyötiäinen ja kaksi opossumilajia. Maan kansallislintu on grenadanjuoksukyyhky, jonka uskotaan olevan saaren kotoperäinen laji.
Fyysinen maantiede muokkaa
Grenadan saaret ovat Pieniin Antilleihin kuuluvien Windwardsaarten eteläisimpiä saaria. Grenadan pinta-ala on 344 neliökilometriä. Valtion pääsaari on Grenada, jonka koko on noin 310 neliökilometriä. Sen lisäksi valtioon kuuluu Grenadiinien saarijonon saaret Martiniquen kanaalin eteläpuolelta. Kanaalin pohjoispuolen saaret kuuluvat Saint Vincentiin.[2] Grenadan länsipuolella on Karibianmeri ja itäpuolella Atlantti.[3]
Grenadan pääsaari on muodoltaan soikea,[2] noin 34 kilometriä pitkä ja 18 kilometriä leveä. Saaren sisämaa on vuoristoista vulkaanisen historiansa takia.[3] Vuoristojen selänteet kulkevat etelä-pohjoissuuntaisesti, ja niitä halkovat melko syvät ja jyrkkäreunaiset laaksot. Saaren korkein kohta on pohjoisosassa oleva 840-metrinen Mount Saint Catherine.[4] Grenadan pääsaaren muodot ovat voimakaspiirteisemmät kuin muiden maahan kuuluvien saarien, mutta muuten kaikkien saarien maantieteelliset olot ovat samankaltaiset.[2]
Grenadan pääsaaren pohjoispuolen saaria ovat Ronde Island, Carriacou ja Petite Martinique.[5] Carriacou on toiseksi suurin saari, ja se sijaitsee Grenadasta 37 kilometriä pohjoiseen. Sen kukkulaisen sisämaan korkeimmat kohdat ovat 291-metrinen High North ja 290-metrinen Morne Jaloux. Saaren Atlantin puoleinen rannikko on kivikkoinen, kun taas Karibianmeren-rannikolla on useita suojaisia lahtia. Viisi kilometriä Carriacousta pohjoiseen on noin kahden neliökilometrin laajuinen Petite Martinique, joka on käytännössä muodostunut 225 metrin korkeuteen kohoavasta tulivuoresta.[3]
Grenadan saaret ovat osa Pienien Antillien vulkaanista kaarta, ja saaren monet kivi- ja maalajit ovat vulkaanisia.[2] Vaikka saarten tulivuoritoiminta on sammunut, viisi kilometriä Ronde Islandista länteen sijaitsee Kick ’em Jenny, jonka uskotaan olevan Pienten Antillien ainoa toimiva merenalainen tulivuori.[5]
Saarilla on muutamia kraatterijärviä, joista suurin on Grand Etang.[2] Se on noin 530 metrin korkeudessa, ja sen pinta-ala on noin 15 hehtaaria.[4] Grenadan saarella on useita lyhyitä jokia, joiden virtaama on melko suuri niiden yläjuoksulla mutta jotka ovat alajuoksullaan verkkaisia ja meanderoivia.[2]
Ilmasto muokkaa
Grenadan ilmasto on trooppinen, ja päivän keskilämpötila on tammi-helmikuussa noin 25 astetta ja heinä-elokuussa 31 astetta. Sadekausi on heinäkuulta joulukuulle, jolloin pasaatituulet tuovat epävakaata ilmaa, ja kuivakausi tammikuulta kesäkuulle.[5] Vuoden sadanta vaihtelee tuulenpuoleisten rinteiden 3 500 millimetristä alankoiden 1 500 millimetriin. Ilman suhteellinen kosteus on sadekaudella melkein 80 prosenttia ja kuivallakaudella 68–78 prosenttia.[2]
Grenada sijaitsee yleisimmän pyörremyrskyreitin eteläpuolella, mutta pyörremyrskyt ovat tehneet maassa tuhoa muun muassa vuosina 1955, 1979 ja 1980.[4] Vuonna 2004 Grenadalle iskenyttä hurrikaani Ivania pidetään maan lähihistorian tuhoisimpana.[5]
Luonto muokkaa
Kasvillisuus muokkaa
Grenadan pääsaarella kasvillisuus vaihtelee huomattavasti korkeuden mukaan. Korkeimmilla huipuilla on kitukasvuisia pilvimetsiä, joissa kasvaa matalakasvuisia puita, kuten klusioihin kuuluva Clusia mangle. Alueella on myös monenlaisia saniaisia, palmukasveihin kuuluva Prestoea montana, sammalia, jäkäliä ja muun muassa kovioiden suvun ruohoja. Pilvimetsien alapuolella kasvaa vuoristometsiä, joiden lajisto on suhteellisen samantapainen kuin niiden alapuolella olevissa sademetsissä. Sademetsissä kasvaa muun muassa tohtorinpuukasveihin kuuluva Dacryodes excelsa, rohtokvassia, karibianaitomahonki ja sloeaneihin kuuluvia puita. Grand Etangin ympräistössä kasvaa karibianmäntyä, jota tuotiin saarelle vähentämään tarvetta tuontipuulle.[6]
Grenadan laajat rannikkometsät ovat suhteellisen kuivia ympäristöjä, ja ne saavat paljon vähemmän sadetta kuin saaren korkeammat sisämaat. Carriacoun ja Petite Martiniquen kasvillisuus on pääosin rannikkometsiä tai kuivia pensaikkoja. Kuivien ympäristöjen kasveja ovat salvadorinsoihtupuu, sinipuu, akaasiat, karhepuihin kuuluva Cordia curassavica ja pisonoihin kuuluva Pisonia aculeata.[6]
Grenadalla ja Carriacoulla on useita sisämaan ja rannikon mangrovemetsiä ja soita. Mangroveilla kasvaa muun muassa amerikanmustamangrove ja atlantinpunamangrove. Grand Etangilla kasvaa vehkakasvilaji Montrichardia arborescens.[6]
Eläimistö muokkaa
Saarten eläimistö on monipuolista, ja siihen kuuluu nykyään muun muassa monamarakatti, jonka orjat toivat Grenadalle Länsi-Afrikasta.[4] Populaatio on kehittynyt todennäköisesti vain muutamista yksilöistä, mutta se voi hyvin Grenadan pääsaaren vuoristoisessa sisäosassa. Toinen saarelle tuotu nisäkäslaji on intianpikkumangusti, jonka haluttiin kontrolloivan sokeriplantaasien jyrsijöitä.[7]
Yhdeksänvyövyötiäinen saapui Grenadalle sen ensimmäisten asukkaiden mukana. Vaikka se on harvinainen, se on saarilla riistaeläin. Sitä elää erityisesti Grand Etangia ympäröivissä metsissä. Grenadan sisäosissa elävät hiiriopossumeihin kuuluva Marmosa robinsoni ja isokorvaopossumi ovat myös riistaeläimiä.[7]
Grenadan vuoristot, rannikkometsät ja rannikon lahdet ovat linnuille suotuisia elinympäristöjä. Maan kansallislintu on grenadanjuoksukyyhky, jonka uskotaan olevan saaren kotoperäinen laji. Väkänokkahaukka on yksi maailman pienimpiä haukkalajeja. Sen lisäksi saarilla elää petolinnuista myös tornipöllö, sääski ja viheltäjähiirihaukka. Grenadalta tavataan lisäksi kolme kolibrilajia, isokaarikolibri, antillientöyhtökolibri ja viherhuppukolibri. Saaren rantavesissä voi nähdä keisarifregattilinnun. Metsiköiden ja mangroveiden lintuja ovat muun muassa banaanikerttuli, grenadannapsu, tropiikkimatkija, ani ja mangrovekäki.[7]
Lähteet muokkaa
- Grenada Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 8.9.2015. (englanniksi)
- Crask, Paul: Grenada. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2012. ISBN 978-1-84162-401-3. Google-kirjat (viitattu 8.9.2015).
- Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M. (toim.): Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2015). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grenadan maantiede Wikimedia Commonsissa
