Tornipöllö

lintulaji

Tornipöllö (Tyto alba) on tornipöllöjen heimoon kuuluva keskikokoinen pöllölintu.

Tornipöllö
Tornipöllön alalaji Tyto alba alba.
Tornipöllön alalaji Tyto alba alba.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Tornipöllöt Tytonidae
Suku: Tornipöllöt Tyto
Laji: alba
Kaksiosainen nimi

Tyto alba
(Scopoli, 1769)

Tornipöllön levinneisyys, sisältäen alalajit.
Tornipöllön levinneisyys, sisältäen alalajit.
Katso myös

  Tornipöllö Wikispeciesissä
  Tornipöllö Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

 
Tornipöllön lento on sarvipöllömaisen kevyttä ja kaula näyttää pitkältä, sekä pyrstö lyhyeltä. Kuvassa guttata-alalaji.

Tornipöllö on 33–39 cm pitkä ja sen siipiväli on 80–95 cm. Sen ruumis on hoikka, sillä on pitkät siivet ja jalat, jotka roikkuvat usein lennon aikana. Höyhenpuku on vaalea. Huomiota herättää erityisesti valkoinen ja sydämenmuotoinen naama, jota ympäröi kapea, ruosteenvärinen reunus. Tornipöllön silmät ovat mustat. Selkäpuoli on helmenharmaa ja siinä on pieniä, mustia ja valkeita täpliä. Sukupuolet ovat hyvin samannäköisiä, koiras on usein vaaleampi ja naaraan höyhenpuvussa on enemmän mustia pilkkuja kuin koiraalla.

Muuntelu muokkaa

Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja Länsi-Kanariansaarilla elävän alba-alalajin sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä erlangeri-alalajin alapuolen väritys on puhtaanvalkea, kun taas Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan guttata-, Itä-Kanariansaarien gracilirostris- ja Madeiran schmitzi-alalajien alapuoli on kellanoranssi.

Ääntely muokkaa

Ääninäyte
Äänitetty Walesissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Naaras pitää hyrinää, koiras taas harvemmin. Varoitusääni on kimeä, hiova kirkaisu, joka kuuluu usein lennossa. Laulu on noin kahden sekunnin mittainen, usein toistuva, raikuva ja säröilevä ”shrrrriiiih”. Poikasten kerjuuääni on noin puolen sekunnin mittainen käheä kuorsaus.

Tornipöllöt ääntelevät matalasti. Varsinkin soidinmenojen aikaan kuulet varmasti matalan huhuun.

Levinneisyys muokkaa

 

Tornipöllöjä tavataan Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa, Arabian niemimaalla, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Suomea lähimmät pesimäalueet ovat Itämeren eteläosissa. Ruotsissa tornipöllöjä pesii noin 5 paria (0–10) ja Tanskassa noin 300 paria.[2] Suomessa tornipöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi kahdeksan kertaa, viimeksi vuonna 2021.[3] Lajia on istutettu Seychelleille, jossa se vieraslajina muodostaa uhan saarten alkuperäisille lajeille, kuten seychellienharakkataskulle.[1][4]

Elinympäristöt muokkaa

Tornipöllö pesii metsiköiden, pihojen, viljelysmaiden ja muiden puoliavoimien alueiden peltoaukeilla. Se on paikkalintu.

Lisääntyminen muokkaa

 
Tyto alba guttata

Hakeutuu ihmisasutuksen läheisyyteen mistä löytyy latoja, ulkorakennuksia ja muita vastaavia pesimäpaikoiksi. Asettuvat myös mielellään ladossa olevaan isoon pönttöön ja puunkoloihin.

Ravinto muokkaa

Tornipöllön ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä ja muista pikkunisäkkäistä, sekä sammakoista ja hyönteisistä. Tärkeintä ravintoa kuitenkin ovat myyrät.

Lähteet muokkaa

  • Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.

Viitteet muokkaa

  1. a b BirdLife International: Tyto alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2014. (englanniksi)
  2. Population status and trends at the EU and Member State levels Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 23.1.2024. (englanniksi)
  3. BirdLife Suomi: RK:n hyväksymät havainnot, Jäälokki (Pagophila eburnea) - Vuorileppälintu (Phoenicurus erythrogaster) birdlife.fi. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 27.3.2009.
  4. Seychelles Magpie-robin - Copsychus sechellarum BirdLife International. Viitattu 13.3.2012. (englanniksi)