Kolibrit

lintujen heimo

Kolibrit (Trochilidae) on pienten ja värikkäiden lintujen muodostama heimo, joka kuuluu kiitäjälintuihin. Kolibreja elää koko Amerikassa Alaskasta Etelä-Amerikan kärkeen.

Kolibrit
Trinidad and Tobago hummingbirds composite.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kolibrit
Trochilidae
Vigors, 1825
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Kolibrien levinneisyys ja muutto
Alaheimot
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kolibrit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kolibrit Commonsissa

Kolibrit ovat monin tavoin epätavallisia lintuja. Kolibreihin kuuluvat maailman pienimmät linnut, niiden höyhenissä on kirkkaita irisoivia värejä, ne osaavat lentää paikallaan pitkiä aikoja, ne voivat mennä yöksi horrokseen, ja ne käyttävät ravinnokseen mettä.[1]

KokoMuokkaa

Pienin kolibrilaji ja samalla koko maailman pienin lintulaji on kuubalainen kimalaiskolibri, joka painaa vain 1,6 grammaa. Moni muukin kolibrilaji on lähes yhtä pieni, ja yli 100 lajia painaa enintään 4,2 grammaa. Suurin kolibri on eteläamerikkalainen jättikolibri, joka painaa 20 grammaa.[2]

VäritMuokkaa

 
Kolibrin pää on usein kimaltelevan värikäs. Kuvassa rubiinipartakolibri.

Monet kolibrit ovat kimaltelevan kirkkaanvärisiä, etenkin päälaen, kaulan ja rinnan kohdalta. Niiden väri ei synny useimpien muiden lintujen tapaan väriaineista, vaan kolibrien värit ovat irisoivia ja syntyvät höyhenten rakenteen aiheuttamasta valon interferenssistä. Tämän johdosta kolibrien höyhenpeitteen kirkkaimmat kohdat saattavat näyttää erivärisiltä eri suunnasta katsottuna, ja hämärässä linnut voivat näyttää kokonaan mustilta.[3]

LentotaidotMuokkaa

Kolibrit kykenevät lentämään pitkiä aikoja paikallaan imiessään kukista mettä. Kolibri osaa lentää kuin sudenkorento, eivätkä mitkään muut linnut pysty samaan. Kolibrin taituruuden salaisuus on sen ainutlaatuinen kyky tuottaa nostetta sekä eteen- että taaksepäin suuntautuvilla siiveniskuilla. Tämän tekee mahdolliseksi kolibrin jäykkä siipi ja notkea olkapäänivel, joka pystyy kiertämään siipeä pystyakselin ympäri lähes 180 astetta. Lentäessään paikallaan kolibri pystyy tekemään pieniä paikanvaihdoksia säätelemällä siipiensä kulmaa. Pienimmät kolibrit myös räpyttävät siipiään hyvin nopeasti, 50–80 kertaa sekunnissa. Suurimmat kolibrit räpyttävät siipiään kuitenkin hitaammin kuin jotkin muut samankokoiset lintulajit.[4]

RavintoMuokkaa

Kukalle tulevan kolibrin lento hidastettuna.
 
Kolibreja ruokintalaitteella.

Kolibrit syövät jatkuvasti kukkien mettä saadakseen energiaa. Yksi mesiannos sulaa 15–20 minuutissa, minkä jälkeen kolibri lentää hakemaan lisää. Koska kolibreilla on hyvin nopea aineenvaihdunta, ne voivat syödä päivässä useita kertoja oman ruumiinpainonsa edestä mettä.[2] Säästääkseen energiaa kolibrit viettävät kylmät yöt joskus horroksessa.[2]

Kolibreilla on pitkä nokka, joillakin lajeilla käyrä, toisilla suora ja hiukan lyhyempi. Nämä kaksi lajiryhmää ovatkin osittain erikoistuneet erimuotoisiin kukkiin. Kaksi kolibrilajia etsii metensä ainoastaan yhdestä tietystä kukkalajista. Kolibrit pitävät erityisesti punaisista kukista.[2]

Kolibri lipittää kukasta mettä pitkällä kielellään, jonka kärjessä on kaksi pitkittäistä putkea. Monet kolibrit puhkaisevat joskus nokallaan kukan tyven ja imevät mettä suoraan sieltä.[5]

Jotkin kolibrilajit etsivät mettä laajalta alueelta. Toiset lajit pysyttelevät omalla reviirillään ja puolustavat sen mesilähteitä raivokkaasti muita kolibreja vastaan.[2]

Kolibrit ovat kukille hyödyllisiä pölyttäjiä, koska ne saavat naamaansa paljon siitepölyä kierrellessään kukissa ja koska ne lentävät myös huonolla säällä toisin kuin hyönteiset.[2]

Sokerisen meden lisäksi kolibrit syövät myös hyönteisiä, joista ne saavat proteiineja, rasvoja ja muita ravintoaineita. Taitavina lentäjinä kolibrit metsästävät hyönteisiä suoraan ilmasta, samoin kuin maasta lehtien alta ja hämähäkinverkoista.[2]

LisääntyminenMuokkaa

 
Kolibrin pesässä on aina kaksi poikasta.

Kolibrit ovat moniavioisia, ja naaras hoitaa pesinnän yksin. Pesimäaika vaihtelee alueittain ja noudattaa lajin käyttämien kukkien kukinta-aikaa. Trooppisissa sademetsissä kolibrit saattavat pesiä lähes vuoden ympäri.[5]

Jotkin koiraat muodostavat soidinaikana ryhmiä, ja naaras valitsee kumppanikseen yleensä koiraan, joka on saanut taisteltua itselleen keskeisen paikan oksalla. Pienimpien kolibrilajien koiraat hurmaavat naaraita akrobaattilentonäytöksillä ja siipiensä tuottamilla äänillä.[5]

Kolibrin pesät ovat kupin muotoisia, pieniä ja huomaamattomia lehdellä tai oksalla. Rakennusaineena lintu käyttää sammalta, kasvikuituja, saniaisia, siemeniä ja hämähäkinverkkoa. Emo laskee pesään aina kaksi valkoista ja pitkulaista munaa, jotka kuoriutuvat 14–19 päivän kuluttua. Emo ruokkii poikasiaan medellä ja hyönteisillä. Poikaset lähtevät pesästä 18–28 päivän kuluttua säästä ja kukkien saatavuudesta riippuen. Suuri osa kolibrien pesinnöistä epäonnistuu, sillä tropiikissa on paljon pesärosvoja.[5]

SulkasatoMuokkaa

Kolibreilla on sulkasato välittömästi parittelun jälkeen. Sulkasato kestää neljästä viiteen kuukautta. Kolibrit pitävät höyhenensä aina hyvässä kunnossa, ja aterioiden välillä ne istuvat yleensä oksalla ja sukivat höyheniään. Ne myös kylpevät usein.[6]

Levinneisyys ja muuttoMuokkaa

Kolibreja esiintyy lähes koko Amerikan mantereella sekä Länsi-Intian saaristossa eteläisestä Alaskasta ja Kanadasta aina Tulimaahan asti. Valtaosa lajeista on keskittynyt Keski- ja Etelä-Amerikkaan.

Useimmat pohjoisamerikkalaiset kolibrit muuttavat talveksi Keski-Amerikkaan. Talveksi Yhdysvaltoihin jääneet kolibrit ovat riippuvaisia ihmisten pystyttämistä ruokintalaitteista. Lämpimämmilläkin seuduilla kolibrit saattavat muuttaa alueelta toiselle kukkien kukinta-aikojen mukaan.[7]

TaksonomiaMuokkaa

Kolibrien kehityslinja erkaantui kiitäjien kehityslinjasta paleoseenikaudella noin 65 miljoonaa vuotta sitten, ja heimon jakautuminen lajeiksi tapahtui pääasiassa mioseenikaudella 12–13 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäisenä erkaantuivat nykykäsityksen mukaan topaasikolibrien ja mesikolibrien neljä lajia, jotka luokitellaan nykyisin omaan Florisuginae-alaheimoonsa. Toisen alaheimon muodostavat erakkokolibrit (Phaethornithinae), joihin kuuluu 36 lajia. Loput 97 sukua ja 298 lajia jaetaan vuonna 2014 alaheimoihin Polytminae, Lesbiinae, Patagoninae ja Trochilinae (varsinaiset kolibrit).[8]

Kolibreja elää nykyisin vain Amerikassa. NIitä on kuitenkin elänyt vanhassakin maailmassa, sillä vuonna 2004 Saksasta löydettiin alkeellisten kolibrien fossiileja (Eurotrochilus inexpectatus), jotka olivat 30 miljoonan vuoden ikäisiä.[8]

KolibrisuvutMuokkaa

Seuraavassa listassa on lueteltu ne kolibrisuvut, joissa on vähintään kaksi lajia.[9] Suvut, joissa on vain yksi laji, eivät ole tällä listalla.

LähteetMuokkaa

  • Fogden, Michael & Taylor, Marianne & Williamson, Sheri L.: Hummingbirds: A Guide to Every Species. Harper Design, 2014. ISBN 978-0-06-228064-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Fogden ym. 2014, ”Introduction.”
  2. a b c d e f g Fogden ym. 2014, ”Feeding.”
  3. Fogden ym. 2014, ”Color & iridescence.”
  4. Fogden ym. 2014, ”Flight.”
  5. a b c d Fogden ym. 2014, ”Courtship, seasonality & nesting.”
  6. Fogden ym. 2014, ”Molt & feather care.”
  7. Fogden ym. 2014, ”Migration.”
  8. a b Fogden ym. 2014, ”Evolution, systematics & taxonomy.”
  9. Högmander, H. & Björklund, H. & Hintikka, J. & Lokki, J. & Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet.. BirdLife Suomi, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2019).

Aiheesta muuallaMuokkaa