Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista

Suomen kielilain mukaan kunta on kaksikielinen, mikäli kielivähemmistön koko on vähintään 3 000 henkeä tai 8 prosenttia kunnan väkiluvusta, tai jos valtioneuvosto jonkin kunnan valtuuston esityksestä päättää julistaa kunnan kaksikieliseksi. Kunta ei muutu yksikieliseksi, ellei vähemmistön osuus laske alle 6 prosentin. Kaksikielisissä kunnissa enemmistön kielenä voi olla suomi tai ruotsi.

Ahvenanmaan kaikki kunnat ovat kuitenkin yksikielisiä ja ruotsinkielisiä kielisuhteista riippumatta. Myös saamenkielisillä alueilla voivat kunnat olla kaksi- tai monikielisiä (kielinä suomi tai jokin saamen kieli). Saamelaiskieliin liittyvää kaksikielisyyttä ei ole säädetty kielilaissa, mutta saamelaiskielten asema on turvattu saamen kielilailla.

Vähemmistökielen osuuden on pudottava alle kuuden prosentin, että kunta muuttuisi yksikieliseksi. Kunta voi kuitenkin halutessaan pysyä kaksikielisenä vähemmistökielen osuuden pudotessa alle kuuden prosentin. Lohja on ainoa kunta, joka on käyttänyt tätä poikkeusmahdollisuutta. 3 000 hengen sääntö otettiin käyttöön, kun ruotsinkielisten osuus Turussa putosi alle kuuden prosentin (heitä on noin 9 800 henkeä, 5,4 %). Tällä hetkellä 3 000 hengen sääntö on voimassa myös Helsingissä (noin 36 300 henkeä, 5,7 %) ja Vantaalla (noin 5 700 henkeä, 2,7 %). Muualla kaksikielisyys määräytyy prosenttiosuuden mukaan.

Kuntien kielellinen asema 2013–2022 muokkaa

Yksikielisesti suomenkieliset kunnat

Kaksikieliset kunnat, joissa suomi on enemmistökielenä

Kaksikieliset kunnat, joissa ruotsi on enemmistökielenä

Yksikielisesti ruotsinkieliset kunnat

Suomenkieliset kunnat, joissa saamelaiskielillä on virallinen asema.

Valtioneuvosto säätää asetuksella kuntien kielellisen aseman aina kymmenvuotiskaudeksi kerrallaan.^[1] Aiemmin ruotsinkielisestä Närpiön kaupungista tuli kaksikielinen vuoden 2016 alusta lukien.^[2] Seuraavassa on kuntien kielisuhteet 1. tammikuuta 2013 alkaneella jaksolla.^[3]

Uusimaa:
- Kaksikielisiä kuntia, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Espoo, Hanko, Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Sipoo, Siuntio ja Vantaa.
- Kaksikielisiä kuntia, ruotsi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Inkoo ja Raasepori.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
Kymenlaakso:
- Kaksikielinen kunta, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, on Pyhtää.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
Varsinais-Suomi:
- Kaksikielinen kunta, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, on Turku.
- Kaksikielisiä kuntia, ruotsi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Kemiönsaari ja Parainen.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
Pohjanmaa:
- Kaksikielisiä kuntia, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Kaskinen ja Vaasa.
- Kaksikielisiä kuntia, ruotsi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Korsnäs (1.1.2015 lähtien), Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Luoto (1.1.2015 lähtien), Maalahti, Mustasaari, Närpiö (1.1.2016 lähtien), Pedersören kunta, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Vöyri.
- Laihia on maakunnan ainoa suomenkielinen kunta.
Keski-Pohjanmaa:
- Kaksikielinen kunta, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, on Kokkola.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
Kanta-Hämeen, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Satakunnan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien kaikki kunnat ovat suomenkielisiä.
- Saamelaiskielillä on virallinen asema Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa.
Ahvenanmaan maakunnan kaikki kunnat ovat ruotsinkielisiä.

Kuntien kielellisen aseman muutokset muokkaa

1933 muokkaa

^[4]

Helsingin maalaiskunnan, Kokkolan ja Ruotsinpyhtään kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.
Karuna ja Salo muuttuivat kaksikielisistä suomalaisenemmistöisistä kunnista yksikielisesti suomenkielisiksi kunniksi.
Tenhola ja Uusikaarlepyy muuttuivat kaksikielisistä ruotsalaisenemmistöisistä kunnista yksikielisesti ruotsinkielisiksi kunniksi.

1943 muokkaa

^[5]

Karjaa ja Pernaja muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.
Lapinjärven kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.
Iniö muuttui kaksikielisestä ruotsalaisenemmistöisestä kunnasta yksikielisesti ruotsinkieliseksi kunnaksi.
Tuusula muuttui kaksikielisestä suomalaisenemmistöisestä kunnasta yksikielisesti suomenkieliseksi kunnaksi.

1953 muokkaa

^[6]

Korppoo, Mustasaari ja Sipoo muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.
Espoon kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.
Kerava ja Lohja muuttuivat kaksikielisistä suomalaisenemmistöisistä kunnista yksikielisesti suomenkielisiksi kunniksi.

1963 muokkaa

Hiittinen, Inkoo ja Tammisaaren maalaiskunta muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.^[7]

1973 muokkaa

^[8]

Bromarv ja Uusikaarlepyy muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.
Kaarlelan, Kaskisten, Kauniaisten, Kirkkonummen, Pohjan ja Porvoon kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.

1983 muokkaa

^[9]

Kruunupyy ja Pietarsaaren maalaiskunta muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.
Hangon, Loviisan, Porvoon maalaiskunnan ja Siuntion kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.

1993 muokkaa

Iniö, Maalahti ja Västanfjärd muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.^[10]

2003 muokkaa

^[11]

Houtskari ja Maksamaa muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.
Lohja jäi seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi edelleen kaksikieliseksi kunnaksi enemmistön kielenään suomi.
Sipoon kielienemmistö muuttui ruotsinkielisestä suomenkieliseksi.

2015 muokkaa

Korsnäs ja Luoto muuttuivat yksikielisesti ruotsinkielisistä kunnista kaksikielisiksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.^[11]

2016 muokkaa

Närpiö muuttui yksikielisesti ruotsinkielisestä kunnasta kaksikieliseksi niin, että enemmistön kieli on ruotsi.^[11]

Aakkosellinen luettelo kaksi- tai yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista muokkaa

Ruotsinkielisten suhteellinen osuus vuonna 2017 kunnittain ja ruotsinkielisten lukumäärältään suurimmat kunnat sisältäen myös Ahvenanmaan kunnat.^[12]^[13]

Kielikoodit
- R = yksikieliset ruotsinkieliset
- R/S = enemmistö ruotsinkielisiä
- S/R = enemmistö suomenkielisiä

Suomenkielinen nimi	Ruotsinkielinen nimi	Valtakielet	Ruotsinkielisiä (%)	Ruotsinkielisiä (as.)	Maakunta
Brändö	Brändö	R	72,6	328	Ahvenanmaa
Eckerö	Eckerö	R	89,7	850	Ahvenanmaa
Espoo	Esbo	S/R	7,2	20 077	Uusimaa
Finström	Finström	R	89,8	2 317	Ahvenanmaa
Föglö	Föglö	R	84,2	448	Ahvenanmaa
Geta	Geta	R	86,9	430	Ahvenanmaa
Hammarland	Hammarland	R	89,7	1 387	Ahvenanmaa
Hanko	Hangö	S/R	42,8	3 644	Uusimaa
Helsinki	Helsingfors	S/R	5,7	36 361	Uusimaa
Inkoo	Ingå	R/S	52,9	2 897	Uusimaa
Jomala	Jomala	R	89,1	4 327	Ahvenanmaa
Kaskinen	Kaskö	S/R	29,9	381	Pohjanmaa
Kauniainen	Grankulla	S/R	33,8	3 250	Uusimaa
Kemiönsaari	Kimitoön	R/S	68,5	4 652	Varsinais-Suomi
Kirkkonummi	Kyrkslätt	S/R	16,6	6 519	Uusimaa
Kokkola	Karleby	S/R	12,6	6 020	Keski-Pohjanmaa
Korsnäs	Korsnäs	R/S	85,8	1 848	Pohjanmaa
Kristiinankaupunki	Kristinestad	R/S	54,6	3 625	Pohjanmaa
Kruunupyy	Kronoby	R/S	78,4	5 123	Pohjanmaa
Kumlinge	Kumlinge	R	85,4	268	Ahvenanmaa
Kökar	Kökar	R	87,7	207	Ahvenanmaa
Lapinjärvi	Lappträsk	S/R	31,2	843	Uusimaa
Lemland	Lemland	R	92,1	1 867	Ahvenanmaa
Lohja	Lojo	S/R	3,5	1 602	Uusimaa
Loviisa	Lovisa	S/R	40,8	6 150	Uusimaa
Lumparland	Lumparland	R	86,6	342	Ahvenanmaa
Luoto	Larsmo	R/S	91,8	4 831	Pohjanmaa
Maalahti	Malax	R/S	85,5	4 685	Pohjanmaa
Maarianhamina	Mariehamn	R	84,2	9 830	Ahvenanmaa
Mustasaari	Korsholm	R/S	68,9	13 359	Pohjanmaa
Myrskylä	Mörskom	S/R	9,2	181	Uusimaa
Närpiö	Närpes	R/S	80,4	7 642	Pohjanmaa
Parainen	Pargas	R/S	55,4	8 463	Varsinais-Suomi
Pedersören kunta	Pedersöre	R/S	89,3	9 895	Pohjanmaa
Pietarsaari	Jakobstad	R/S	56,2	10 882	Pohjanmaa
Porvoo	Borgå	S/R	29,4	14 768	Uusimaa
Pyhtää	Pyttis	S/R	7,6	401	Kymenlaakso
Raasepori	Raseborg	R/S	64,7	18 020	Uusimaa
Saltvik	Saltvik	R	91,9	1 721	Ahvenanmaa
Sipoo	Sibbo	S/R	32,6	6 615	Uusimaa
Siuntio	Sjundeå	S/R	28,5	1 754	Uusimaa
Sottunga	Sottunga	R	93,5	101	Ahvenanmaa
Sund	Sund	R	88,9	916	Ahvenanmaa
Turku	Åbo	S/R	5,5	10 310	Varsinais-Suomi
Uusikaarlepyy	Nykarleby	R/S	86,7	6 518	Pohjanmaa
Vaasa	Vasa	S/R	22,8	15 395	Pohjanmaa
Vantaa	Vanda	S/R	2,2	5 447	Uusimaa
Vårdö	Vårdö	R	88,1	379	Ahvenanmaa
Vöyri	Vörå	R/S	81,1	5 363	Pohjanmaa

Suomen entiset ruotsinkieliset tai kaksikieliset kunnat muokkaa

Perässä on mainittu kunnan kielisuhteet lakkautushetkellä.

Alaveteli (liitetty Kruunupyyhyn 1969): ruotsinkielinen
Bergö (liitetty Maalahteen 1973): ruotsinkielinen
Björköby (liitetty Mustasaareen 1973): ruotsinkielinen
Bromarv (jaettu Hangon ja Tenholan kesken 1977): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Degerby (liitetty Inkooseen 1946): ruotsinkielinen
Dragsfjärd (yhdistetty Kemiön ja Västanfjärdin kanssa Kemiönsaareksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Haaga (liitetty Helsinkiin 1946): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Hiittinen (liitetty Dragsfjärdiin 1969): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Houtskari (yhdistetty Iniön, Korppoon, Nauvon ja Paraisten kanssa Länsi-Turunmaaksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Huopalahti (liitetty Helsinkiin 1946): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Iniö (yhdistetty Houtskarin, Korppoon, Nauvon ja Paraisten kanssa Länsi-Turunmaaksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Jepua (liitetty Uuteenkaarlepyyhyn 1975): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Kaarlela (liitetty Kokkolaan 1977): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Karjaa (yhdistetty Pohjan ja Tammisaaren kanssa Raaseporiksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Karjaan maalaiskunta (liitetty Karjaaseen 1969): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Kemiö (yhdistetty Dragsfjärdin ja Västanfjärdin kanssa Kemiönsaareksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Koivulahti (liitetty Mustasaareen 1973): ruotsinkielinen
Korppoo (yhdistetty Houtskarin, Iniön, Nauvon ja Paraisten kanssa Länsi-Turunmaaksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Kulosaari (liitetty Helsinkiin 1946): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Lapväärtti (liitetty Kristiinankaupunkiin 1973): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Liljendal (liitetty suomienemmistöiseen Loviisaan 2010): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Lohjan kunta (yhdistetty yksikielisesti suomenkielisen Lohjan kaupungin kanssa uudeksi, kaksikieliseksi Lohjan kaupungiksi 1997): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Maksamaa (yhdistetty Vöyrin kanssa Vöyri-Maksamaaksi 2007): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Munsala (liitetty Uuteenkaarlepyyhyn 1975): ruotsinkielinen
Nauvo (yhdistetty Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kanssa Länsi-Turunmaaksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Oravainen (yhdistetty Vöyri-Maksamaan kanssa Vöyriksi 2011): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Oulunkylä (liitetty Helsinkiin 1946): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Vanha Parainen (yhdistetty Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kanssa Länsi-Turunmaaksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Paraisten maalaiskunta (liitetty Paraisiin 1967): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Pernaja (liitetty suomienemmistöiseen Loviisaan 2010): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Petolahti (liitetty Maalahteen 1973): ruotsinkielinen
Pirttikylä (liitetty Närpiöön 1973): ruotsinkielinen
Pohja (yhdistetty Karjaan ja Tammisaaren kanssa ruotsienemmistöiseksi Raaseporiksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Porvoon maalaiskunta (yhdistetty Porvoon kaupungin kanssa uudeksi Porvoon kaupungiksi 1997): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Purmo (liitetty Pietarsaaren maalaiskuntaan 1977): ruotsinkielinen
Raippaluoto (liitetty Mustasaareen 1973): ruotsinkielinen
Ruotsinpyhtää (liitetty Loviisaan 2010): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Siipyy (liitetty Kristiinankaupunkiin 1973): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Snappertuna (liitetty Tammisaareen, pieni osa Karjaaseen 1977): ruotsinkielinen
Sulva (jaettu Mustasaaren ja Vaasan kesken 1973): ruotsinkielinen
Särkisalo (liitetty yksikielisesti suomenkieliseen Saloon 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä suomi
Tammisaaren maalaiskunta (liitetty Tammisaareen 1977): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Tammisaari (yhdistetty Karjaan ja Pohjan kanssa Raaseporiksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Teerijärvi (liitetty Kruunupyyhyn 1969): ruotsinkielinen
Tenhola (liitetty Tammisaareen 1993): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Tiukka (liitetty Kristiinankaupunkiin 1973): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Uudenkaarlepyyn maalaiskunta (liitetty Uuteenkaarlepyyhyn 1975): ruotsinkielinen
Västanfjärd (yhdistetty Dragsfjärdin ja Kemiön kanssa Kemiönsaareksi 2009): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Vöyri-Maksamaa (yhdistetty Oravaisten kanssa Vöyriksi 2011): kaksikielinen, enemmistökielenä ruotsi
Ylimarkku (liitetty Närpiöön 1973): ruotsinkielinen
Ähtävä (liitetty Pietarsaaren maalaiskuntaan 1977): ruotsinkielinen
Öja (liitetty Kaarlelaan 1969): ruotsinkielinen

Seuraavat kaksikielisiin kuntiin liitetyt kunnat olivat yksikielisesti suomenkielisiä:

Kokkolan liitettiin Kälviä (2009), Lohtaja (2009) ja Ullava (2009).
Lohjaan liitettiin Sammatti (2009), Karjalohja (2013) ja Nummi-Pusula (2013).
Turkuun liitettiin Maaria (1967), Kakskerta (1968) ja Paattinen (1973).
Vaasaan liitettiin Vähäkyrö (2013).

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

↑ Kuntien kielellisestä asemasta päätös (Oikeusministeriön tiedote 13.12.2012) 13.12.2012. Valtioneuvosto. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 22.9.2014.
↑ Närpiö muuttuu kaksikieliseksi vuoden 2016 alusta Oikeusministeriön tiedote. 13.5.2015. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 10.1.2016.
↑ Valtioneuvoston asetus kuntien kielellisestä asemasta vuosina 2013–2022 Finlex. 13.5.2015. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.1.2016.
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1932-12-30/03
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1943-02-07/05
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1953-02-08/16
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1962-12-29/10
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1973-12-30/3
↑ https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1982-12-31/7
↑ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003153988.html
↑ ^a ^b ^c http://www.stat.fi/meta/luokitukset/kielisuhde/001-2016/kuvaus.html (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
↑ Uudenmaan väestö äidinkielen, sukupuolen ja iän mukaan 31.12. PxWeb. Viitattu 22.5.2023.

Suomen kunnat

Hallinto	Kuntavaalit • Kunnanvaltuusto Suomessa • Kunnanhallitus Suomessa • Kunnanjohtaja Suomessa • Kunnanvaltuuston puheenjohtaja • Kunnanhallituksen puheenjohtaja • Kuntayhtymä • Suomen Kuntaliitto • Suomen kunnanvaakunat • Kuntanumero • Pitäjänkokous • Kuntakokous
Kuntaluettelot	Luettelo Suomen kunnista • Luettelo Suomen entisistä kunnista • Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan • Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan • Luettelo Suomen kunnista perustamisvuoden mukaan • Luettelo Suomen kuntien koordinaateista • Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista • Luettelo Suomen kunnista postinumeropiireittäin • Luettelo Suomen postinumeroista kunnittain • Luettelo Suomen rannikkokunnista • Luettelo Suomen kuntanumeroista • Luettelo Suomen kunnista vuonna 2008
Kaupunkiluettelot	Suomen kaupungit • Luettelo Suomen kaupungeista • Luettelo Suomen entisistä kaupungeista • Luettelo Suomen kaupungeista perustamisvuoden mukaan
Suomen kuntauudistukset	Vuoden 1865 kunnallisasetus • Suuri kuntauudistus (1961–1982) • Kunta- ja palvelurakenneuudistus (2005–2012) • Sote-uudistus (2011–)
Kuntamuutokset	Kuntajakolaki • Kuntaliitos Suomessa • Luettelo kuntaliitoksista Suomessa kunnittain • Kuntaliitokset Suomessa ilman yhteistä rajaa • Luettelo Suomen kuntien nimenmuutoksista • Alueliitos • Luettelo osakuntaliitoksista Suomessa
Historialliset kuntamuodot	Suomen keskiaikaiset seurakunnat • Luettelo Suomen kirkkopitäjistä • Kaupunki • Kauppala • Luettelo Suomen kauppaloista • Maalaiskunta • Epäitsenäinen kauppala • Taajaväkinen yhdyskunta • Luettelo Suomen taajaväkisistä yhdyskunnista • Vanhat kaupungit Suomessa • Uudet kaupungit Suomessa • Suomen laittomat kunnat

[1] Kuntien kielellisestä asemasta päätös (Oikeusministeriön tiedote 13.12.2012) 13.12.2012. Valtioneuvosto. Arkistoitu 16.12.2012. Viitattu 22.9.2014.

[2] Närpiö muuttuu kaksikieliseksi vuoden 2016 alusta Oikeusministeriön tiedote. 13.5.2015. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 10.1.2016.

[3] Valtioneuvoston asetus kuntien kielellisestä asemasta vuosina 2013–2022 Finlex. 13.5.2015. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.1.2016.

[4] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1932-12-30/03

[5] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1943-02-07/05

[6] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1953-02-08/16

[7] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1962-12-29/10

[8] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1973-12-30/3

[9] ttps://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1982-12-31/7

[10] ttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003153988.html

[kielisuhdeluokitus-11] ttp://www.stat.fi/meta/luokitukset/kielisuhde/001-2016/kuvaus.html (Arkistoitu – Internet Archive)

[kieliviite-12] Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.

[13] Uudenmaan väestö äidinkielen, sukupuolen ja iän mukaan 31.12. PxWeb. Viitattu 22.5.2023.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]