Jepua

entinen Suomen kunta, nykyisin osa Uuttakaarlepyytä

Jepua (ruots. Jeppo) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Jepuan kunta liitettiin 1975 Uuteenkaarlepyyhyn. Jepualla on vuonna 1861 valmistunut Jepuan puukirkko. Kunta oli kaksikielinen: asukkaista 84,5 % oli ruotsinkielisiä ja 15,4 % suomenkielisiä vuonna 1970. Syy suomenkielisten suurehkoon osuuteen löytyi silloisista kuntarajoista Alahärmän kanssa: ne eivät noudattaneet selkeitä rajoja suomen- ja ruotsinkielisen asutuksen välillä, vaan osa suomenkielisestä asutuksesta "jäi" Jepuan puolelle. Myöhemmin kuntarajat on oikaistu noudattamaan kieliolosuhteita[3].

Jepua
Jeppo
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Uusikaarlepyy
Jepua.vaakuna.svg Jepua.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 063°24′36.8″N, 022°37′45.8″E
Lääni Vaasan lääni
Maakunta Pohjanmaa
Kuntanumero 166
Hallinnollinen keskus Jepuan asemanseutu
Perustettu
– emäpitäjä Uusikaarlepyy
Liitetty 1975
– liitoskunnat Uusikaarlepyy
Jepua
– syntynyt kunta Uusikaarlepyy
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1974)
– maa 152,0 km²
Väkiluku 1 404  [2]
(31.12.1974)
väestötiheys 9,63 as./km²
Jepuan kirkko

Jepuan naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Alahärmä, Kortesjärvi, Munsala, Purmo ja Uudenkaarlepyyn maalaiskunta. Jepuan rautatieasema on Suomen rautateiden liikennepaikka.

MaantiedeMuokkaa

Jepua sijaitsee Lapuanjoen alajuoksun varrella. Maasto on tasaista ja korkeimmat mäet ulottuvat vain noin 25 metriä merenpinnan yläpuolelle. Parin kilometrin päässä Alahärmän (nykyisin osa Kauhavaa) joki jakautuu kahteen haaraan, joista pohjoisempi on nimeltään Jungarå, eteläisempi Finskaså. Niiden väliin jää noin kuusi kilometriä pitkä kapea saari, Holm. Jokilaaksossa vallitsevina maalajeina ovat hiekka ja hiesu. Laaksosta kauempana on moreenimaita, jotka ovat suureksi osaksi soistuneet.[4]

HistoriaMuokkaa

Jepua oli suurimman osan esihistoriallisesta ajasta veden peitossa, ja varhaisimmat jäänteet asutuksesta ovat peräisin rautakaudelta. Ensimmäiset pysyvät asukkaat tulivat alueelle 1100-luvulla Satakunnasta, mutta Ruotsin silloisen asutuspolitiikan vuoksi Pohjanlahden länsipuolelta saapui runsaasti uusia asukkaita 1300-luvulla, jolloin harvalukuinen suomalaisväestö siirtyi kauemmaksi sisämaahan.[4]

Jepua kuului 1500-luvuna alusta lähtien kyläkuntana Pietarsaaren pitäjään, ja kun Uudenkaarlepyyn kirkkoherrakunta vuonna 1607 perustettiin, Jepua tuli sen alaiseksi. Vuonna 1859 Jepuasta tuli rukoushuonekunta ja vuonna 1867 kappeliseurakunta, ja vuonna 1906 Jepua itsenäistyi omaksi seurakunnakseen.[4]

Suomen sodan aikana Jepua joutui sotanäyttämöksi. Sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingsporin johtamat joukot valtasivat Uudenkaarlepyyn juhannuksen alla 1808, ja seuraavina päivinä ne ottivat haltuunsa myös Jepuan. Klingspor piti päämajaansa Jepualla heinäkuun lopulle saakka, jolloin venäläiset joukot työnsivät ruotsalaiset pohjoiseen ja Jepua jäi pysyvästi venäläisten haltuun. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Jepualta suuntautui voimakas muuttoliike Amerikkaan, ja vuosien 1900 ja 1920 välillä Jepuan väkiluku laski liki 500 hengellä. 1960-luvulla poismuutto voimistui jälleen, ja pääkohteena oli nyt Ruotsi.[4]

Jepua oli perinteisesti vahva maatalouspitäjä, mutta 1960-luvulla tärkeäksi uudeksi elinkeinoksi tuli turkistarhaus.[4]

LiikenneMuokkaa

Jepuan kautta kulkevat valtatiet 8 ja 19, jotka risteävät Ytterjeppossa, sekä Suomen pääratoihin kuuluva Seinäjoki–Oulu-rata.

Etäisyyksiä JepualtaMuokkaa

KylätMuokkaa

Alajepua (Ytterjeppo), Jepua (Jeppo), Jungar, Kepoo (Keppo), Lassila, Ylijepua (Överjeppo)

Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajauksissa Jepuan ainoa taajama oli asemanseutu, jossa oli 616 asukasta vuonna 1960 ja 674 asukasta vuonna 1970.[5]

VäestöMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Jepuan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.

Jepuan väestönkehitys 1880–1970
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 261
1890
  
2 413
1900
  
2 420
1910
  
2 143
1920
  
1 925
1930
  
1 895
1940
  
1 733
1950
  
1 838
1960
  
1 698
1970
  
1 478
Lähde: Tilastokeskus.[6]

LähteetMuokkaa

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1974 (PDF) (sivu 32) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset 1974 (PDF) (sivut 34–35) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. Kniivilä, Kalle: Alahärmässä murretaan vuosisatoja vanhaa rajaa. Kansan Uutiset, 17.7.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.10.2019.
  4. a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 299–302. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  5. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
  6. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.