Ylimarkku
Ylimarkku (ruots. Övermark) on Pohjanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Asukkaita on 621 (1995). Ylimarkun kunta liitettiin 1973 Närpiöön. Sen naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Korsnäs, Närpiö, Petolahti, Pirttikylä ja Teuva.
| Ylimarkku Övermark |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Närpiö |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Lääni | Vaasan lääni |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Kuntanumero | 974 |
| Hallinnollinen keskus | Ylimarkku |
| Perustettu | |
| – emäpitäjä | Närpiö |
| Liitetty | 1973 |
| – liitoskunnat |
Närpiö Pirttikylä Ylimarkku |
| – syntynyt kunta | Närpiö |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1972) |
| – maa | 190,5 km² |
| Väkiluku |
1 575 [2] (31.12.1972) |
| – väestötiheys | 8,46 as./km² |
Ylimarkun vaakunan suunnitteli G. Lindström ja se vahvistettiin vuonna 1968.[3]
Maantiede muokkaa
Ylimarkku sijaitsee Närpiönjoen keskijuoksun varrella eikä entisen kunnan alue ulotu aivan merenrantaan saakka. Maisemakuvaa luonnehtii pohjalaispitäjille tyypillinen ero viljavan jokilaakson ja sitä ympäröivien melko karujen vedenjakajaseutujen välillä. Korkeuserot ovat kuitenkin vähäisiä lukuun ottamatta eräitä itä- ja koillisosan kallioita. Närpiönjokeen yhtyy Ylimarkun alueella Brännback å, joka alkaa Horonjokena Teuvan puolelta.[4] Vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan Ylimarkun ammateissa toimivista asukkaista 53 prosenttia sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 21 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta sekä 21 prosenttia palveluammateista.[5] Kylän asutus on keskittynyt Närpiönjoen laaksoon, muutoin alue on hyvin harvaan asuttu. Ylimarkun väkiluku väheni 1960-luvulla voimakkaasti suurempiin asutuskeskuksiin ja Ruotsiin suuntautuneen muuttoliikkeen vuoksi.[6]
Liikenne muokkaa
Ylimarkun kautta kulkee valtatie 8, jota pitkin on Poriin noin 130 kilometriä ja Vaasaan noin 60 kilometriä. Närpiön keskustaan on Ylimarkun kirkonkylästä noin 15 kilometriä.[7]
Historia muokkaa
Ylimarkku muodostettiin Närpiöön kuuluvaksi rukoushuonekunnaksi vuoden 1720 tienoilla ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1871. Ylimarkun puukirkko on vuodelta 1878 (Theodor Granstedt).[8]
Ylimarkun kunta oli yksikielisesti ruotsinkielinen; vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 96,5 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään ruotsia.[9] Ylimarkun alueella oli Martensin vihannestutkimusasema 2011 asti.
Ylimarkun pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla suolavedessä keitetystä lampaan- ja naudanlihasta sipulin ja maustepippurin kanssa paistettu uunipaisti.[10]
Kyliä muokkaa
Ylimarkku (Övermark), Överträsk
Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajauksissa Ylimarkun ainoa taajama oli kirkonkylä, jossa oli 563 asukasta vuonna 1960 ja 667 asukasta vuonna 1970.[11]
Väestö muokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ylimarkun väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1890–1970.
Tunnettuja asukkaita muokkaa
- Ole Norrback, kansanedustaja, ministeri
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 34) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 36–37) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 150. Otava 1971, Helsinki.
- ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa – Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 418. Porvoo–Helsinki: WSOY, 1973.
- ↑ Tarmio ym. (toim.), s. 417.
- ↑ Tarmio ym. (toim.), s. 421.
- ↑ Tarmio ym. (toim.), s. 421.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 10, palstat 429–430. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ Avain omaan maahan - tietoja Suomen kaupungeista, kauppaloista ja maalaiskunnista, s. 155. Sanoma Osakeyhtiö, 1964, Helsinki.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 158. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.