Avaa päävalikko

Seinäjoki

kaupunki Etelä-Pohjanmaan maakunnassa
(Ohjattu sivulta Seinäjoen kaupunki)
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. Joesta on oma artikkeli.

Seinäjoki on Suomen kaupunki ja Etelä-Pohjanmaan maakunta­keskus, joka sijaitsee samannimisen joen molemmin puolin Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Seinäjoen asukasluku on 63 296 (31.12.2018).

Seinäjoki
Seinäjoki.vaakuna.svg Seinäjoki.sijainti.suomi.2009.svg

vaakuna

sijainti

SeinäjokiMontage.jpg
Sijainti 62°47′25″N, 022°50′25″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 743
Hallinnollinen keskus Seinäjoen keskustaajama
Perustettu  
– Seinäjoki 1868 (vuodesta 1930 kauppala ja vuodesta 1960 kaupunki)
Kuntaliitokset Seinäjoen mlk (1959)
Peräseinäjoki (2005)
Nurmo (2009)
Ylistaro (2009)
Kokonaispinta-ala 1 469,24 km²
74:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 1 431,78 km²
– sisävesi 37,46 km²
Väkiluku 63 607
16:nneksi suurin 31.8.2019 [2]
väestötiheys 44,43 as./km² (31.8.2019)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 17,9 %
– 15–64-v. 63,7 %
– yli 64-v. 18,4 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 2,4 %
Kunnallisvero 21,00 %
138:nneksi suurin 2019 [5]
Kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki
Hallituksen puheenjohtaja Kati Ojaniemi
Kaupunginvaltuusto 51 paikkaa
– puheenjohtaja Kimmo Heinonen
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vihr.
 • Ps.
 • KD
 • Vas.
 • KP
 • Sin.

18
15
8
3
2
2
1
1
1
www.seinajoki.fi

Seinäjoki oli alun perin pieni Pohjanmaan radan asemakylä, joka syntyi ratojen risteyskohtaan Ilmajoen kunnan syrjäkylällä. Ennen vuotta 1959 oli olemassa sekä Seinäjoen kauppala että Seinäjoen maalaiskunta, ja vuonna 1960 Seinäjoesta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista.

Vuoden 2005 alusta siihenastinen Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta lakkautettiin ja ne yhdistettiin uudeksi kunnaksi, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Samanlainen kuntajaon muutos tapahtui myös vuoden 2009 alusta, jossa mukana olivat Seinäjoen kaupunki, Nurmon ja Ylistaron kunnat.[8]

Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista. Kaupunki tunnetaan myös Tangomarkkinoista, Provinssirockista, Vauhtiajoista, salibandyjoukkue Peliveljistä, Veikkausliigassa pelaavasta jalkapalloseura SJK:sta sekä Superpesiksessä pelaavasta Seinäjoen JymyJusseista. Seinäjoella ilmestyy maakuntalehti Ilkka.

Markkina-alueeltaan Seinäjoki on maan kuudenneksi suurin[9] ja koulutustasoltaan maan kahdeksas.lähde? Kaupunki on yksi Suomen nopeimmin kasvavista maakunta­keskuksista.[10]

HistoriaMuokkaa

Seinäjoen esihistoriaMuokkaa

 
Litorinameri peitti Seinäjoen alueen alleen vielä 2000 eaa.
 
Kalevankatu
 
Seinäjoen läpi kulkeva Pajuluoma.

Seinäjoen alue on muun Etelä-Pohjanmaan maakunnan tavoin entistä meren pohjaa. Nykyisen Itämeren paikalla aikoinaan ollut Litorinameri peitti maakunnan aluetta alleen vielä 2000 eaa. Seinäjoen alue sijaitsi tuolloin juuri meren muodostaman lahdekkeen rannikolla.

Samalta ajalta on löydetty todisteita kivikautisesta asutuksesta alueelta. Kivikautisia esinelöytöjä oli vuoteen 1970 mennessä tehty lähes 50 kappaletta.[11] Löydöt ovat olleet pääasiassa ns. pohjalaista kirvestyyppiä edustavia kirveitä, talttoja ja reikäkiviä, joita on valmistettu sädekiviliuskeesta. Asutusta on tuolloin ollut löytöjen perusteella mm. nykyisten Törnävän, Hallilan ja Kivistön alueilla sekä Katilankylässä ja Niemistönmaalla.[12]

Seinäjoen synty ja varhainen asutusMuokkaa

Seinäjoen alue kuului 1700-luvun loppupuolelle saakka Suur-Ilmajoen hallintopitäjään. Pitäjään kuuluivat lisäksi nykyiset Alavuden, Ilmajoen, Jalasjärven, Kauhajoen, Peräseinäjoen ja Kurikan alueet sekä Virtain Kurjenkylä. Pohjois–etelä-suunnassa pitäjän pituus oli noin 80 km ja itä–länsi-suunnassa noin 100 km. Pinta-ala ilman vesiä oli noin 4500 neliökilometriä.[13]

Kulkureittinä käytetyn Seinäjoen vesistön ympärillä olevalle alueelle muodostui ennen pitkää Suur-Ilmajoen Seinäjoen kylä. Alue oli varsin laaja, n. 70 km, joten osaa alueista laskettiin kuuluvaksi toisiin kyliin, kuten esimerkiksi nykyisen Alakylän alue laskettiin kuuluvaksi Ilmajoen Peltoniemen kylään ja osaa joen keskijuoksun maista Röyskölän kylään. Varsinainen kyläjako suoritettiin vuoden 1793 maakirjaan, jolloin Seinäjoen varrella olevat alueet luokiteltiin seuraavasti: Ala-Seinäjoki eli nykyinen Seinäjoen kantakaupungin alue, Peräseinäjoki ja Alavuden Peräseinäjoki.[14]

Seinäjoen kylän taloluku 1557–1700[15]
Vuosi Taloluku
1557 3
1570 4
1608 7
1668 10
1700 11

Asutuksen synty alueella oli muun Etelä-Pohjanmaan tavoin varsin hidasta. Keskiajan loppuun mennessä koko Etelä-Pohjanmaan alueella oli vain 800 taloa, joista valtaosa Kyrönmaan alueella. Suur-Ilmajoen alueella näistä taloista oli merkitty vuonna 1546 96 kappaletta. Vuonna 1557 Seinäjoen alueelle oli merkitty ensimmäiset kolme taloa joiden omistajiksi oli merkitty Martti Pentinpoika, Matti Juhonpoika ja Klemetti Pietarinpoika. Nämä talot olivat todennäköisesti Marttilan, Upan ja Joupin talot. Klemetti Pietarinpojan nuorempi poika Jaakko perusti isänsä omistamasta Joupin talosta vielä vuoden 1570 tienoilla Jouppilan talon. Seinäjoen alue säilyi nelitaloisena 1600-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti.[16] 1653 maakirjassa Seinäjoen taloiksi mainitaan Marttila, Jouppi, Jouppila, Uppala ja Leppälä, joista neljä ensimmäistä kuuluivat Ala-Seinäjoen alueelle. Marttila ja Uppa sijaitsivat Seinäjoen itärannalla, Seinäjoen ja Pajuluoman välissä. Jouppi ja Jouppila sijaitsivat joen vastakkaisella rannalla.

1700-luvun alkuun mennessä talojen määrässä oli tapahtunut seuraavaa kehitystä: 1670 Upan viereen syntyi Sipi Yrjönpojan perustama Hallila, 1692 Risto Tanelinpojan raivaama Huhtala syntyi Upasta katsottuna Seinäjoen vastakkaiselle rannalle, 1694 Marttilasta muodostuivat halkomalla Ala-Marttila ja 'Pakkari' eli Yli-Marttila ja samana vuonna Matti Jaakonpojan perustama Myllymäki Jouppilan ja Huhtalan väliin ja 1692 Klemetti ja Matti Matinpoikien perustama Niemisen- eli Niemistönmaa Seinäjoen ja Kyrönjoen väliin.[17]

Yhteydet Seinäjoelta Ilmajoen kirkolle olivat 1700-luvulla huonot ja pidemmät kuin Ylinurmon eli Nurmon kylään. Nurmolaiset rakensivat yhdessä seinäjokelaisten kanssa saarnahuoneen 1725, mikä johti Nurmon saarnahuonekunnan muodostamiseen 1765. Seinäjoki, jota oli isonvihan jälkeen alettu kutsua Alaseinäjoen kyläksi, tuli osaksi saarnahuonekuntaa.

Kunnallisesti Alaseinäjoen kylä kuului yhä Ilmajoen kirkko- ja hallintopitäjään. Peräseinäjoen kappeliseurakunta perustettiin 1798, jolloin Alaseinäjokea alettiin kutsua uudelleen Seinäjoeksi. Samana vuonna perustettiin Tikkukosken rannalle Östermyran rautaruukki. Seinäjoen ruotsinkielinen nimi Östermyra ei enää ole käytössä.

Ruukin aikaMuokkaa

Seinäjoen myöhempään keskeiseen asemaan vaikutti suuresti Abraham Wasastjernan perustama Östermyran ruukki. Vuodesta 1778 Falander, kuten hänet tuohon aikaan tunnettiin, ryhtyi harjoittamaan Vaasasta käsin innokasta laivojen rakentamista ja välitystä. Tähän tarvittiin paljon puutavaraa, jota riitti Seinäjoen ja lähialueen metsissä.[18] Falander aloittikin Kyrönjoen pää- ja sivuhaarojen perkaustyön ja ensimmäiset tukit uitettiin Kolkkiin ja Svartöhön keväällä 1782. Östermyran ruukki perustettiin vuonna 1798 ja Seinäjoen seutu tempautui kyliä myöten mukaan Falanderin sahaustoimintaan.

Suomen sodan aikaMuokkaa

Suomen sota ei jättänyt Seinäjokea koskemattomaksi, vaikka paikkakunta hyötykin jonkin verran tuolloin syrjäisestä asemastaan. Hyökkäyksen tapahtuessa helmikuun 1808 lopussa Vaasan läänin maaherra käski pitäjien asukkaiden kokoontua päättämään nostoväen asettamisesta. Seinäjoella päätettiin ilmeisesti muun maakunnan tapaan sopivaksi, että mies lähtisi talosta sotaan.[19] Seinäjoen seudulla mieliala sotaa kohtaan oli levoton, ja poiketen sodan johdosta kansa olisi ollut valmis käymään vihollista vastaan isonvihan ajan tapaan. Molempien osapuolten sotaväen vaatimukset rasittivat kansaa myös Seinäjoella, mikä vaikutti edesauttavasti seinäjokelaisten osallistumiseen Kauhajoen kapinaan. Ilmajokelaisten rinnalla varsin keskeistä osaa kapinassa näytteli seinäjokelainen Tuomas Uppa, joka oli jo ennen kapinaa lietsomassa vastarintaa.

Kapinan jälkeen ja sodan käännyttyä venäläisten voitoksi tapahtui kansan mielialassa ratkaiseva käänne. Kapinan ilmajokelaista johtohenkilöä Salomon Hannellesta suorastaan vihattiin, ja venäläisystävälliset mielipiteet saivat ymmärrystä. Syksyllä 1808 vaadittu uskollisuudenvala tuli Seinäjoella vannotuksi varsin yleisesti. Venäläisten sotapäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsikin 6. syyskuuta 1808 vastaavasti suoritettavaksi vahingonkorvaukset sodasta kärsineille. Vaatimukset oli tutkittava käräjillä, mikä herätti tyydytystä kansassa.[20] Seinäjoen korvaussumma oli 648 riksiä, 8 killinkiä ja 4 runstykkiä. Korvaus käsitti suurelta osin hevosia ja ajoneuvoja.[21] Kokonaisuudessaan Seinäjoki selvisi Suomen sodasta suhteellisen vähillä vahingoilla.

Rautatien rakentaminen ja Seinäjoen kaupungistuminenMuokkaa

1850-luvulla aloitettiin toimet Seinäjoen erottamiseksi Nurmon kappelista. Syyksi mainittiin etenkin sairaille ja vanhuksille pitkä ja hankala kirkkomatka. Myös Ilmajoki halusi liittää Seinäjoen takaisin entiseen emäseurakuntaan. Nurmolaisten kovasta vastuksesta huolimatta senaatti hyväksyi seinäjokelaisten anomuksen perustaa oma kappeliseurakunta vuonna 1863. Itsenäisen kunnallishallinnon Seinäjoki sai 1868. Vuonna 1900 Seinäjoesta tuli itsenäinen kirkkoherrakunta.

1850-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat rautateiden rakentamiseksi ja nämä suunnitelmat ulottuivat Pohjanmaalle saakka. Pohjanmaan radan lähtökohtana pidettiin Tamperetta ja vuonna 1862 ensimmäisen rautatien valmistuessa Helsingistä Hämeenlinnaan, tutkittiin silmävaraisesti ratasuunta Tampereen länsipuolelta Peräseinäjoelle asti.[22] Helsingin valtiopäivillä (1863–1864) pohjalaiset edusmiehet toivat ensimmäisen kerran esille maakunnan liikennetarpeet, vaatien rautatien ulottamista maakuntaan.[23] Asiaa käsiteltiin useilla valtiopäivillä ja vuoden 1877–1878 valtiopäivillä oltiin varsin yksimielisiä Pohjanmaan yhdistämisestä rataverkkoon.[24]

Vuonna 1883 vihittiin käyttöön TampereVaasa-rautatie, joka kulkee Seinäjoen kautta. Tämä ja 1885 liikenteelle avattu Kokkolan rata sekä 1913 valmistunut Kristiinankaupungin rata nosti Seinäjoen tärkeäksi rautateiden risteysasemaksi. 1970-luvun alussa avautui oikorata Tampereelta Seinäjoelle, jonka myötä liikenneyhteydet Seinäjoelta parantuivat entisestään. Vuonna 1968 kuitenkin lakkautettiin henkilöliikenne Kristiinankaupungin radalla. Seinäjoen vanha rautatieasema purettiin 1960-luvun loppupuolella ja vuonna 1969 valmistui Heikki Castrénin suunnittelema uusi keskusliikenneasema, joka oli valmistuttuaan Suomen toiseksi suurin rautatieasemarakennus Helsingin rautatieaseman jälkeen.[25]

Seinäjoen asema-alueesta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1920. Kun sijainti pääradan ja toisen rautatien risteyksessä oli huomattavasti kasvattanut Seinäjoen kirkonkylää ja paikkakunnalle oli valmistunut muun muassa Törnävän sairaala 1920-luvulla, alettiin tutkia mahdollisuutta muuttaa kirkonkylä kauppalaksi. Vaihtoehtona oli esillä myös koko Seinäjoen kunnan muuttaminen kauppalaksi, mutta vuonna 1931 Seinäjoen kirkonkylä jaettiin Seinäjoen kauppalaksi ja Seinäjoen maalaiskunnaksi. Tämä jako jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo vuoden 1959 alussa Seinäjoen maalaiskunta liitettiin Seinäjoen kauppalaan. Kaupunki Seinäjoesta tuli vuonna 1960.

Viime sotien jälkeen Seinäjoelle asutettiin Jaakkiman ja Lumivaaran siirtoväkeä.

Nimen alkuperäMuokkaa

1500-luvulla Seinäjoen alueelle muodostunutta kylää kutsuttiin usein Koskenalustan kyläksi, sillä se sijaitsi Seinäjoessa olevan Korpikosken alapuolella. Nimi poistui käytöstä 1600-luvun alkuun mennessä, ja kylän nimeksi tuli Seinäjoki, joka lienee joen nimenä kylää vanhempi.

Seinäjoki-nimen alkuperästä on monta teoriaa. Erään tulkinnan mukaan Seinäjoki on ollut muinoin nautinta-alueiden raja. On myös pohdittu sitä mahdollisuutta, että Kangasalta kotoisin olleet uudisasukkaat tai eränkävijät olisivat tuoneet nimen mukanaan. Tuomo Tuomen tutkimus ja kansanperinne antaa Seinäjoki-nimen alkuperäksi sen rantojen poikkeuksellisen jyrkkäreunaisuuden.[26]

MaantiedeMuokkaa

Seinäjoen naapuri­kunnat ovat pohjoisessa Kauhava, koillisessa Lapua, idässä Kuortane ja Alavus, etelässä Virrat ja Kihniö, lännessä Ilmajoki ja Kurikka ja luoteessa Isokyrö.

ArkkitehtuuriMuokkaa

Seinäjoen keskustan etelälaidalla kaupunkikuvaa hallitsee alun perin Alvar Aallon suunnittelema rakennusryhmä eli Aaltokeskus, joka muodostuu Lakeuden Ristin kirkosta, kaupungintalosta, kaksiosaisesta pääkirjastosta ja kaupunginteatterista.[27]

VesistötMuokkaa

Seinäjoen kaupungin alueella on kaikkiaan 27 järveä, joista suurimmat ovat Hirvijärven tekojärvi, Kalajärvi ja Kyrkösjärven tekojärvi.[28]

LuontoMuokkaa

Seinäjoen Natura-kohteita ovat vanhat kuusivaltaiset metsät Pelman metsä ja Nättypii, sekä suoalueet Peränevanholma, Pirjatanneva, Paukaneva ja Haukilamminneva.[29]

Suuralueet, kaupunginosat ja kylätMuokkaa

[30][31]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2018 lopussa Seinäjoella oli 63 296 asukasta. Vuonna 2017 näistä 56 688 asui taajamissa, 5 666 haja-asutusalueilla ja 322 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Seinäjoen taajama-aste on 90,9 %.[32] Seinäjoen taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[33]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Seinäjoen keskustaajama 49 992
2 Ylistaron kirkonkylä 2 563
3 Peräseinäjoen kirkonkylä 1 809
4 Heikkilä 726
5 Halkosaari 689
6 Veneskoski 334
7 Knuuttila 333
8 Viitikko 242

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Ylistaron kirkonkylän asukkaista kolme asuu Isonkyrön kunnan puolella.


TalousMuokkaa

Seinäjoen vähittäiskaupan volyymi on 703 miljoonaa euroa vuodessa ja moottoriajoneuvojen kaupassa Seinäjoki on Suomen suurimpia.[34] Seinäjoelle on suunnitteilla yksi Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Ideapark Seinäjoki.[35] Vuonna 2012 Seinäjoen kaupunki ja Ikea solmivat vuoden 2015 lopussa rauenneen aiesopimuksen Ikea-tavaratalon toteuttamisesta.[36] Ylistaron alueella sijaitsee Suomen suurin navetta, jossa on tilaa 600 lehmälle.[37]

Taloustutkimuksen loppuvuodesta 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan Seinäjoella on yritysten johtohahmojen keskuudessa paras imago 36 suurimman suomalaisen kaupungin ja kunnan joukosta. Tutkimuksessa oli kysytty alueella toimivien yritysten toimitusjohtajien ja talousjohtajien mielipidettä kunnan asioista.[38]

Suurimpia työnantajiaMuokkaa

Yritykset:

Julkiset työnantajat:

Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokylä on nimeltään Triano.

VäestöMuokkaa

VäestörakenneMuokkaa

Seinäjoki on asukasluvultaan Suomen 16. suurin kunta, asukasluku oli 63 296. Seinäjoen väkiluku oli vuoden 2017 lopussa 32,8 % Etelä-Pohjanmaan maakunnan asukasluvusta ja 1,80 % koko Suomen asukasluvusta (31.12.2017).[42]

Seinäjoen väestön sukupuolirakenne oli vuoden 2017 lopussa 51,4 % naisia ja 48,6 % miehiä. Naisia on Seinäjoella koko maakunnan enemmän.[43]

Alle 15-vuotiaita Seinäjoen väestöstä on 17,8 %, mikä on hieman maakunnan keskiarvoa (17,0 %) korkeampi. Työikäisiä Seinäjoella on maakunnasta eniten kun 15-64 vuotiaiden osuus väestöstä on 63,3 %. Seinäjoella on maakunnasta vähiten yli 65-vuotiaita, joiden osuus on 18,9 % väestöstä.[44] Seinäjoen huoltosuhde, eli huollettavien suhde työikäiseen väestöön on Etelä-Pohjanmaan matalin: 58 sataa työikäistä kohden.[45]

Oheisessa kaaviossa esitettynä Seinäjoen väkiluvun kehitys aikavälillä 1810–2015. Kaaviossa käytetty kulloinkin voimassa olevaa aluejakoa. Väkiluvun voimakas kasvu vuoden 2010 kohdalla selittyy kuntajaon muutoksella.

Seinäjoen väestönkehitys 1810–2015
Vuosi Asukkaita
1810
  
575
1815
  
672
1820
  
802
1825
  
931
1830
  
1 043
1835
  
1 033
1840
  
1 149
1845
  
1 413
1850
  
1 772
1860
  
2 141
1865
  
1 861
1870
  
1 732
1875
  
2 004
1880
  
2 321
1890
  
2 954
1900
  
3 328
1910
  
4 191
1920
  
4 939
1930
  
7 233
1940
  
8 661
1950
  
11 668
1960
  
15 605
1970
  
20 275
1980
  
24 644
1990
  
27 765
2000
  
30 290
2005
  
35 918
2010
  
57 811
2015
  
61 530
Lähde: Tilastokeskus.[46]

Kieli ja etnisyysMuokkaa

Seinäjoki on yksi Suomen yksikielisimpiä kaupunkeja. Seinäjoen väestöstä 97,4 prosenttia puhui äidinkielenään suomea. Ruotsinkielisten osuus Seinäjoen väestöstä on vain 0,2 prosenttia. Vieraskielisten osuus väestöstä on 2,4 prosenttia ja Seinäjoella asuvia ulkomaiden kansalaisia on 1,7 prosenttia.[47]

Vuoden 2017 lopussa Seinäjoella asui ulkomaalaistaustaisia henkilöitä 1563 henkeä. Määrä on kasvanut vuodesta 2000 keskimäärin n. 70 henkilön vuosivauhdilla, kun vuonna 2001 Seinäjoella ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli 381 henkeä.[48] Ulkomaalaistaustaisen lukumäärä on vähäisin yli 40 000 asukkaan kaupunkien joukossa.

UskontoMuokkaa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntiin kuului Seinäjoella vuoden 2018 lopussa 51 658 jäsentä, mikä on 81,6 % koko Seinäjoen asukasluvusta, kun koko maan keskiarvo oli 69,7 %. Seinäjoen lukema on yli 50 000 asukkaan kaupunkien joukossa Suomen korkein.[49]

Seinäjoen alueella toimii Seinäjoen seurakunta, johon kuuluvat Seinäjoen alueseurakunta sekä Nurmon, Peräseinäjoen ja Ylistaron kappeliseurakunnat. Kappeliseurakunnat toimivat ennen kuntaliitoksia itsenäisinä seurakuntinaan. Peräseinäjoen seurakunta liittyi Seinäjoen seurakuntaan vuoden 2005 ja Ylistaron ja Nurmon seurakunnat vuoden 2009 alussa.[50]

Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä Seinäjoella toimii aktiivisesti useita eri herätysliikkeitä. Evankelisuutta alueella edustavat Evankelinen lähetysyhdistys ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Herännäisyyttä edustaa Herättäjä-Yhdistys. Lisäksi alueella toimii Kansanlähetys sekä lestadiolaisuutta edustava Rauhanyhdistys. Lisäksi Lähetyshiippakunnan Luukkaan luterilainen seurakunta toimii Seinäjoella.[51]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Seinäjoki kuuluu Vaasan ortodoksisen seurakunnan toiminta-alueeseen.[52] Katolilaisuuden alla Seinäjoki kuuluu Pyhän Ristin katolisen seurakunnan toiminta-alueeseen.

Helluntaiherätyksen piirissä Seinäjoella toimii aktiivisesti Seinäjoen helluntaiseurakunta. Seinäjoen helluntaiseurakuntaan kuului vuoden 2015 lopussa n. 1400 jäsentä.[53] Lisäksi Ylistarossa ja Peräseinäjoella toimivat omat helluntaiseurakuntansa.

Vuonna 2014 Seinäjoella perustettiin helluntaiseurakunnasta irtautunut Houm kirkko, jonka piirissä on n. 200 aktiivista kävijää.[54] Tämän lisäksi Seinäjoella toimii Seinäjoen Vapaaseurakunta.

KoulutusMuokkaa


KulttuuriMuokkaa

Pääartikkeli: Seinäjoen kulttuuri

TaideMuokkaa

Seinäjoen alueen kuvataiteen keskuksena toimii ammattikoulun kellarikerroksen Taidehalli.[55] Kaupunkiin on pitkään ollut suunnitteilla taidemuseo esimerkiksi Itikanmäen vanhaan kivinavettaan.[56] Alueen kuvataiteilijoiden yhdyssiteenä toimii Seinäjoen taiteilijaseura.[57] Kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille antaa Taidekoulu Oiva.[58]

NähtävyydetMuokkaa

 
Seinäjoki Apila Kirjasto

TapahtumatMuokkaa

Seinäjoen suuret yleisötapahtumat keskittyvät keväälle ja kesälle, jolloin järjestetään Provinssirock, Tangomarkkinat ja Vauhtiajot. Vuosina 1993–2013 Seinäjoen kaupunki järjesti toukokuussa Seinäkuun yö -nimistä vuorokauden mittaista maksutonta kulttuuritapahtumaa.[59]

UrheiluMuokkaa

Pääartikkeli: Seinäjoen urheilu

Seinäjoella on vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilusta on 1900-luvun alusta perustetuista urheiluseuroista. Seinäjoen vanhimmat urheiluseurat ovat Peräseinäjoen Toive, Seinäjoen Maila-Jussit, Seinäjoen Sisu ja Nurmon Jymy.

Seinäjokelaisjoukkueet ovat saavuttaneet Suomen mestaruuksia lentopallossa, amerikkalaisessa jalkapallossa, pesäpallossa, maahockeyssa, salibandyssa ja jalkapallossa. Muita kansallisen tason menestyslajeja ovat paini, yleisurheilu, pikaluistelu, uinti, ampumahiihto ja moottoriurheilu.

Seinäjokiset palloiluseurat ovat pelanneet useissa lajeissa pääsarjassa, mutta varsinkin pesäpallo on kaupungin yksi kautta aikain suosituimmista lajeista. Seinäjoki on myös perinteinen jalkapallokaupunki ja nykyään sitä edustaa pääsarjatasolla Seinäjoen Jalkapallokerho, joka on noussut kansallisen tason menestyksen johdosta Seinäjoen urheilun lippulaivaksi ja kaupungin seuratuimmaksi urheiluseuraksi.

Miesten mestaruuksia palloilulajeissa on voittanut Seinäjoen Maila-Jussit pesäpallossa (4) ja lentopallossa (2), salibandyssa Seinäjoen Peliveljet (3), maahockeyssa Seinäjoki United (2) ja amerikkalaisessa jalkapallossa Crocodiles (1). Naisten pesäpallossa Maila-Jussit on myös voittanut Suomen mestaruuden (1). Muita seinäjokisia pääsarjaseuroja ovat olleet jalkapallossa Sepsi-78 ja TP-Seinäjoki, salibandyssa Nurmon Jymy, pesäpallossa Peräseinäjoen Toive, PeTo-Jussit ja Nurmon Jymy, kaukalopallossa Pallo and the Boys sekä lentopallossa Seinäjoen Kuutoset.

ViihdeMuokkaa

 
Seinäjoen Rytmikorjaamo Vaasantieltä nähtynä.

Seinäjoella on nykyisin monenlaisia kulttuuritapahtumia, ja varsinkin musiikkitarjonta on laajaa ympäri vuoden. Esimerkiksi Rytmikorjaamo on suosittu klubi, jossa vierailee suomalaisia ja kansainvälisiä artisteja melkein joka viikonloppu. Seinäjoella on myös useita muita baareja ja klubeja joissa on hyvin aktiivista musiikkitoimintaa. Seinäjoen kaupunginorkesteri muodostuu jousi- ja puhallinkvinteteistä, joten ohjelmisto painottuu kamarimusiikkiin. Orkesteri konsertoi musiikkikäyttöön rakennetussa Seinäjoki-salissa ja tekee yhteistyötä Vaasan kaupunginorkesterin kanssa.[60]

Seinäjoen kaupunginteatteri tarjoaa esityksiä kolmella näyttämöllä. Vuonna 2015 se valittiin Vuoden teatteriksi Suomessa.[61] Seinäjoki isännöi vuosittaista Harrastajateatterikesää vuodesta 1973 lähtien. Vuonna 2016 tapahtuma siirtyi järjestettäväksi Jyväskylässä.[62]

Seinäjoen keskustassa on kolmisalinen Bio Marilyn,[63] ja Ylistarossa toimiva elokuvateatteri Matin-Tupa järjestää syksyisin Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalia.[64] Seinäjoen elokuvakerho Raina ry järjestää näytöksiä yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kanssa.[65]

LiikenneMuokkaa

 
Seinäjoen pääteitä ja kyliä.

MaantietMuokkaa

Seinäjoen kautta kulkevat yleiset tiet eri ilmansuuntiin:
  Laihia, Ylistaro, Alavus Jyväskylä (luoteeseen / itään)
  Tampere, Parkano, Jalasjärvi, Lapua, Uusikaarlepyy (etelään / koilliseen)
  Ilmajoki, Kaskinen (lounaaseen)
  Peräseinäjoki, Virrat (kaakkoon)

Peräseinäjoelta:
  Jalasjärvi, Alavus (länteen / itään)
  Seinäjoki, Virrat (luoteeseen / etelään)

Ylistarosta:
  Lapua, Alajärvi, Kyyjärvi (itään)
  Isokyrö, Laihia, Seinäjoki (länteen / etelään)
  Ylihärmä (pohjoiseen)

Tilanne: 31.12.2009

Kulkuneuvo Lukumäärä
Henkilöautot 34 756
Pakettiautot 4 203
Kuorma-autot 1 528
Linja-autot 174
Moottoripyörät 3 143
Mopot 2 990
Moottorikelkat 867
Traktorit 4 861
Matkailuperävaunut 983
Muut 10 584
Ajoneuvot yhteensä 64 089

RautatietMuokkaa

Rautatieasema, linja-autoasema ja taksiasema toimivat Seinäjoella yhdistettynä matkakeskuksena.

Seinäjoelle pääsee junalla lännestä Vaasan suunnasta, etelästä Tampereen suunnasta, idästä Haapamäen ja Jyväskylän suunnasta sekä pohjoisesta Oulun ja Kokkolan suunnasta. Seinäjoen rautatieasemalla Tampere–Oulu-pääradasta erkanevat rataosat Seinäjoki–Haapamäki, Seinäjoki–Kaskinen ja Seinäjoki–Vaasa.

LentoliikenneMuokkaa

Seinäjoen lentoasema sijaitsee Ilmajoella ja sitä on ylläpitänyt vuodesta 2016 Seinäjoen lentoasema Oy (aikaisemmin Rengonharju-säätiö). Lentoasema rakennettiin 1976 ja reittiliikenne alkoi 1982. Kenttä toimi seinäjokelaisen Finncomm Airlinesin kotikenttänä, joka operoi sieltä Helsinkiin viidesti päivässä. Myöhemmin lentoja siirtyi hoitamaan Ruotsalainen Direktflyg, joka hoiti lentoja jonkin aikaa, kunnes ilmoitti yhdessä Seinäjoen kaupungin kanssa, että lennot eivät ole taloudellisesti kannattavia, jonka vuoksi ne lopetetaan. Säännölliset reittilennot Seinäjoen lentoasemalle loppuivat 28.3.2013.[66]

Hallinto ja politiikkaMuokkaa

HallintoMuokkaa

Seinäjoen kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2005 Jorma Rasinmäki[67]. Ylintä päätösvaltaa Seinäjoen kaupungissa käyttää 51-jäseninen kaupunginvaltuusto, joka päättää kaupungin talouden ja rahoituksen perusteista sekä kaupungin hallinnon rakenteesta. Kaupunginvaltuusto myös valitsee luottamushenkilöt ja tärkeimmät viranhaltijat. Kaupunginvaltuusto valitaan kunnallisvaaleilla neljän vuoden välein.[68] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Kimmo Heinonen (kok.), 1. varapuheenjohtajana Esa Nuottivaara (kesk.) ja 2. varapuheenjohtajana Harry Wallin (sd.).[69]

Kaupungin hallintoa johtaa 13-jäseninen kaupunginhallitus. Sen tehtävä on valmistella kaupunginvaltuustossa käsiteltävät asiat ja huolehtia, että valtuuston päätökset toteutetaan. Kaupunginhallitus huolehtii myös kaupungin yleisestä kehittämisestä sekä valvoo viranhaltijoiden toimintaa ja kaupungin taloushallintaa.[68] Kaupunginhallituksen puheenjohtaja toimii Kati Ojaniemi (kesk.), 1. varapuheenjohtajana Kati Särmö (kok.) ja 2. varapuheenjohtajana Aki Ylinen (kesk.).[70]

Lautakunnat valmistelevat kaupunginhallituksen tai kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi kuuluvat asiat ja huolehtivat päätöksen täytäntöönpanosta. Lautakunnan tehtävänä on huolehtia toimialansa kehittämisestä sekä ohjata sen suunnittelua ja toteutusta. Kaupunginvaltuusto valitsee lautakunnat kunnallisvaalikauden ajaksi neljän vuoden välein.[71]

Vuosi KOK KESK SDP KD PS VAS VIHR Muut Yht.
1972 14 4 14 - - - - 9 41
1976 16 4 13 1 - - - 11 43
1980 16 5 13 - - - - 9 43
1984 17 7 12 - - - - 7 43
1988 15 11 12 2 - - - 3 43
1992 13 10 13 3 - 1 1 2 43
1996 15 13 12 2 - 1 - - 43
2000 18 14 14 3 - 1 1 - 51
2004 15 19 13 2 - 1 1 - 51
2008 17 17 10 2 2 1 1 1[a] 51
2012 16 18 8 2 5 1 1 - 51
2017 15 19 8 2 3 1 3 - 51
  1. sitoutumattomat

Vuonna 1959 Seinäjokeen liitettiin Seinäjoen maalaiskunta, josta Seinäjoen kauppala oli erotettu 1930-luvulla.

31. joulukuuta 2004 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin Peräseinäjoen kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2005 alkaen. Uusi kunta otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[7] Seinäjoen pinta-ala kasvoi 603 km²:iin aiemmasta 134 km²:stä.

31. joulukuuta 2008 siihenastinen Seinäjoen kaupunki lakkautettiin ja se yhdistettiin kahden muun kunnan, Nurmon ja Ylistaron kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Seinäjoki-nimen ja kaupunki-nimityksen.[8]

Ilmajoen Munakan kylä on myös ilmaissut kiinnostuksensa liittyä Seinäjoen kaupunkiin. Vuonna 2012 kylän asukkaat laativat adressin kylän liittämisestä Seinäjokeen. Laadittu adressi toimitettiin sekä Ilmajoen kuntaan että valtiovarainministeriöön.[72] Uuden Seinäjoen väkiluku on noin 58 985 asukasta, mikä tekee Seinäjoesta samaa kokoluokkaa olevan kaupungin Rovaniemen, Vaasan ja Kotkan kanssa. Laajinta kannatusta kuntien yhdistäminen sai Seinäjoella ja Ylistarossa, kun taas Nurmossa esiintyi jyrkkää vastustamista kuntaliitokseen, mikä tuli ilmi muun muassa kansanäänestyksessä. Nurmon kunnanvaltuusto keskusteli asiasta neljä ja puoli tuntia ennen päätöksentekoa. Merkittävä osa nurmolaisista asuu toiminnallisesti Seinäjoen esikaupungiksi muodostuneella Hyllykalliolla. Ylistaro puolestaan on etäämmällä Seinäjoen kaupungista sekä oli selvästi harvemmin asuttu maatalousvaltainen kunta.

PolitiikkaMuokkaa

Annetut äänet viimeisimmissä kunnallisvaaleissa.[73] (lähde: YLE, Vaalitulospalvelu)

Vuosi KESK KOK SDP VIHR PS KD VAS muut
Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä % Ääniä %
2004 6 389 36,4 5 009 28,6 4 199 23,9 509 2,9 219 1,2 756 4,3 433 2,5 27 0,2
2008 8 860 31,7 8 877 31,8 5 496 19,7 810 2,9 1 065 3,8 1 287 4,6 586 2,1 959 3,5
2012 9 178 33,8 8 058 29,7 4 421 16,3 922 3,4 2 632 9,7 1 293 4,8 561 2,1 74 0,3
2017 10 010 34,5 7 949 27,4 4 481 15,4 1 982 6,8 1 974 6,8 1 431 4,9 1 041 3,6 162 0,5

YstävyyskaupungitMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
  • Kyttä, Annikki & Takalo, Tenho: Seinäjoen historia II. Seinäjoen kaupunki, 1977. ISBN 951-99131-5-7.

ViitteetMuokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M08* 31.8.2019. Tilastokeskus. Viitattu 8.10.2019.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. Kuntavaalit 2017, Seinäjoki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin ja Peräseinäjoen kunnan lakkauttamisesta ja uuden kunnan perustamisesta (677/2003) finlex.fi. 3.7.2003. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  8. a b Valtioneuvoston päätös Seinäjoen kaupungin, Nurmon kunnan ja Ylistaron kunnan lakkauttamisesta ja uuden Seinäjoen kaupungin perustamisesta (1073/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.12.2013.
  9. Suuri vaikutusaluetutkimus, TNS Gallup, ks. s. 7 teoksessa Kauppa-Joupin asemakaavoitus, Kaupallisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi 10.5.2010. Seinäjoen kaupunki, Entrecon. Viitattu 9.5.2013.
  10. Knuuttila, Jussi: Maaseutuvirasto Seinäjoelle Hallintobyrokratia siirtyy keskelle vahvaa yrittäjäseutua lokakuu 2005. Maatilan Pellervo. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  11. Seinäjoen historia 1 s.9
  12. Seinäjoen historia 1 s. 11
  13. Seinäjoen Historia 1 s. 19
  14. Seinäjoen Historia 1 s. 21
  15. Seinäjoen Historia 1 s. 23
  16. Seinäjoen historia 1 s. 21
  17. Seinäjoen Historia s. 23
  18. Seinäjoen Historia I s. 122
  19. Seinäjoen historia I s. 138
  20. Seinäjoen historia I s. 143
  21. Seinäjoen historia I s. 144
  22. Seinäjoen historia I s. 388
  23. Seinäjoen historia I s. 389.
  24. Seinäjoen historia I s. 391
  25. Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  26. Seinäjoen historia s. 22
  27. Alvar Aalto Visit Seinäjoki. Viitattu 7.2.2018.
  28. Seinäjoki Järviwiki. Viitattu 7.2.2018.
  29. Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 7.2.2018.
  30. Kuoras kartoitettiin Seinäjokeen
  31. http://www.seinajoki.fi/asuinalueet/index.html
  32. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  33. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  34. http://www.investinseinajoki.fi/.invest_in_seinajoki_region.html/40807.pdf
  35. http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/sein%C3%A4joelle-rakennettaneen-yksi-suomen-suurimmista-kauppakeskuksista-1.1481634
  36. http://yle.fi/uutiset/ikea_ja_seinajoki_loysivat_toisensa/6095065
  37. http://yle.fi/uutiset/ylistaroon_nousee_tana_vuonna_suomen_suurin_navetta/7032803
  38. Seinäjoella on paras imago Taloustutkimus (taloustutkimus.fi). 11.12.2018. Viitattu 20.3.2019.
  39. http://www.seinajoki.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2017/06/k2llIHeSr.html.stx
  40. Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, viitattu 22.8.2015.
  41. SeAMK numeroin, SeAMK. Viitattu 22.8.2015.
  42. Väkiluku - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 28.9.2019.
  43. Sukupuolijakauma - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 28.9.2019.
  44. Väestön ikärakenne - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 28.9.2019.
  45. Huoltosuhde - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 28.9.2019.
  46. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  47. Kielijakauma ja kansalaisuudet - Seinäjoen kaupunki Seinäjoen kaupunki. Viitattu 28.9.2019.
  48. Kieli ja kansalaisuus - Etelä-Pohjanmaan liitto Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 28.9.2019.
  49. Jäsentilasto 2018 - Kirkon tilastot kirkontilastot.fi. Viitattu 28.9.2019.
  50. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  51. Herätysliikkeet - Seinäjoen seurakunta seinajoenseurakunta.fi. Viitattu 28.9.2019.
  52. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
  53. Leevi Launonen: SEINÄJOEN HELLUNTAISEURAKUNNAN PITKÄAIKAINEN JOHTAJA JÄI ELÄKKEELLE 12.3.2015. www.helluntaiseurakunnat.fi. Viitattu 6.2.2018.
  54. I.-Mediat Oy: Saranpää haluaa perustaa uuden seurakunnan Ilkka. Viitattu 10.9.2019.
  55. Seinäjoen taidehalli, Seinäjoen museot. Viitattu 22.8.2015.
  56. Jykevä Kalevan navetta etsii yhä sijoittajia –  katso kuvat Itikanmäen alueesta, Seinäjoen Sanomat 12.3.2014. Viitattu 22.8.2015.
  57. Seinäjoen taiteilijaseura. Viitattu 22.8.2015.
  58. Taidekoulu Oiva, Seinäjoen kaupunki. Viitattu 22.8.2015.
  59. Jättikö Seinäkuun Yö jäähyväiset? – Katso kuvat tapahtumasta, Ilkka 8.5.2013. Viitattu 22.8.2015.
  60. Seinäjoen kaupunginorkesteri, viitattu 22.8.2015.
  61. Seinäjoelle teatterialan ykköspalkinto, Ilkka 8.3.2015, viitattu 9.3.2015.
  62. Info
  63. Salit, Bio Marilyn Seinäjoki. Viitattu 22.8.2015.
  64. Filmiä ja valoa 2015, Elokuvateatteri Matin-Tupa. Viitattu 22.8.2015.
  65. Raina ry esittää: Pohjanmaa, Elokuvakeskus Botnia, toukokuu 2014. Viitattu 22.8.2015.
  66. Ajankohtaiasta – Seinäjoen lentoasema seinajoenlentoasema.fi. 21.3.2013. Viitattu 5.4.2013.
  67. https://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/organisaatio/kaupunginjohtaja.html
  68. a b Päätöksenteko
  69. Valtuusto
  70. Kaupunginhallitus
  71. http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/paatoksenteko.html
  72. Munakassa koetaan vetoa Seinäjokeen
  73. http://yle.fi/vaalit2008/tulospalvelu/kunnat/puolueiden_kannatus_kno743.html
  74. Seinäjoen kaupunki. Ystävyyskaupungit Seinäjoen kaupunki. Viitattu 2.4.2009.
  75. Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys Seinäjoen seudun Suomi-Puola-yhdistys. Viitattu 2.4.2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa