Wikipedia

Pohjanmaan Kokoomus

Kansallisen Kokoomuksen piirijärjestö Vaasan vaalipiirissä

Pohjanmaan Kokoomus on Vaasan vaalipiirin alueella – Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa – toimiva Kansallisen Kokoomuksen piirijärjestö. Nykymuotoinen koko vaalipiirin yhdistävä piirijärjestö on perustettu Seinäjoella 5. helmikuuta 1961 nimellä Vaasan läänin Kansallisliitto. Piirijärjestön nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1997.

Pohjanmaan Kokoomus
Alue
Toimisto Puskantie 5, Seinäjoki
Johto Riikka Varila (toiminnanjohtaja)
Jesse Luhtala (puheenjohtaja)
Riitta Pääjärvi-Myllyaho (vpj.)
Jukka Joensuu (vpj.)
Kansanedustajia
2 / 16
(2023)
Aluevaltuutettuja
28 / 177
(2022)
Kunnanvaltuutettuja
151 / 1 140
(2021)
Aiheesta muualla
Sivusto
Pohjanmaan Kokoomuksen piiritoimisto Seinäjoen keskustassa, Puskantiellä.

Pohjanmaan Kokoomus asettaa 16 ehdokasta eduskuntavaaleihin. Kokoomuksen kansanedustajia Vaasan vaalipiiristä vaalikaudella 2023–2027 ovat Janne Jukkola Kokkolasta ja Paula Risikko Seinäjoelta. Piirijärjestön puheenjohtaja on Jesse Luhtala ja toiminnanjohtaja Riikka Varila.[1]

Historia muokkaa

Tausta: Suomalaisuusliike Vaasan läänissä muokkaa

Pääartikkeli: Suomalainen puolue

Suomenkielinen Etelä-Pohjanmaa oli autonomian ajalla suomalaisuusliikkeen sävyttämää. Kulttuurifennomania levisi maakuntaan 1870-luvulla ja Etelä-Pohjanmaalla osallistuttiin aktiivisesti Uuden Suomettaren kampanjaan suomenkielisen yksityisoppikoulun perustamiseksi. 1870-luvulla Lauri Kivekäs nousi suomalaisuusliikkeen johtohahmoksi ja tavoitti talonpoikaisväestön kärkijoukon.[2]

Kivekkään perhe järjesti Alavudella kansanjuhlia ja jatkui suomenkielisen oppikoulun ja sanomalehtien perustamisena Vaasaan sekä nuorisoseurojen organisoimisena. Vuosikymmenen lopulla voimat kohdistettiin suomenkielisen lyseon saamiseksi Vaasaan. Pohjanmaan herännäisyys tuki fennomaniaa, mutta kristillinen liikehdintä oli monille ensisijaista suhteessa yhteiskunnalliseen toimintaan. Kuortaneen kokouksessa 1879 todettiin kristillisen herätyksen demokraattisen perusluonteen ja suomalaisuusliikkeen yhdenvertaisuusvaatimusten yhteensopivuus.[2]

1880-luvulla pohjalaiset kannattivat suomalaisen puolueen eheyttä ja puolueen jakautuminen näkyi lähinnä julkisen sanan piirissä. Waldemar Sandmanin Vaasan Lehti (1881–1893) sekä Suupohjan Työmies (1884–1885) kallistuivat uudistusmieliselle linjalle. Otto Könnin ja Emanuel Antilan julkaisema Kansan Lehti (1886–1887) taas oli edeltäjiään maltillisempi. Sandmanin lehti hävisi uudistusmielisten kisan Ossian Ansaan Pohjalaiselle. Vuoden 1884 vaaleissa suomalaisen puolueen jakautuminen näkyi lähinnä pyrkimyksenä syrjäyttää meurmanilaisena tunnettu F. V. Lagerstedt.[3] Talvella 1901 joukko suomalaisen puolueen tunnettuja jäseniä kokoontui Seinäjoelle perustamaan uutta lehtiyhtiötä. Vaasa-lehti pyrki vetoamaan suomenkieliseen talonpoikaistoon kuin kaupunkien ja maaseudun työväkeenkin.[3]

Suomalaisen ja Nuorsuomalaisen puolueen järjestäytyminen muokkaa

Vaasan suomalainen seura perustettiin vuonna 1882 suomalaisuusliikkeen pohjalta ja vuonna 1890 seura muuttui Kansallisseuraksi. Vanhasuomalaisten keskuudessa alettiin syksyllä 1904 vaatia kiinteämpää puolueorgnanisaatiota ja puoluesihteeri K. N. Rantakari vieraili tässä tarkoituksessa myös Seinäjoella suurlakkovuonna 1905. Kokouksessa pyrittiin paikallisyhdistysten eli Suomalaisten seurojen perustamiseen maaseudulle ja tätä varten valittiin perustamiskokousten kokoonkutsujat.[3]

Ensiksi syntyivät Lapuan, Ilmajoen, Kuortaneen Seinäjoen ja Ylistaron suomalaiset seurat. Toisessa vaiheessa, 1908 vaaleihin mennessä järjestöverkko kattoi jo lähes koko maakunnan. Todennäköisesti maan vanhin kokoomusyhdistys on Suomalaisen Seuran naisyhdistyksen nimellä vuonna 1907 perustettu Kauhajoen yhdistys. Suomalaiset seurat kokosivat yhteen laajasti porvarillisesti ajattelevia äänestäjiä.[4][5] Suomalaista puoluetta Lapualle perustanut Vihtori Filppula teki aloitteen myös Lapuan Kansallismielisen nuorisoliiton osaston perustamiseksi syksyllä 1908. Nuorisoliiton osastot vaikuttivat vahvasti nuorisoseuroihin mm. Seinäjoella, Lapualla ja Isojoella.[6]

Etelä-Pohjanmaan Suomalaisten Seurain Liitto perustettiin Lapualla 4. helmikuuta 1906. Liiton luottamustoimisena sihteerinä toimi Heikki Lipponen Kurikasta vuoteen 1914 ja hänen jälkeensä P. A. Korpikuusi Ilmajoelta vuoteen 1919. Vuoden 1907 vaaleissa toiminta jakautui vaalipiirien sisäiseksi toiminnaksi. Suomalaisen puolueen vaalikeskuksiksi tulivat Seinäjoki, Kokkola ja Lapua. Lapualta käsin hoidettiin myös itäiseen vaalipiiriin kuulunutta Järviseutua. Vanhasuomalaisten vahvinta tukialuetta olivat Etelä-Pohjanmaan suuret rintapitäjät.[7][8]

Perustuslaillista nuorsuomalaista henkeä esiintyi vahvimmin Järviseudulla, Kauhavalla sekä Suupohjan eteläosissa. Kauhavan nuorsuomalanen yhdistys perustettiin 1905 ja Vaasan yhdistys 1906. Nuorsuomalaiset tukivat Pohjan Poika-lehden ilmestymistä. Toiminta tapahtui epävirallisen kansalaisryhmän kautta ja pian nuorsuomalainen toiminta siirtyi maalaiskunnissa alkiolaiseen nuorsuomalaiseen maalaisliittoon.[8]

Suomen ensimmäinen kokoomuspiiri muokkaa

Suomen itsenäistymisen yhteydessä Suomalainen puolue ja Nuorsuomalainen puolue yhdistyivät alueella Kansalliseksi Kokoomukseksi.[9][10] Puolueet alueella yhdistävä kokous järjestettiin Seinäjoella silloisen Vaasa-lehden johtokunnan toimesta 19. lokakuuta 1918. Kokouksen julkilausumassa puolueen äänenkannattajiksi ilmoittautuivat Vaasa-lehden lisäksi Keskisuomalainen ja Kokkola. Puolue perustettiin paria kuukautta myöhemmin 9. joulukuuta 1918[9] Kokoomuksen perustamisvaiheessa puolueen eduskuntaryhmään liittyivät alueelta Eveliina Ala-Kulju, Juho Erkki Antila, Aleksanteri Koivisto, Kaarlo Lanne, Wilhelmi Malmivaara ja Paavo Virkkunen.[11][7]

Piiritoiminnan alku (1920–1925) muokkaa

Aluksi piiritoimintaa koordinoitiin epävirallisten piiritoimikuntien kautta. Orgnisoidut toimielimet perustettiin 1920-luvulla. Eteläinen Kansallisliitto perustettiin Vaasan läänin eteläiseen vaalipiiriin 1. joulukuuta 1921 Seinäjoella. Pohjoinen Kansallisliitto perustettiin vastaavasti Nurmossa 17. tammikuuta 1922. Nämä piirijärjestöt ovat nykyisen Pohjanmaan Kokoomuksen suorat edeltäjät.[10][7]

Heinäkuussa 1922 pidettiin Ilmajoella Pojanluoman talossa Herman Pojanluoman aloitteesta kokous, jossa tehtiin päätös läänin alueella toimivien kolmen kansallisliiton yhteistoiminnasta. Sitä varten perustettiin Vaasan läänin Yhdistyneitten Kansallisliittojen toimikunta. Toiminta aloitettiin elokuun alussa 1922. Seuraavan vuoden aikana yhteistoiminta tiivistyi tapahtumaan eteläisen ja pohjoisen kansallisliiton kesken.[10] Piirisihteereinä ajanjaksolla toimivat Vilho Lauttajärvi Kurikasta (1920) ja Kaarlo Saarnivaara vuodesta 1921 lähtien.[11] Puoluetoimintaa vaalien välillä tosin vierastettiin sisällissodan, vasemmiston ja ääriliikkeiden vuoksi pitkään.[9][7]

Kansallisseurojen kasvu (1925–1945) muokkaa

Järjestötoiminta etsi vakiintuneita toimintamuotojaan 1920-luvun mittaan. 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Lapuanliike ja Isänmaallisen Kansanliikkeen aktiivisuus aiheuttivat myös Kokoomuksen voimakasta poliittisen aktiviteetin lisäystä. 1930-luvun alussa piirin alueella perustettiin runsaasti uusia kansallisseuroja, erityisesti suurten maalaiskuntien sivukylissä. Kyläseurat olivat vastapaino IKL:n toiminnalle. Toimeliaisuuden seurauksena järjestöverkko laajeni ja jäsenmäärä kasvoi. Piirin arkisto on sota-vuosien osalta pääosin tuhoutunut.[11][9][12] Vuonna 1927 perustettiin naisjärjestöt Kauhajoen lisäksi myös Seinäjoelle ja Vaasaan.[13]

Toimittaja Saarnivaaran jälkeen piirisihteeriksi valittiin eteläiselle alueella Otto Ylänkö (1933–1935), E. J. Toivonen (1936–1937) ja vuodesta 1938 Armas Leppänen. Pohjoisella alueella piirisihteerinä toimi P. Voltti (1933–1936) ja Juho Lehto (1940–1945).[11] Tunnettuja kokoomuslaisia vaikuttajia ovat mm. eduskunnan puhemiehenä ja ministerinä toiminut tohtori Paavo Virkkunen sekä Vaasan Jaakkoo eli maisteri Jaakko Ikola. Tunnettuja lapualaisia kokoomuslaisia ovat olleet mm. kunnallisneuvos Ernsti Turja sekä maanviljelysneuvos ja ministeri Niilo Kosola.[9][12]

Toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

1950-luvun puolivälissä kokoomustoiminta laajeni jälleen merkittävästi. Sotien jälleenrakentamistyön jälkeen puolueorganisaatio kehittyi, kun kansallisseurojen alaosastoiksi perustettiin alueelliselta pohjalta toimivia kyläosastoja, jotka myöhemmin kehittyivät kylätoimikunniksi.[11][12] 30. maaliskuuta 1948 perustettiin eteläisen kansallisliiton alueella koko piiriä käsittävä naisvaliokunta. Tuo päivämäärä käsitetään nykymuotoisen Pohjanmaan kokoomusnaiset-järjestön perustamispäiväksi. Naispiirin puheenjohtajaksi valittiin opettaja Kerttu Ala-Kulju. Vuonna 1956 naisvaliokunta valittiin myös pohjoisen kansallisliiton alueella puheenjohtajanaan Martta Särkijärvi.[14]

Jälleenrakennustyötä johtivat piirisihteereinä Aarne Nokso-Koivisto (1945–1946) Kurikasta, opettaja Jussi Kivelä (1947–1948) Nurmosta ja E. R. Aaltonen Seinäjoelta. Antero Tanninen Lapualta toimi eteläisen vaalipiirin toiminnanjohtajana 1953–1957. Pohjoisessa vaalipiirissä toiminnanjohtajina toimivat lisäksi Matti Kaminen Seinäjoelta (1950–1951), Niilo Muilu Lapualta (1951–1959) ja opettaja Reima Rannikko (1959–1961).[11][12]

Vaalipiirin yhdistyminen (1960–1980) muokkaa

Vuonna 1961 läänijakoa uudistettiin niin, että entinen Vaasan läänin itäinen osa erotettiin Keski-Suomen lääniksi. Samalla tuli tarpeelliseksi yhdistää pohjoinen ja eteläinen piiri. Uuteen Vaasan läänin kokoomukseen tuli kuulumaan myös useita entisiä Itäisen Kansallisliiton paikallisyhdistyksiä, jotka jäivät Vaasan läänin alueelle. Vaasan läänin Kansallisliitto perustettiin 5. helmikuuta 1961 Seinäjoella.[10] Uuden piirin toiminnanjohtajaksi valittiin eteläisen piirin toiminnanjohtaja Martti Ojala (1957–1977) Kurikasta. Naispiirin osa-aikaisena sihteerinä toimi 1960-luvulla hetken aikaa Aune Latva-Kokko. Vuonna 1968 naisten piirisihteeriksi valittiin Sipi Tilus. Vuoden 1962 vaaleissa kansanedustajaksi valittu agronomi Väinö Kuoppala kuoli kesken vaalikauden ja hänen tilalleen kansanedustajaksi nousi Martti Valkama Kurikasta.[11][12][15]

Uuden piirijärjestön jäseniksi merkittiin perustamistilaisuudessa 36 kansallisseuraa, 2 naisyhdistystä ja 7 nuorten yhdistystä.[11] 1960- ja 1970-luvulla kokoomus kasvoi erityisesti naisten ja nuorison keskuudessa. Vuonna 1972 jäsenyhdistysten määrä oli noussut 101:een. Näistä 48 oli kansalliseuroja, 16 naisyhdistystä ja 37 nuorten yhdistystä.[11][12]

Sotien jälkeisenä aikana vaalipiirin tunnetuin kokoomuslainen vaikuttaja oli vuonna 1966 eduskuntaan valittu parlamentaarikko Pentti Mäki-Hakola. Muita vaalipiirin kansanedustajia ovat olleet mm. Heikki Ala-Mäyry, Johannes Wirtanen, Sakari Huima, Eeva Kauppi, Mauri Seppä, Helge Saarikoski sekä Kirsti Ala-Harja.[9]

Toiminnan ammattimaistuminen (1980–1995) muokkaa

Piirin toiminta on perustunut vuosien ajan kattavaan edustukseen ympäri toimialuetta. Tätä toimintalinjaa vahvisti osaltaan myös 1970- ja 1980-luvuilla piirin puheenjohtajna toiminut kunnallisneuvos Reijo Taittonen. Pitkäaikaisina toiminnanjohtajina ovat toimineet Jarmo Lamminmäki (1977–1987) ja Jaakko Sairo (1988–2010). Naispiirissä vahvoja vaikuttajia ovat olleet mm. Sipi Tilus ja Liisa Harjunpää.[9][12]

1990-luvulta lähtien puolue on käynyt kovaa kilpailua Keskustan kanssa. Tämä näkyy erityisesti Pohjanmaan Kokoomuksen alueella. Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa puolue kasvatti äänimääräänsä 2,5 %, mikä oli eniten kokoomuksen piirijärjestöistä. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa piirijärjestö oli vaaliliitossa Perussuomalaisten kanssa. Valtiopäivä Pentti Mäki-Hakola jätti samana vuonna eduskunnan kolmenkymmenen vuoden työn jälkeen. Vuoden 1995 vaaleissa eduskuntaan nousi Heikki Koskinen Vaasasta, joka toimi vaalikauden loppuun yhdessä Kirsti Ala-Harjan kanssa. Piirihallituksen puheenjohtajana toimi vuosina 1988–1993 Antti Niemi-Aro. Vuonna 1994 tehtävässä seurasi Petri Salo, joka toimi tehtävässä vuoteen 2000 saakka.[9]

Piiri nykypäivänä (1995–) muokkaa

Vuonna 1996 Suomessa käytiin ensimmäiset europarlamenttivaalit. Vaasan läänin kokoomuksen ehdokas vaaleissa oli teologian tohtori Ossi Haaramäki Nurmosta ja vuonna 199 ehdokas oli kasvatustieteiden lisensiaatti Maria-Terttu Hautanen-Jokela Alahärmästä. Molemmat ehdokkaat saivat vaaleissa reilusti yli 10 000 ääntä. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa kansanedustajiksi nousivat Pertti Mäki-Hakola Nurmosta ja Petri Salo Alahärmästä.[9]

Vuonna 1997 Vaasan lääni lakkautettiin ja samalla piiriyhdistyksen nimi muutettiin. Kälviän kokouksessa 29. marraskuuta 1997 nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa. Vuoden 2000 lopussa puheenjohtajana aloitti Janne Sankelo, joka toimi tehtävässä vuoteen 2009 saakka. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa uutena kansanedustajana aloitti seinäjokelainen terveystieteiden tohtori Paula Risikko, joka toimii edelleen puolueen kansanedustajana. Vuoden 2004 eurovaaleissa puolueen ehdokas oli talouspäällikkö Antti Niemi-Aro.[9]

Kansallisen Kokoomuksen oppositiokauden ensimmäinen puoluekokous järjestettiin Seinäjoella kesällä 2004. Tuolloin Paula Risikko valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi. Vuotta aiemmin hänet oli valittu Kokoomuksen Naisten liiton puheenjohtajaksi. Ennen vuoden 2004 puoluekokousta, piiri oli järjestänyt puoluekokouksen kerran aikaisemmin Seinäjoella ja kerran Vaasassa.[9]

Lippu muokkaa

Pohjoiselle piirille valmistettiin naistoimikunnan aloitteesta oma lippu, joka vihittii Kokkolassa 30. marraskuuta 1958. Naistoimikunta lahjoitti myös eteläisen piirin lipun. Eteläisen piirin lippu naulattiin ja vihittiin Kurikassa 23. marraskuuta 1958. Lipun tunnusta suunniteltaessa todettiin, että vanha Pohjanmaan vaakuna oli aikaisemmin valmistuneen Oulun piirin lipussa eikä samaa tunnusta haluttu käyttää. Lipun tunnuksena päädyttiin käyttämään vanhaa Vaasan läänin vaakunaa, joka on ollut käytössä 1770-luvulta 1900-luvun alkupuolelle.[16]

Kannattajakunta muokkaa

Pääartikkeli: Vaasan vaalipiiri

Vaasan vaalipiiri poikkeaa muista vaalipiirteistä rakenteellisesti sillä, että noin viidennes äänestäjistä on ruotsinkielisiä. Äänestäjien suhteellinen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana. Vaalipiirissä myös vasemmistopuolueiden kannatus on valtakunnan keskiarvoa vähäisempi. Noin joka kolmas Vaasan vaalipiirin suomenkielisestä äänestäjästä on kokoomuksen kannattaja. Pohjanmaan sisäiset vaalipiirien rajat ovat vuosien saatossa jonkin verran hajottaneet puolueen voimavaroja.[9]

Pohjalaisen kokoomuslaisen politiikan ytimessä on yrittäjyys ja puolue on laajasti kannatettu yrittäjien keskuudessa. Kokoomuksen kannattajia ovat laajasti olleet yrittäjät, viranhaltijat ja eri alojen ammattilaiset.[9]

Vaalihistoria muokkaa

Eduskuntavaalit muokkaa

Eteläinen vaalipiiri muokkaa

Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1919 8 153 15,00 %
2 / 12
 UUSI
1922 8 689 17,97 %
2 / 12
  
1924 9 365 19,21 %
2 / 12
  
1927 10 237 19,78 %
2 / 12
  
1929 9 424 17,89 %
2 / 12
  
1930 13 248 22,93 %
3 / 14
   1
1933 10 971 19,60 %
1 / 12
   2
1936 7 436 11,86 %
1 / 12
  
1939 9 364 14,23 %
1 / 10
  
1945 16 013 18,84 %
2 / 10
   1
1948 17 551 19,05 %
2 / 10
  
1951 15 378 17,38 %
2 / 10
  
1954 15 664 15,78 %
2 / 10
  
1958 18 553 19,77 %
2 / 10
  

Pohjoinen vaalipiiri muokkaa

Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1919 5 146 14,48 %
1 / 10
 UUSI
1922 6 562 16,32 %
1 / 10
  
1924 6 746 16,85 %
2 / 10
   1
1927 7 031 16,59 %
2 / 10
  
1929 6 237 14,17 %
1 / 10
   1
1930 8 302 16,95 %
2 / 10
   1
1933 7 664 15,92 %
1 / 10
   1
1936 3 936 7,39 %
0 / 10
   1
1939 5 525 9,64 %
1 / 8
   1
1945 9 201 13,05 %
1 / 9
  
1948 10 276 13,41 %
1 / 8
  
1951 9 961 13,20 %
1 / 8
  
1954 8 281 10,46 %
1 / 8
  
1958 8 669 11,70 %
1 / 8
  

Itäinen vaalipiiri muokkaa

Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1919 2 918 16,54 %
1 / 10
 UUSI
1922 2 965 20,02 %
0 / 10
   1
1924 3 296 21,13 %
0 / 10
  
1927 3 456 20,24 %
1 / 10
   1
1929 3 003 17,68 %
1 / 10
  
1930 4 050 19,45 %
0 / 10
   1
1933 3 546 17,68 %
0 / 10
  
1936 1 573 7,58 %
0 / 10
  
1939 2 898 13,80 %
0 / 10
  
1945 2 898 13,80 %
0 / 11
  
1948 3 531 12,94 %
1 / 11
   1
1951
0 / 12
   1
1954
0 / 12
  
1958
0 / 12
  

Vaasan vaalipiiri muokkaa

Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1962 32 196 14,12 %
3 / 20
  
1966 32 420 14,08 %
3 / 20
  
1970 36 646 15,34 %
3 / 19
  
1972 34 653 14,46 %
3 / 18
  
1975 37 869 14,76 %
2 / 18
   1
1979 46 190 17,53 %
3 / 18
   1
1983 47 274 17,25 %
3 / 18
  
1987 46 577 17,13 %
3 / 18
  
1991 33 411 12,75 %
2 / 18
   1
1995 29 068 11,37 %
2 / 18
  
1999 33 808 13,77 %
2 / 17
  
2003 28 483 11,55 %
2 / 17
  
2007 34 101 14,09 %
3 / 17
   1
2011 35 107 14,11 %
3 / 17
  
2015 29 195 11,88 %
2 / 16
   1
2019 29 530 11,77 %
2 / 16
  
2023 35 116 14,2 %
2 / 16
  

Merkittäviä henkilöitä muokkaa

Nykyiset kansanedustajat 2023–2027 muokkaa

Aikaisemmat kansanedustajat muokkaa

Pohjoinen vaalipiiri

Eteläinen vaalipiiri

Itäinen vaalipiiri

Vaasan vaalipiiri

Puheenjohtajat muokkaa

Eteläisen vaalipiirin Kansallisliitto

Pohjoisen vaalipiirin Kansallisliitto

Vaasan vaalipiiri

Toiminnanjohtajat muokkaa

Eteläisen vaalipiirin Kansallisliitto

Pohjoisen vaalipiirin Kansallisliitto

Vaasan vaalipiiri

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Lamminmäki, Jarmo & toimituskunta: Lakeuden Kokoomus. Vaasan läänin kokoomuksen 60-vuotisjuhlanumero. Seinäjoki: Vaasan läänin kokoomus, 1981.
  • Latikka, Olavi: Järjestäytyminen ja yhteiskunnan muutos. Järjestötoiminnan alkuvaiheet ja laajentuminen suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla vuoteen 1908. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1987. ISBN 978-951-39-8205-8.
  • Tilus, Sipi: Vaasan läänin kokoomuksen naiset 1948–1978. Seinäjoki: Vaasan läänin kokoomus, 1978.
  • Vaasan läänin Kokoomus 50 v.. Seinäjoki: Vaasan läänin kokoomus, 1972.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Yhteystiedot Pohjanmaan Kokoomus. Arkistoitu 7.11.2022. Viitattu 7.11.2022.
  2. ↑ a b Latikka 1987, s. 82–84
  3. ↑ a b c Latikka 1987, s. 170–171
  4. ↑ Latikka 1987, s. 42
  5. ↑ Tilus 1978, s. 4
  6. ↑ Latikka 1987, s. 189
  7. ↑ a b c d Lamminmäki 1981, s. 7
  8. ↑ a b Latikka 1987, s. 195
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m Martti Pänkälä: Pohjanmaan Kokoomuksen historiikki w3.kokoomus.fi. Arkistoitu 7.12.2003. Viitattu 31.8.2019.
  10. ↑ a b c d Vaasan läänin kokoomus 1972, s. 6
  11. ↑ a b c d e f g h i Vaasan läänin kokoomus 1972, s. 7
  12. ↑ a b c d e f g Lamminmäki 1981, s. 9
  13. ↑ Tilus 1978, s. 5
  14. ↑ Tilus 1978, s. 6
  15. ↑ Tilus 1978, s. 9
  16. ↑ Tilus 1978, s. 8

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjanmaan_Kokoomus&oldid=21846606”