Niilo Kosola

suomalainen poliitikko

Niilo Vilho Kosola (22. helmikuuta 1911 Lapua15. maaliskuuta 1996 Lapua) oli suomalainen maanviljelijä ja Kansallista Kokoomusta edustanut poliitikko.[1]

Niilo Kosola
Niilo Kosola vuonna 1995.
Niilo Kosola vuonna 1995.
Henkilötiedot
Syntynyt22. helmikuuta 1911
Lapua
Kuollut15. maaliskuuta 1996 (85 vuotta)
Lapua
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Maanviljelijä
Arvonimimaanviljelysneuvos (1977)
Poliitikko
Puolue Kansallinen Kokoomus
Asema Kansanedustaja (1951–1970)
Vaalipiiri Vaasan läänin vaalipiiri

Kosola toimi kansanedustajana vuosina 19511970, maatalousministerinä vuosina 19581959 sekä eduskunnan toisena varapuhemiehenä 19641965. Kotikaupunkinsa Lapuan kunnanvaltuustossa Kosola istui vuosina 19531959.[2]

Kosola toimi poliittisella urallaan myös kokoomuksen varapuheenjohtajana ja piirijärjestönsä puheenjohtajana.[3]

Ura ja elämä muokkaa

Koulutus muokkaa

Kosola kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1930. Siviiliammatiltaan Kosola oli maanviljelijä kotipaikkakunnallaan Lapualla vuodesta 1936. Agronomiksi hän oli valmistunut vuonna 1937. Kosola toimi myös sihteerinä ja neuvojana Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliiton palveluksessa 1930-luvulta 1950-luvulle.[3]

Poliittinen ura muokkaa

Ensimmäisen kerran Kosola valittiin eduskuntaan vuoden 1951 vaaleissa Vaasan läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hänet valittiin kansanedustajaksi yhteensä viisissä vaaleissa, kolme kertaa Vaasan läänin pohjoisesta vaalipiiristä ja kaksi kertaa Vaasan läänin vaalipiiristä. Valtiopäivillä 1964–1965 Kosola oli eduskunnan toinen varapuhemies. Hän toimi kansanedustajana vuoteen 1970.[3]

Tulitikkuäänestysskandaali muokkaa

Kosola aiheutti yhdessä puoluetoverinsa Tuure Junnilan ja Maalaisliiton Lauri Sollan kanssa ns. tulitikkuäänestyksellä vuoden 1954 eniten huomiota herättäneen eduskuntaskandaalin. Helmikuun 12. ja 13. päivien välisen yön kestäneessä täysistunnossa, äänestettäessä SKDL:n budjetin sosiaalimenoihin tekemistä lukuisista muutosesityksistä kolmikko kiilasi tulitikulla äänestysnappinsa näyttämään jatkuvasti ei-ääntä, jolloin he saattoivat poistua istuntosalista eduskunnan kahvilaan kyllästyttyään ”äänestysmaratoniin”.[4] Puhemies K.-A. Fagerholm antoi Kosolalle, Junnilalle ja Sollalle tapauksen johdosta nuhteet ja varoituksen.[5]

Ministerinä muokkaa

Kosola toimi ministerinä elokuusta 1958 tammikuuhun 1959, yhteensä 138 päivän ajan, K.-A. Fagerholmin III hallituksessa,[6] joka tunnetaan myös nimellä yöpakkashallitus. Kosola oli ministeri maatalousministeriössä eli II maatalousministeri.[3]

Presidentin valitsijamiehenä muokkaa

Kosola toimi kolmesti presidentin valitsijamiehenä, vuosina 1956, 1962 ja 1968. Urho Kekkosen oman arvion mukaan Kosola antoi ratkaisevan äänen vuoden 1956 presidentinvaalissa, jonka Kekkonen voitti valitsijamiesäänin 151–149. Kekkosen mukaan Kosola oli näyttänyt hänelle vaalilippunsa.[7]

Yksityiselämä ja palkinnot muokkaa

Niilo Kosola oli Vihtori Kosolan, Lapuan liikkeen johtajan poika. Hän meni naimisiin vuonna 1937 Ilma Inkeri Vennan kanssa.[3]

Kosolalle myönnettiin maanviljelysneuvoksen arvonimi vuonna 1977.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Henttinen, Annastiina: Maanviljelysneuvos Niilo Kosola (1911–1996). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.1.2023.
  2. Jaakko Kangosjärvi: Maanviljelysneuvos Niilo Kosola hs.fi.
  3. a b c d e f Niilo Kosola Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 1.9.2014.
  4. Junnila, Tuure: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa, s. 140. Porvoo: WSOY, 1980.
  5. Blomstedt, Yrjö & Klinge, Matti (toim.): Paasikiven päiväkirjat, osa 2 (1949–1956), s. 402–403. Porvoo: WSOY, 1986.
  6. Niilo Kosola Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 1.9.2014.
  7. Tyrkkö, Maarit: Presidentti ja toimittaja, s. 491. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-40255-9.

Aiheesta muualla muokkaa