Reino Ala-Kulju
Reino Ala-Kulju (25. huhtikuuta 1898 Kuortane – 5. elokuuta 1983 Seinäjoki) oli suomalainen poliitikko, rehtori, rovasti ja kouluneuvos. Reino Ala-Kuljusta on sanottu, että hän oli 1900-luvun pohjalainen vaikuttaja. Ala-Kulju oli mukana sekä maakunnallisessa, että valtakunnallisessa toiminnassa sekä opetustyössä. Ala-Kulju kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi noin kymmeneen järjestöön.[1]
| Reino Ala-Kulju | |
|---|---|
 Elias Simojoki ja Reino Ala-Kulju Sinimustien Kuortaneen leirin leirinuotiolla vuonna 1935. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1898 Kuortane |
| Kuollut | 5. elokuuta 1983 (85 vuotta) Seinäjoki |
| Ammatti |
rehtori rovasti |
| Arvonimi | kouluneuvos |
| Poliitikko | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Entiset puolueet | Isänmaallinen kansanliike |
| Asema | kansanedustaja |
| Vaalipiiri |
Vaasan itäinen vaalipiiri Vaasan eteläinen vaalipiiri Vaasan vaalipiiri |
| Kotipaikka |
Kuortane Seinäjoki |
| Koulutus | filosofian maisteri |
| Puoliso | Kerttu Sylvia Soiniemi |
| Vanhemmat |
Aleksanteri Ala-Kulju Eveliina Ala-Kulju |
Ala-Kulju toimi Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajana vuosina 1933–1939 sekä Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1952–1954 ja 1959–1966. Ala-Kulju oli presidentin valitsijamies vuosina 1950, 1956 ja 1962.
Ala-Kulju oli koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän toimi opettajana (1927–1963) ja rehtorina (1952–1963) Seinäjoella. Hänet oli myös vihitty papiksi 1929. Ala-Kuljun vanhemmat olivat maanviljelijä Aleksanteri Ala-Kulju ja kansanedustaja Eveliina Ala-Kulju. Reino Ala-Kuljun vaimo oli Kerttu Sylvia o.s. Soiniemi. He avioituivat 1928.
Ala-Kulju osallistui sisällissotaan 1918 valkoisten riveissä ja haavoittui 18.3.1918 Oripohjassa.lähde?
NuoruusMuokkaa
Vapaussota ja toinen maailmansotaMuokkaa
Ala-Kulju osallistui Lapuan suojeluskunnan toteuttamaan venäläisten aseistariisuntaan tammisunnuntaina 1918. Ala-Kulju oli mukana Vilppulan, Ruoveden, Länkipohjan ja Oriveden taisteluissa. Ala-Kulju toimi ryhmänjohtajana Tampereen valtauksessa, Lahdessa, Kouvolassa ja Viipurissa.[1]
Ala-Kulju osallistui vuonna 1919 Viron vapaussotaan. Hän toimi Kuortaneen suojeluskunnan päällikkönä ja oli lisäksi Itsenäisyysklubi Junkkarien jäsen 1917–1918. Myöhempinä vuosinaan Ala-Kulju osallistui Vapaussodan Invalidien toimintaan. Suojeluskunnan työhön Ala-Kulju osallistui valistusupseerina ja pappina. Sodissa hän toimi sotilaspappina. Jatkosodan aikana Ala-Kulju oli heimosoturiprikaatin valistusupseeri ja pastori Itä-Karjalassa.[1]
Koulutus ja työuraMuokkaa
Ala-Kulju valmistui ylioppilaaksi Lapualla vuonna 1918. Samana vuonna hän lähti Helsingin yliopistoon, jossa suoritti teologian erotutkinnon vuonna 1925, filosofian kandidaatin tutkinnon 1931 ja maisterin arvon 1932. Ala-Kulju vihittiin papiksi samana vuonna. Opiskeluaikanaan Ala-Kulju osallistui ylioppilastoimintaan, kuuluen ylioppilaskunnan hallitukseen 1925–1926. Ala-Kulju osallistui myös Akateemisen Karjala-Seuran toimintaan toimien järjestön varapuheenjohtajana 1926.[1]
Työnsä Ala-Kulju aloitti Kristiinan suomalaisessa keskikoulussa 1924. Vuonna 1927 hän otti vastaan Seinäjoen yhteiskoulun uskonnon ja filosofian aineiden lehtoraatin. Vuosina 1930–1944 hän oli vanhempi lehtori Seinäjoen yhteislyseossa, tyttölyseon vararehroti 1930–1952 sekä rehtori 1952–1963 eläkkeelle siirtymiseensä asti.[1]
Ura poliitikkonaMuokkaa
KansanedustajaMuokkaa
Ala-Kulju toimi kansanedustajana kolmeen otteseen. Politiikan hän aloitti Isänmaallisen kansanliikkeen edustajana 1933–1939. Samaan aikaan hän oli IKL:n pääsihteeri 1932–1936.[1] Uudelleen Ala-Kulju valittiin Kansallisen Kokoomuksen edustajana vuosina 1952–1954 sekä 1959–1966. Ala-Kulju oli presidentin valitsijamies 1950, 1956 ja 1962.[1] Vuonna 1964 Ala-Kulju yhtyi Margit Borg-Sundmanin alulle panemaan eduskuntakyselyyn Hannu Salaman eräissä piireissä pahennusta herättäneen Juhannustanssit-romaanin vuoksi.
Ala-Kulju ajoi koulun uudistamista ja korosti erikoistumista ja ylioppilastutkinnossa. Hän kannatti lyseoiden yhdistämistä ja korosti jatkuvan opiskelun merkitystä. Ala-Kulju vastusti koululaisten ja poliittisten nuorisojärjestöjen univormuja.[1]
Ala-Kulju oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1964–1967.[2]
Maakunnalliset luottamustoimetMuokkaa
Ala-Kulju kuului Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton hallitukseen sen perustamisesta alkaen 1939–1971, oli varapuheenjohtaja 1948–1955 sekä puheenjohtaja 1955–1971.[1]
Ala-Kulju toimi Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen puheenjohtajana 1960–1972 ja ajoi aktiivisesti korkeakoulua maakuntaan. Ala-Kulju ajoi erityisesti humanistis-sosiaalisen tiedekunnan ja teologian opetusta maakuntaan. Ala-Kulju toimi myös Etelä-Pohjanmaan oppikouluopettajien puheenjohtajana 1952–1964.[1]
Kaupungin luottamustoimetMuokkaa
Ala-Kulju toimi Seinäjoen seurakunnan johtoelimissä noin 40 vuotta. Ala-Kulju toimi mm. Lakeuden Ristin rakennustoimikunnan puheenjohtajana 1950–1960. Ala-Kulju kuului Seinäjoen kauppalan/kaupunginvaltuustoon 1946–1968 ja hallitukseen 1948–1961.[1]
HarrastuksetMuokkaa
Ala-Kulju harrasti radiotoimintaa ja näki radion sivistyksellisen merkityksen. Ala-Kulju toimi Seinäjoen maakuntaradion ohjelmaneuvoston puheenjohtajana 1950–1956 sekä myöhemmin Yleisradion ohjelmaneuvostossa 1961–1962 ja hallintoneuvostossa 1963–1967.[1]
Ala-Kulju käytti aikaansa kotiseututyön ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Myöhemmin Ala-Kulju kutsuttiin sekä Seinäjoen että Kuortaneen kotiseutuyhdistysten kunniapuheenjohtajaksi. Ala-Kulju vaikutti Etelä-Pohjanmaan historiatyhön Etelä-Pohjanmaan museoyhdistyksen, Kotiseutuliiton, Talonpoikaissäätiön sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston kautta. Osana kotiseututyötä Ala-Kulju harrasti myös sukututkimusta.[1]
Viimeiset vuodetMuokkaa
Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen Ala-Kulju vähensi luottamustoimiaan ja käytti luovuttaan maalarina. Virikkeen hän oli saanut jo eduskuntavuosinaan asuessaan Eero Nelimarkan luona.[1]
KirjallisuuttaMuokkaa
- Reino Ala-Kulju: Seinäjoen kirja: Kuvaus Seinäjoen vaiheista. Seinäjoen seurakunta, 1963.
- Reino Ala-Kulju: Eteläpohjalaisia elämäkertoja. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1965.
- Veikko Pirilä: Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila isänmaan ja kotiseudun asialla. , 1985.
LähteetMuokkaa
- Toimituskunta: Ilmari Laukkonen, Toivo J. Ketola, Vesa Luoma, Arvo Manninen, Liisa Ruismäki, Lauri Vuorisalmi, Einar Ahlberg: Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Täydennysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1994. ISBN 952-9570-04-X.
ViitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Reino Ala-Kulju. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.