Reino Ala-Kulju

suomalainen poliitikko

Reino Ala-Kulju (25. huhtikuuta 1898 Kuortane5. elokuuta 1983 Seinäjoki) oli suomalainen poliitikko, rehtori, rovasti ja kouluneuvos.[1] Hän toimi kansanedustajana vuosina 1933–1939, 1952–1954 ja 1959–1966 edustaen ensin Isänmaallista kansanliikettä (IKL) ja myöhemmin kokoomusta. Hän oli IKL:n pääsihteeri vuosina 1932–1936.

Reino Ala-Kulju
Elias Simojoki ja Reino Ala-Kulju Sinimustien Kuortaneen leirin leirinuotiolla vuonna 1935.
Elias Simojoki ja Reino Ala-Kulju Sinimustien Kuortaneen leirin leirinuotiolla vuonna 1935.
Henkilötiedot
Syntynyt25. huhtikuuta 1898
Kuortane
Kuollut5. elokuuta 1983 (85 vuotta)
Seinäjoki
Ammatti rehtori
rovasti
Arvonimikouluneuvos
Poliitikko
Puolue Kansallinen Kokoomus
Entiset puolueet Isänmaallinen kansanliike
Asema kansanedustaja
Vaalipiiri Vaasan itäinen vaalipiiri
Vaasan eteläinen vaalipiiri
Vaasan vaalipiiri
Kotipaikka Kuortane
Seinäjoki
Koulutus filosofian maisteri
Puoliso Kerttu Sylvia Soiniemi
Vanhemmat Aleksanteri Ala-Kulju
Eveliina Ala-Kulju

Ala-Kulju oli mukana sekä maakunnallisessa, että valtakunnallisessa toiminnassa sekä opetustyössä. Hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi noin kymmeneen järjestöön.[1] Muun uransa ohella hän toimi opettajana ja rehtorina Seinäjoella.

Nuoruus muokkaa

Perhe muokkaa

Ala-Kuljun vanhemmat olivat maanviljelijä Aleksanteri Ala-Kulju ja kansanedustaja Eveliina Ala-Kulju. Reino Ala-Kuljun vaimo oli Kerttu Sylvia o.s. Soiniemi. He avioituivat vuonna 1928.

Sisällissota, heimosodat ja toiminta suojeluskunnissa muokkaa

Ala-Kulju osallistui Lapuan suojeluskunnan toteuttamaan venäläisten aseistariisuntaan tammisunnuntaina 1918. Hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten riveissä ja oli mukana Vilppulan, Ruoveden, Länkipohjan ja Oriveden taisteluissa. Ala-Kulju toimi ryhmänjohtajana Tampereen valtauksessa, Lahdessa, Kouvolassa ja Viipurissa.[1] Hän haavoittui 18. maaliskuuta 1918 Oripohjassa.lähde?

Ala-Kulju osallistui vuonna 1919 Viron vapaussotaan. Hän toimi Kuortaneen suojeluskunnan päällikkönä ja oli lisäksi Itsenäisyysklubi Junkkarien jäsen 1917–1918. Myöhempinä vuosinaan Ala-Kulju osallistui Vapaussodan Invalidien toimintaan. Suojeluskunnan työhön Ala-Kulju osallistui valistusupseerina ja pappina.[1]

Koulutus ja työura muokkaa

Ala-Kulju valmistui ylioppilaaksi Lapualla vuonna 1918. Samana vuonna hän lähti Helsingin yliopistoon, jossa suoritti teologian erotutkinnon vuonna 1925, filosofian kandidaatin tutkinnon 1931 ja maisterin arvon 1932. Ala-Kulju vihittiin papiksi samana vuonna. Opiskeluaikanaan Ala-Kulju osallistui ylioppilastoimintaan, kuuluen ylioppilaskunnan hallitukseen 1925–1926. Ala-Kulju osallistui myös Akateemisen Karjala-Seuran toimintaan toimien järjestön varapuheenjohtajana 1926.[1]

Työnsä Ala-Kulju aloitti Kristiinan suomalaisessa keskikoulussa 1924. Vuonna 1927 hän otti vastaan Seinäjoen yhteiskoulun uskonnon ja filosofian aineiden lehtoraatin. Vuosina 1930–1944 hän oli vanhempi lehtori Seinäjoen yhteislyseossa, tyttölyseon vararehroti 1930–1952 sekä rehtori 1952–1963 eläkkeelle siirtymiseensä asti.[1]

Ala-Kulju vihittiin myös papiksi vuonna 1929,[2] ja hän toimi toisen maailmansodan aikana sotilaspappina. Jatkosodan aikana hän oli heimosoturiprikaatin valistusupseeri ja pastori Itä-Karjalassa.[1]

Ura poliitikkona muokkaa

Kansanedustaja muokkaa

Ala-Kulju toimi kansanedustajana kolmeen otteeseen. Vuosina 1933–1939 hän edusti eduskunnassa IKL:ää, ja oli myös sen pääsihteeri vuosina 1932–1936.[1] Hän oli myöhemmin kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1952–1954 ja 1959–1966 sekä presidentin valitsijamiehenä vuosina 1950, 1956 ja 1962.[1] Vuonna 1964 Ala-Kulju yhtyi Margit Borg-Sundmanin alulle panemaan eduskuntakyselyyn Hannu Salaman eräissä piireissä pahennusta herättäneen Juhannustanssit-romaanin vuoksi.

Ala-Kulju ajoi koulun uudistamista ja korosti erikoistumista ja ylioppilastutkinnossa.selvennä Hän kannatti lyseoiden yhdistämistä ja korosti jatkuvan opiskelun merkitystä. Hän vastusti koululaisten ja poliittisten nuorisojärjestöjen univormuja.[1]

Ala-Kulju oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen vuosina 1964–1967.[3]

Maakunnalliset luottamustoimet muokkaa

Ala-Kulju kuului Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton hallitukseen sen perustamisesta alkaen 1939–1971, oli varapuheenjohtaja 1948–1955 sekä puheenjohtaja 1955–1971.[1]

Ala-Kulju toimi Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen puheenjohtajana 1960–1972 ja ajoi aktiivisesti korkeakoulua maakuntaan. Hän ajoi erityisesti humanistis-sosiaalisen tiedekunnan ja teologian opetusta maakuntaan. Ala-Kulju toimi myös Etelä-Pohjanmaan oppikouluopettajien puheenjohtajana 1952–1964.[1]

Kaupungin luottamustoimet muokkaa

Ala-Kulju toimi Seinäjoen seurakunnan johtoelimissä noin 40 vuotta. Ala-Kulju toimi muun muassa Lakeuden Ristin rakennustoimikunnan puheenjohtajana 1950–1960. Ala-Kulju kuului Seinäjoen kauppalan/kaupunginvaltuustoon 1946–1968 ja hallitukseen 1948–1961.[1]

Harrastukset muokkaa

Ala-Kulju harrasti radiotoimintaa ja näki radion sivistyksellisen merkityksen. Ala-Kulju toimi Seinäjoen maakuntaradion ohjelmaneuvoston puheenjohtajana 1950–1956 sekä myöhemmin Yleisradion ohjelmaneuvostossa 1961–1962 ja hallintoneuvostossa 1963–1967.[1]

Ala-Kulju käytti aikaansa kotiseututyön ja kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Myöhemmin Ala-Kulju kutsuttiin sekä Seinäjoen että Kuortaneen kotiseutuyhdistysten kunniapuheenjohtajaksi. Ala-Kulju vaikutti Etelä-Pohjanmaan historiatyhön Etelä-Pohjanmaan museoyhdistyksen, Kotiseutuliiton, Talonpoikaissäätiön sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston kautta. Osana kotiseututyötä Ala-Kulju harrasti myös sukututkimusta.[1]

Viimeiset vuodet muokkaa

Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen Ala-Kulju vähensi luottamustoimiaan ja käytti luovuttaan maalarina. Virikkeen hän oli saanut jo eduskuntavuosinaan asuessaan Eero Nelimarkan luona.[1]

Teokset muokkaa

  • Reino Ala-Kulju: Seinäjoen kirja: Kuvaus Seinäjoen vaiheista. Seinäjoen seurakunta, 1963.
  • Reino Ala-Kulju: Eteläpohjalaisia elämäkertoja. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1965.

Lähteet muokkaa

  • Toimituskunta: Ilmari Laukkonen, Toivo J. Ketola, Vesa Luoma, Arvo Manninen, Liisa Ruismäki, Lauri Vuorisalmi, Einar Ahlberg: Eteläpohjalaisia elämäkertoja III. Täydennysosa A-Ö. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1994. ISBN 952-9570-04-X.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p Eteläpohjalaisia elämäkertoja 1994, s. 18
  2. Reino Ala-Kulju Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Viljakainen, Jarmo: Liite 3: Yleisradion hallintoelimet 1964-1970 Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972. 2008. Viitattu 1.2.2022.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Veikko Pirilä: Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila isänmaan ja kotiseudun asialla. , 1985.