Törnävän sairaala
Törnävän sairaala oli Seinäjoen Törnävällä vuosina 1923–1990 toiminut psykiatrinen sairaala. Vaikka itse sairaalaorganisaatio lakkautettiin vuonna 1990, toimivat sen vanhat rakennukset osana Seinäjoen keskussairaalaa vuoteen 2021 asti.
| Törnävän sairaala | |
|---|---|
| Seinäjoen Piirimielisairaala | |
 |
|
| Osoite | Björkenheimin puistotie, 60220 Seinäjoki |
| Rakennustyyppi | sairaala |
| Perustettu | 1923 |
| Suunnittelija | mm. Axel Mörne |
| Omistaja | K. Karhu Oy |
 |
|
Törnävän sairaala toimi ensin nimellä Seinäjoen Piirimielisairaalat, sitten nimellä Seinäjoen Piirimielisairaala. Vuonna 1953 siitä tuli Seinäjoen keskusmielisairaala A- ja B-sairaaloineen. 1960-luvulla nimi muuttui Törnävän sairaalaksi.[1]
Yleistä
muokkaaTörnävän sairaala sijaitsee Östermyran kartanon entisen Ruutitehtaan puiston vieressä lähellä Seinäjoen rantaa. Vanhin osa, A-sairaala, rakennettiin 1920-luvulla ja myös Koskenalan sairaalana tunnettu B-sairaala 1950- ja 1960-luvun vaihteessa. Niiden ja Kyrkösjärven tekoaltaan väliselle metsäiselle rinteelle rakennettiin 1970-luvulta alkaen Seinäjoen keskussairaala.[1] Alue kuuluu Museoviraston määrittelemään valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin.[1] Sairaala-alueella toimii vuonna 1991 perustettu sairaalamuseo.[2] Psykiatrisen hoitotoiminnan päätyttyä vuonna 2021 vanhaa sairaala-aluetta on alettu kutsua Piiriksi. Vanhoissa sairaalarakennuksissa on muun muassa toimitiloja, hostelli ja kulttuuritoimintaa.[3] Alueen omistaa paikallinen rakennusliike K. Karhu.[4]
Historiaa
muokkaa
Vuonna 1913 päätettiin rakentaa Etelä-Pohjanmaan suomenkielisiä kuntia varten piirimielisairaala, ja vuonna 1915 se päätettiin sijoittaa Seinäjoelle. Ensimmäiset 60-paikkaisen sairaalan suunnitelmat teki yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti E. A. Kranck, mutta rakentamiseen päästiin vasta sosiaalihallituksen arkkitehdin Axel Mörnen tekemien satapaikkaisen sairaalan piirustusten perusteella. Ensimmäinen sairaalarakennus valmistui 1923, toinen 1924–1925, kolmas 1930 sekä osastot kaatumatautisia ja tylsämielisiä varten 1928 ja 1929. Ne ja alueelle johtavan Björkenheimintien sillan urakoi Oy Constructor Ab.[1] Talvi- ja jatkosodan aikana alueella toimi 29. Sotasairaala.[5]
1950-luvulla alueelle rakennettiin muun muassa hallintorakennus, kappeli ja henkilökunnan asuntoja arkkitehtitoimisto Cedercreutz ja Railon suunnittelemina.[1] Sairaalalla oli myös oma kirjasto, laboratorio ja pesula. Sairaalalla oli myös oma maatila Kurjennevalla, josta luovuttiin 1960-luvun lopussa. Maatilalla potilaat tekivät metsä- ja peltotöitä sekä nostivat turvetta. Sairaalalla oli myös oma puutarha 1970-luvun loppuun asti. Taustalla maatilan ja puutarhan lopettamisessa oli potilaiden lyhentyneet hoitoajat. Tämän jälkeen työterapiatoiminta järjestettiin sairaala-alueella olleissa työterapiatiloissa ja sairaalan piha-alueilla.[6]
Vuoden 1953 mielenterveyslain myötä Suomen mielisairaalat jaettiin A-mielisairaaloihin sekä kroonisten ja rauhallisten potilaiden B-mielisairaaloihin.[1] B-sairaalan eli Koskenalan sairaalan rakennukset rakennettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vanhan sairaala-alueen eteläpuolelle. Alueita yhdistää pitkä koivukuja, Simunantie.[7] Koskenalan sairaalan toiminta psykiatrisena sairaalana päättyi 1990-luvun alussa.[7] [8]
Sairaalan alkuvaiheessa tehokkaita hoitomenetelmiä oli vain vähän. 1960-luvun loppuun asti menetelminä käytettiin pääasiassa erilaisia shokkihoitoja. Niissä potilaille aiheutettiin kouristuksia ja tajuttomuustiloja muun muassa kemiallisesti (kardizioalilla), insuliinilla tai sähköllä. Hoitotulokset olivat kuitenkin vaihtelevia. Vuonna 1951 niin sanotun Hallintolan valmistumisen yhteydessä sairaala sai oman leikkaussalin, jossa toteuttettiin lobotomioita aina 1960-luvulle asti. Sen jälkeen hoidon painopiste siirtyi lääkehoitoon. Lisäksi sairaalassa harjoitettiin erilaisia psykoterapioita, joskin varsinkin sairaalan alkuvaiheissa osaaminen niiden toteuttamiseen oli vähäistä.[9]
Hoitomenetelmien kehityttyä 1960-luvulta alkaen hoitoajat lyhenivät ja potilaiden vaihtuvuus lisääntyi. Kuitenkin vielä 1960-luvun alussa keskimääräiset hoitoajat olivat yli 200 vuorokautta. Vielä 1970-luvun alussa sairaalassa oli neurologisia potilaita, mutta heidän hoito siirtyi vuonna 1972 Seinäjoen keskussairaalan vastuulle.[9]
Törnävän sairaala oli merkittävä työllistäjä, sillä vielä 1970-luvulla sairaalalla oli töissä 500 työntekijää eri tehtävissä. Vuonna 1985 Törnävässä oli 681 potilaspaikkaa, jotka oli jaettu 20 osastoksi. Pitkäaikaispsykiatrian osastoja oli kahdeksan, joista seitsemän oli suljettuja osastoja. Suljetuilla osastoilla hoidettiin tavallisesti skitsofreniapotilaita. Esimerkiksi pitkäaikaisosastolla 9 hoidettiin skitsofreniaa sairastavia miehiä. Sen toiminnalla ei ollut selkeitä kuntouttavia tavoitteita, vaan potilaille järjestettiin vain ajankuluksi toimintaa, kuten liikunta-, taide- ja työterapiaryhmiä.[10]
Vuonna 1990 Törnävän sairaalan kuntainliitto ja Törnävän sairaala lakkautettiin omana yksikkönään ja sen toiminnot liitettiin osaksi viereistä keskussairaalaa. Tämän jälkeen potilaspaikkoja vähennettiin useaan otteeseen ja potilasmäärä tippukin vain murto-osaan sairaalan parhaimmista vuosista. Psykiatrinen hoitotoiminta päättyi Törnävän sairaalan entisissä rakennuksissa vuonna 2021, kun Seinäjoen keskussairaalan yhteyteen rakennettu uudisrakennus valmistui.[4]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Törnävän sairaala ja Seinäjoen keskussairaala Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Sairaalamuseo Seinäjoen kaupunki. Viitattu 1.1.2025.
- ↑ Piiri | Paikkasi Seinäjoen historiassa piirille.fi. 19.11.2022. Viitattu 1.1.2025.
- ↑ a b Seinäjoelle valmistunut M-talo on paljon muutakin kuin sairaala Yle Uutiset. 22.10.2021. Viitattu 1.1.2025.
- ↑ Leiwo, Hanne: Piirisairaalan 600 hautaa muistuttavat menneestä – "Kaikkia potilaita ei ilmeisesti edes tunnistettu" Yle Uutiset. 4.11.2017. Viitattu 31.10.2024.
- ↑ Aho-Matilainen 2003
- ↑ a b Huhtalan alueen asemakaavaselostus. (Arkistoitu – Internet Archive) Sivu 8. Seinäjoen kaupunki 22.2.2012. Viitattu 10.2.2015.
- ↑ Snellman Ritva-Liisa: Toistakymmentä tyhjää sairaalaa on jo laitettu myyntilistalle Hoitokäyttöön rakennetuilla kiinteistöillä ei ole kysyntää Helsingin Sanomat. 25.4.1993. Viitattu 1.1.2025.
- ↑ a b Rapilo 1973
- ↑ Nordling, Esa: Ruvettiin pitämään ihmisenä: Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitit, hoitopalvelujen käyttö ja psykososiaalinen hyvinvointi, s. 3. (Väitöskirja) Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, 2007. ISBN 978-951-44-7023-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 12.4.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Rapila, Alpo K.: Törnävän sairaala 1923–1973: Viisi vuosikymmentä järjestelmällistä mielisairaanhoitoa Vaasan läänissä. Seinäjoki: Törnävän sairaalan kuntainliitto 1973.
- Aho-Mantila, Katariina: Törnävän sairaala 1974–1990. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2000. ISBN 952-452-006-0.