Suomen mielenterveyslaki (SDK 1116/1990[1], ruots. mentalvårdslag[2]) on säädetty muiden muassa mielenterveystyöstä sekä mielenterveyspalvelujen periaatteista ja järjestämisestä. Keskeinen osa mielenterveyslakia ovat tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa koskevat kohdat.[3]

Määritelmiä: Mielenterveystyöllä tarkoitetaan yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistämistä sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveydenhäiriöiden ehkäisemistä, parantamista ja lievittämistä. (1 §)[1] Mielenterveystyöhön kuuluvat mielisairauksia ja muita mielenterveydenhäiriöitä poteville henkilöille heidän lääketieteellisin perustein arvioitavan sairautensa tai häiriönsä vuoksi annettavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut (mielenterveyspalvelut). (1 §)[1]

Mielenterveyslaissa esitetään tahdosta riippumattomaan hoitoon (ns. pakkohoitoon) määräämisen edellytykset (8 §)[1].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Mielenterveyslaki Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017.
  2. Mentalvårdslag Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.4.2017. (ruotsiksi)
  3. http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/mielenterveys