Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA[1]) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin yliopistotason oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.[2]
| Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | |
|---|---|
 |
|
 Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Töölössä. |
|
| Perustettu | 1882 |
| Tyyppi | Julkinen |
| Dekaani | Emilie Gardberg (18.1.2021 lähtien) |
| Opiskelijoita | 1 400 |
| Sijainti | Helsinki, Suomi () |
| Osoite |
Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16 R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9 N-talo: Nervanderinkatu 13 Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C |
| Sivusto | www.uniarts.fi |
Sibelius-Akatemiassa voi opiskella yhdeksässä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 500.[2] Vuoden 2020 keväällä valittiin 175 opiskelijaa.[3] Yliopisto toimii Helsingissä, Kuopiossa ja Seinäjoella. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Mannerheimintiellä, R-talo Pohjoisella Rautatiekadulla (eduskunnan käytössä vuosina 2015–2017) ja N-talo Nervanderinkadulla[4]. Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä olivat myös T-talo Töölössä ja P-talo Pitäjänmäellä.
Sibelius-Akatemiaa on johtanut tammikuusta 2021 lähtien dekaani Emilie Gardberg.
Historiaa
muokkaaSibelius-Akatemia perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Martin Wegelius, joka toimi tehtävässä vuoteen 1906 kuolemaansa saakka.[5] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[6] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939. Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa musiikinteoriaa ja sävellystä.[5]
Vuonna 1980 Sibelius-Akatemiasta tuli valtion laitos. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö.[5] Seinäjoen koulutusyksikkö perustettiin vuonna 1991.[7] Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[5] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
Oppilaitoksen johtajat
muokkaaJohtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.
- Martin Wegelius, 1882–1906
- Armas Järnefelt, 1906–1907
- Karl Ekman, 1907–1911
- Erkki Melartin, 1911–1936
- Ernst Linko, 1936–1959
- Taneli Kuusisto, 1959–1971
- Veikko Helasvuo, 1971–1981
- Ellen Helevuo-Urho, 1981–1987
- Tuomas Haapanen, 1987–1990
- Erkki Rautio, 1990–1993
- Lassi Rajamaa, 1993–1999
- Pekka Vapaavuori, 1999–2004
- Gustav Djupsjöbacka, 2004–2012
- Tuomas Auvinen, 2012–2016
- Kaarlo Hildén, 2017–2020
- Emilie Gardberg 2021–
Osastot ja oppiaineet
muokkaaSibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[2][8]
| Osasto | Oppiaineet |
| Klassisen musiikin osasto | klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[9] sävellys ja musiikinteoria musiikin johtaminen kirkkomusiikki jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa) |
| Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto | musiikkiteknologia jazzmusiikki kansanmusiikki musiikkikasvatus kulttuurinen musiikintutkimus |
Muuta
muokkaa- Sibelius-Akatemian kirjasto
- Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus
- Avoin yliopisto
- Täydennyskoulutus
Julkaisut
muokkaaSibelius-Akatemia julkaisee kahta vertaisarvioitua tieteellistä aikakauslehteä, jotka ovat klassiseen musiikkiin keskittyvä Trio ja musiikin pedagogiikkaan keskittyvä Musiikkikasvatus. Lisäksi Sibelius-Akatemian julkaisusarjoissa on julkaistu tieteellisiä teoksia, tietokirjoja ja äänitteitä.[10]
Konserttitalo
muokkaaSibelius-Akatemian konserttitalo, Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo, on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[11] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.
Suomen eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa vuosina 2015–2017 Eduskuntatalon peruskorjauksen ajan.[12]
Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n aiemmin omistama rakennus myytiin keväällä 2018 yksityiselle ruotsalaiselle kiinteistösijoittajalle Hemsölle, joka on erikoistunut yhteiskuntakiinteistöihin ja omistaa Suomessa useita oppilaitoskiinteistöjä. Rakennuksen peruskorjaus alkoi omistajanvaihdoksen jälkeen ja valmistui syksyllä 2019.[13][14]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ a b c Sibelius-Akatemia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Sibelius-Akatemian opiskelijavalinnan tulokset: kevät 2020 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Töölön kampus Taideyliopisto. 23.1.2020. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ a b c d Sibelius-Akatemian historia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
- ↑ Sibelius-Akatemia, history Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 21.12.2011. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Tutustu koulutustarjontaan Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 116.8.2013. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
- ↑ Sibelius-Akatemian julkaisut Taideyliopisto. 17.3.2020. Viitattu 12.3.2024.
- ↑ R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Tausta: Eduskunnan kuudes kokoontumispaikka Helsingin Sanomat. 12.1.2015. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ Ruotsalainen Hemsö ostaa kolme Taideyliopiston käytössä olevaa kiinteistöä. Taideyliopisto, 2.3.2018.
- ↑ Sibelius-Akatemian entinen päärakennus korjataan akustiikan ehdoilla. Rakennuslehti, 3.5.2019.
Kirjallisuutta
muokkaa- Dahlström, Fabian: Sibelius-Akatemia 1882–1982. Sibelius-Akatemia, 1982. ISBN 951-859-162-8
- Pajamo, Reijo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi. Sibelius-Akatemia, 2007. ISBN 952-5531-29-5
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taideyliopiston Sibelius-Akatemia Wikimedia Commonsissa
