Wikipedia

Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liitto

vuosina 1946-1960 toiminut ammattiliitto

Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liitto (SMUL) oli vuosina 1946–1960 toiminut ammattiliitto. SMUL kuului Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon vuosina 1946–1949. Liitto julkaisi lehteä Savotan Sana (1954–1956).

Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liitto
Perustettu 1946
Lakkautettu 1960
Perustaja SPL:n osastot
Tyyppi ammattiliitto
Toimiala metsä- ja uittotyöntekijöiden edunvalvonta
Toiminta-alue Suomi
Kattojärjestö SAK
Jäsenlehti Savotan Sana

Liitossa enemmistön muodostivat kommunistien ja kansandemokraattien kannattajat.[1] Jäsenistön vaihtuvuus oli erittäin suurta, koska metsä- ja uittoalat olivat kausitöitä. Kauden loppuminen merkitsi usein myös alan ja liiton vaihtoa.[2]

Ammatillisen edunvalvonnan ohella liitto järjesti muun muassa tukkilaiskisoja.

Historia muokkaa

Perustaminen ja alkuvuodet muokkaa

SAK teki toukokuussa 1945 periaatepäätöksen, jonka mukaan Suomen Puutyöväen Liittoon järjestäytyneiden metsätyöläisten tuli muodostaa oma liittonsa.[3] Mukaan uuteen liittoon tulivat myös aiemmin (yhdessä työnjohtajien kanssa) Metsätalousammattiliitossa toimineet työntekijät.[4]

SMUL:n perustava kokous pidettiin puuliiton edustajakokouksen yhteydessä. Kokoukseen osallistuneet metsä- ja uittotyöläiset perustivat uuden liiton HTY:n talossa 25. huhtikuuta. Edustettuina oli 140 osastoa. SPL:n 273 osastosta 172 ilmoitti siirtyvänsä SMUL:ään. Liitto aloitti varsinaisen toimintansa 1. heinäkuuta.[5] Samalla aloitti toimintansa liiton sairaus- ja hautausapukassa.[6]

Syksyllä 1947 maalaisliittolaiset alkoivat perustaa Pohjois-Suomessa metsäajo- ja hakkuumiesten osastoja, jotka kilpailivat SMUL:n kanssa jäsenistä. Rovaniemellä joulukuussa perustettu Metsäajo- ja hakkuumiesten piiriliitto edusti ennen kaikkea talvisin omilla hevosillaan ajoja tehneitä paikallisia maanviljelijöitä. Piiriliitto väitti etelän hevosmiesten vieneen Pohjolan miehille kuuluneet työt ja se tavoitteli järjestelmää, jossa muualta tulleet pääsisivät töihin vasta paikallisten jälkeen.[7]

Kemin veritorstai ja erottaminen SAK:sta muokkaa

Kesällä 1949 käynnistyi lakkoaalto Pohjois-Suomen jokien erottelutyömailla. Kemissä selkkaus laajeni paikalliseksi yleislakoksi, mutta lakkolaiset eivät saaneet SAK:lta työtaistelulupaa. Työläiset hylkäsivät työnantajien esittämän (alussa esitetyt vaatimukset sisältäneen) tarjouksen ja jatkoivat lakkoa esittäen uusia vaatimuksia. Lakon pitkittyessä muodostui massiivinen tukkisuma, jonka purkamiseksi Sosiaaliministeriö uhkasi julistaa työt valtalain nojalla hätätöiksi. Sosialidemokraattienemmistöinen SAK:n työvaliokunta vaati 13. elokuuta SMUL:lta taistelun lopettamista.[8]

Uittotyöläisten jyrkkä linja oli seurausta SKP:n antamista ohjeista. Puolue valmisteli samanaikaisesti yleistä palkankorotus- ja hallituksenkaatamisliikettä, johon myös SMUL:n oli tarkoitus osallistua.[8] SMUL ja kuusi muuta kommunistijohtoista liittoa aloittivat valtakunnalliset toimenpiteet 17.–18. elokuuta ja muodostivat Ammattiliittojen yhteisen lakkotoimikunnan. Fagerholmin hallitus julisti Kemin erottelutyömaan avoimeksi, jolloin lakkolaiset 18. elokuuta pyrkivät poistamaan rikkurit työstä, mikä johti konfliktiin poliisin kanssa. Yhteenotto sai nimen Kemin veritorstai, kun kaksi työläistä kuoli sen seurauksena. 63 työläistä sai myöhemmin tuomion kapinasta.[9]

19. elokuuta SAK antoi viimeisen varoituksen SMUL:lle ja kolmelle muulle liitolle, jotka kuitenkin jatkoivat lakkojaan. SMUL erotettiin SAK:sta valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 4.–6. syyskuuta yhdessä kuuden muun liiton kanssa äänin 69–42.[10] Keskusliitto asetti syyskuussa toimikunnan selvittämään SMUL:n paluun edellytyksiä. Sosialidemokraattien mielestä edellytyksiä ei kuitenkaan ollut, vaikka liitto oli myöntynyt aiempiin ehtoihin. Liiton velat (SAK:lle) arvioitiin niin suuriksi, ettei se pystyisi niistä selviytymään. Paluuta eivät suositelleet myöskään työvaliokunnan lokakuussa perustetut tutkijajaostot. 18. joulukuuta pidetty SAK:n valtuuston kokous päätti äänin 57–37 antaa SMUL:n ja Suomen Kuljetustyöntekijäin Liiton alojen järjestysvastuun muille liitoille. Metsä- ja uittotyöläisiä kehotettiin jatkossa liittymään Suomen Maa- ja Sekatyöväen Liittoon. Työnantajat haastoivat SMUL:n työtuomioistuimeen, joka alkuvuonna 1950 päätti purkaa liiton työehtosopimukset tulkittuaan lakot sopimusten vastaisiksi. Lisäksi liitolle määrättiin sakkoja. Työnantajat eivät jatkossa suostuneet tekemään työehtosopimuksia SMUL:n kanssa.[11] Helmikuussa 1950 SMUL ja kuljetusliitto perustivat SKP:n aloitteesta SAK:n ulkopuolisten yhtenäisyyskomitean, joka sai Maailman ammattiyhdistysten liiton tuen.[12] MAL yritti sovitella kiistaa, mutta sosialidemokraattien mukaan vasemmistojohtoinen maailmanliitto puuttui SAK:n sisäisiin asioihin sopimattomalla tavalla.[13]

1950-luku muokkaa

1950-luvulla SMUL:n osastot osallistuivat SAK:n ammatillisten paikallisjärjestöjen toimintaan vain, jos se oli tarpeen vasemmistoenemmistön turvaamiseksi.[14]

SMUL:n toinen edustajakokous pidettiin 19.–20. helmikuuta 1955 Kajaanissa. Samassa yhteydessä järjestettiin ”metsätyöläisten ja pienviljelijäin maatakäsittävä neuvottelukokous”.[15] Neuvottelukokous hyväksyi taloudellisen ja sosiaalisen ohjelman, joka laatijoiden mukaan vastasi kaikkien metsätyöläisten ja pientalonpoikain sekä koko maaseudun vähävaraisten etuja. Ohjelmassa vaadittiin muun muassa palkankorotuksia, metsäteollisuuden laajentamista ja sen jalostusasteen nostamista, puutavaraviennin lisäämistä, halpakorkoisia valtionlainoja asuntokurjuuden helpottamiseksi, maaseudun sähköistämistä ja infrastruktuurin kehittämistä, tulva-alueiden perkaus- ja pengerrystöitä, soiden kuivattamista viljelyksille, suuryhtiöiden ja keinottelijoiden maita pienviljelijöille, maatalouden koneellistamista, maaperän rikkauksien suurempaa hyötykäyttöä, parannuksia maaseutunuorison asemaan, verotuksen uudistamista pääomapainotteisempaan suuntaan ja verohelpotuksia, kahdeksan tunnin työpäivän voimaansaattamista metsä- ja uittoaloille, työttömyysvakuutuslain säätämistä, kämppälakien noudattamista sekä korvauksia työmatkoista, omien työkalujen käytöstä ja erillään perheestä asumisesta.[16]

Neuvottelukokoukseen osallistui vierailijana muun muassa Neuvostoliiton metsätyöläisten ammattiliiton puheenjohtaja Ilja Novikov. SAK esitti vastalauseen jo ennen vierailua ja tapahtuneen jälkeen keskusliitto protestoi asiaa Neuvostoliiton ammattiliittojen keskusneuvostolle (VZSPS).[17]

Helmikuussa 1956 SMUL antoi varauksettoman tukensa SAK:n julistamalle yleislakolle ja kehotti kaikkia metsätyöläisiä yhtymään siihen.[18]

Vuoden 1955 liittokokouksessa liittotoimikunta valittiin kainuulaisten keskuudesta ja kokous esitti toivomuksen liittotoimiston siirtämisestä Helsingistä Kajaaniin. Osanottajien mielestä keskuksen tuli olla lähempänä varsinaisia metsätyöläisalueita. Liittovaltuusto päätti asiasta kesällä 1956 ja muutto osoitteeseen Linnankatu 2 toteutui lokakuun 1956 alussa.[19]

Syksyllä 1959 SMUL ja Suomen Maaseututyöväen Liitto pääsivät sopimukseen yhdistymisestä, jossa SMUL lakkautti toimintansa ja maaliittoon palkattiin kaksi liiton entistä toimitsijaa. Metsä- ja uittotyöväen eheytymistä edisti molempien liittojen kehno taloudellinen tilanne sekä asiaan myönteisesti suhtautuneen Niilo Hämäläisen tulo maaliiton puheenjohtajaksi.[20]

Puheenjohtajat muokkaa

Sihteerit muokkaa

Osastot muokkaa

Liittoon kuului vuonna 1948 yli 600 osastoa, joista suurimmat olivat Kymi (os. 1), Himanka (os. 9) ja Vaajakoski (os. 63).[22]

Kirjallisuus muokkaa

  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944–1956. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  • Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21744-2.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Bergholm 2005, s. 201.
  2. ↑ Bergholm 2005, s. 204.
  3. ↑ Bergholm 2005, s. 71.
  4. ↑ Bergholm 2005, s. 120.
  5. ↑ Metsä- ja Uittotyöväen Liitto perustettu. Työkansan Sanomat, 26.4.1946.
  6. ↑ a b c Suomen Metsä- ja Uittotyöväen Liitto perustettu. Vapaa Sana, 27.4.1946.
  7. ↑ Bergholm 2005, s. 174–175.
  8. ↑ a b Bergholm 2005, s. 232–237, 242.
  9. ↑ Bergholm 2005, s. 242–244.
  10. ↑ Bergholm 2005, s. 245.
  11. ↑ Bergholm 2005, s. 253–255.
  12. ↑ Bergholm 2005, s. 267, 329.
  13. ↑ Bergholm 2005, s. 252, 276, 329.
  14. ↑ Bergholm 2005, s. 273.
  15. ↑ Metsäväki keräämään nimiä atomiasetta vastustavaan vetoomukseen. Työkansan Sanomat, 24.2.1955.
  16. ↑ Metsätyöväen ja pienviljelijäin ohjelma. Työkansan Sanomat, 25.2.1955.
  17. ↑ Bergholm 2005, s. 434.
  18. ↑ Metsätyöläiset antavat tukensa SAK:n palkankorotusvaatimukselle. Työkansan Sanomat, 29.2.1956.
  19. ↑ Metsä- ja uittotyöväen liitto muuttanut toimistonsa Kajaaniin. Työkansan Sanomat, 27.4.1956.
  20. ↑ Bergholm 2007, s. 105.
  21. ↑ Karjalan metsätyöläiset koolla. Työkansan Sanomat, 25.4.1956.
  22. ↑ Tilitystaulukko SMUL:n osastojen lähettämistä III nelj. tilityksistä ja liiton suorittamista avustuksista, jotka ovat tulleet liittoon ajalla 1.10-31.12.-48 (SMUL 15.1.1949)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Metsä-_ja_Uittotyöväen_Liitto&oldid=22268480”