Valtimo
Valtimo on entinen Suomen kunta Pohjois-Karjalan maakunnassa. 1. tammikuuta 2020 kunta liittyi osaksi Nurmeksen kaupunkia.[3]
Valtimo | |
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Nurmes |
|
sijainti |
|
Sijainti | |
Maakunta | Pohjois-Karjalan maakunta |
Seutukunta | Pielisen Karjalan seutukunta |
Kuntanumero | 911 |
Hallinnollinen keskus | Valtimon kirkonkylä |
Perustettu | 1910 |
Liitetty | 2020 |
– liitoskunnat |
Nurmes Valtimo |
– syntynyt kunta | Nurmes |
Pinta-ala |
838,07 km² [1] (1.1.2019) |
– maa | 800,32 km² |
– sisävesi | 37,75 km² |
Väkiluku |
2 103 [2] (31.12.2019) |
– väestötiheys | 2,63 as./km² (31.12.2019) |
Ennen kuntaliitosta kunnassa asui 2 103 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 838,07 km2, josta 37,75 km2 oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 2,63 asukasta/km2. Valtimo oli väkiluvultaan Pohjois-Karjalan maakunnan pienin ja Suomen 257. suurin kunta.
Valtimon naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Nurmes, Rautavaara ja Sotkamo.
Maantiede
muokkaaVuoden 2019 lopussa lakkautetun Valtimon kunnan maisemaan kuuluu erämaita, harju- ja vaarajonoja, kyläaukeita ja vesistöjä. Vaarojen huiput voivat korkeimmillaan olla jopa 335 metriä merenpinnasta. Ne ovat 1 500 miljoonaa vuotta vanhan vuoriston juuriosan jäännös. Edes jääkauden jäämassat eivät runsaan kilometrin paksuudestaan huolimatta ole tasoittaneet vaaroja. Maankuoren paksuus on Valtimolla keskimäärin 50 kilometriä. Elias Lönnrot kuvailee Karjalan-matkojen muistiinpanoissaan Valtimoa seuraavasti: ”Seudut ovat kauneimpia maassa lampineen, lahtineen, niemineen, kannaksineen ja metsineen.” Kirkonkylä sijaitsee Haapajärven ja Valtimojärven välisellä kannaksella harju- ja kangasmaastossa, ja sen laella on kaunis puukirkko.
Valtimolla on kahdeksan Natura-kohdetta: vanhoista metsistään tunnetut Syvälampien alue, Simanaisenlehto, Pykäläkangas, Piilopirtinaho-Marjomäki ja Murtovaaran alueen vanhat metsät, Kansikkovaaran ja Jysmänvaaran aarniometsät sekä Kuoppasuon luonnontilainen aapasuo .[4]
Lähes koko Valtimo kuuluu Valtimonjoen reitin vesistöön. Valtimon kunnan alueella on osittain tai kokonaan 153 järveä. Niistä suurimmat ovat Haapajärvi, Koppelojärvi ja Valtimojärvi.[5]
Kylät ja taajamat
muokkaaElomäki, Haapakylä (kirkonkylä), Halmejärvi, Hirsikangas, Kalliojärvi, Karhunpää, Koiravaara, Koppelo (Koppelojärvi), Nuolijärvi, Pajukoski, Puukari, Rasimäki, Rumo, Sivakkajoki, Sivakkavaara, Verkkojoki ja Ylä-Valtimo.
Valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuja maisemakyliä ovat Karhunpää, Rasimäki ja Ylä-Valtimo.
Taajamat
muokkaaVuoden 2018 lopussa Valtimolla oli 2 143 asukasta, joista 955 asui taajamassa, 1 168 haja-asutusalueilla ja 20:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Valtimon taajama-aste on 45,0 %.[6] Kunnassa oli vain yksi taajama, Valtimon kirkonkylä.[7]
Historia
muokkaaValtimolta on löytynyt esineitä kivikaudelta ajalta 4200–2000 eaa., pronssiesineitä ajalta 600–200 eaa. ja miekka 1200-luvulta. Paikannimistä on päätelty Valtimolla olleen joskus lappalaista asutusta. Nykyinen väestö on peräisin Savosta, Kainuusta ja Karjalasta.
Valtimon kunta perustettiin vuonna 1910. Syyskuussa 2010 kunta vietti satavuotisjuhlaansa.[8]
Valtimon Maanselkä on Vuoksen alkulähdettä. Vesireittejä käytettiin tavallisina kulkuväylinä 1500- ja 1600-luvuilla. Vielä 1800-luvulla vesistön vierellä olevaa harjua pitkin kulki 1600–1700-luvun vaihteessa vaikuttaneen kruunun verovouti Simo Hurtan ratsutie Lieksasta Sotkamoon[9]. Tätä samaista tietä pitkin Valtimolle tuotiin myös Oulusta suolaa.
Valtimolla on ennen harjoitettu paljon kaskeamista ja kaskiviljelystä. Siitä kertovat kunnan lukuisat kaskeamiseen viittaavat nimet, kuten mm. Halme-alkuiset paikannimet (halme = viljaa kasvava kaski) sekä Rasi-alkuiset nimet (rasi = polttamatta jäänyt ylivuotinen kaski, palamaton paikka kaskessa).
Valtimolle sijoitettiin sodan jälkeen suojärveläisiä Raja-Karjalasta niin paljon, että Valtimon väkiluku kasvoi vuosien 1946–1950 välisenä aikana 1 100 henkilöllä. Suojärveläiset puhuivat karjalan kieltä, ja näitä kielentaitajia on Valtimolla edelleen.lähde?
Hallinto
muokkaaKunnanjohtaja vuodesta 2013 alkaen helmikuuhun 2019 asti oli Leena Mustonen.[10][11] Valtimon viimeisenä kunnanjohtajana toimi Kyösti Korhonen.[12] Kunnanvaltuustossa oli 21 paikkaa, joista yksitoista oli keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[13]
Lieksa, Nurmes ja Valtimo päättivät vuonna 2007 tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistusta varten yhteisen toimeenpanosuunnitelman.[14] Vuonna 2014 Lieksa olisi halunnut kuntaliitoksen, mutta Valtimo ja Nurmes äänestivät sitä vastaan.[15]
Huhtikuussa 2019 Valtimon ja Nurmeksen kunnanvaltuustoissa päätettiin, että Valtimo liitetään Nurmekseen vuoden 2020 alusta alkaen.[16] Valtimon kunnanvaltuusto hyväksyi kuntaliitoksen äänin 11–10, ja Nurmeksen kaupunginvaltuusto hyväksyi yhdistymisen yksimielisesti.[3]
Talous
muokkaaVuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat maanrakennusyritys J ja P Timonen, koneiden ja laitteiden agentuuritoimintaa harjoittava Tomaki Services ja Ylä-Karjalan hoitokoti.[17]
Liikenne
muokkaaValtimon kautta kulkevat valtatie 6 (aiemmin valtatie 18) sekä Joensuu–Kontiomäki-rata. Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1993, mutta Valtimon rautatieasemalla on edelleen tavaraliikennettä.[18]
Etäisyyksiä Valtimolta
muokkaaVäestönkehitys
muokkaaSeuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat
muokkaaVuoden 2018 aluejaon mukaan Valtimolla oli seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Valtimon alueella toimii Nurmeksen ortodoksinen seurakunta.[21]
Valtimon nähtävyydet
muokkaa- Kalliokoski Puukarissa
- Kalliojärven lintujärvi ja lintutorni
- Koivuvaaran näköalapaikka Pajukoskella
- Kuntalaisten Talo
- Murtovaaran talomuseo
- Ortodoksinen Valtimon pyhän Kolminaisuuden kirkko Hiekkalahdessa
- Rasimäen tsasouna ja raivaajamuistomerkki
- Simo Hurtan ratsutie Kokkoharjulla Rumossa
- Talonpojan taival -retkeilyreitti
- Tavikosken hierinmylly Verkkojoella
- Täyssinän rauhan rajakivi Maanselässä
- Valtimon Natura 2000 -alueet
- Valtimon kirkko
- UKK-reitti: Koli-Vuokatti sekä ”etappireitti”
Tapahtumat
muokkaa- Valtimo-päivät eli Valtimon kesäpäivät: 3-päiväinen pitäjätapahtuma heinäkuisena viikonloppuna.
- Ortodoksiset praasniekat eli temppelijuhlat helluntaina ja juhannuksena
Ruokakulttuuri
muokkaaValtimon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansoosi ja perunat sekä majavapaisti pihlajanmarjahyytelön kera.[22]
Tietoliikenneyhteydet
muokkaaValtimo on yhteydessä valokaapelilla kansalliseen ja kansainväliseen tietoverkkoon. Julkisten rakennusten ja palveluiden välillä on oma tietoverkko. Ylä-Karjalan alueella on toiminut Oppiva Ylä-Karjala -projekti. Hankkeen tarkoituksena on ollut luoda Juuan, Nurmeksen ja Valtimon alueella toimiva sähköinen kansalaisverkko. Kansalaisverkon käyttäjät voivat muun muassa julkaista omat internet-kotisivunsa ilmaiseksi.
Tunnettuja valtimolaisia
muokkaa- Juhana Helmenkalastaja, myynti- ja pukeutumisvalmentaja, kouluttaja
- Kaija Härkin, hiihtäjä
- Matti Jaaranen, Lapinlahden lintujen jäsen
- Marketta Kokkonen, Espoon kaupunginjohtaja
- Jarmo Kärnä, moninkertainen pituushypyn SM
- Jouko N. Martikainen, Göttingenin yliopiston itäisen kirkkohistorian emeritusprofessori
- Pepi Reinikainen, kirjailija
- Valtimon Vasaman hiihdon naisjoukkue, kolminkertainen SM, johon kuului mm. Ulla Suhonen, hiihtäjä
Katso myös
muokkaaValtiomon kunnan alueella olleet julkiset taideteokset ja muistomerkit on esitetty Nurmeksen kaupungin luettelossa.
Lähteet
muokkaa- Laine, O. I. (toim.): Karjalan vaaroilta. Helsinki: Otava, 1963.
- Valtimo. Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2
- Vuorela, Toivo: Kansanperinteen sanakirja. WSOY, 1971. ISBN 951-0-08803-X.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (pdf) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ a b Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 31.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2020.
- ↑ a b Joutsensaari, Lea: Vuoden ainoa kuntaliitos tapahtuu vuodenvaihteessa – oman kunnan lakkauttaminen voi olla vaikea paikka, vaikka veroprosentti laskee Yle Uutiset. 31.12.2019. Viitattu 28.6.2021.
- ↑ Tutustu Natura 2000 -kohteisiin kunnittain (myös linkatut alisivut) Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Viitattu 11.10.2018.
- ↑ Valtimo jarviwiki.fi. Järviwiki. Viitattu 11.10.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taajama- ja haja-asutusväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Valtimon kuntaesittely
- ↑ Valtimo.fi
- ↑ Leena Mustonen Valtimon kunnanjohtajaksi Karjalainen. 4.3.2013. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ Rodriguez, Anni: Valtimon kunnanjohtaja jättää virkansa Karjalainen. 14.8.2018. Viitattu 1.1.2020.
- ↑ Joutsensaari, Lea: Vuoden ainoa kuntaliitos tapahtuu vuodenvaihteessa – oman kunnan lakkauttaminen voi olla vaikea paikka, vaikka veroprosentti laskee Yle uutiset. 31.12.2019. Viitattu 1.1.2020.
- ↑ https://www.ylakarjala.fi/kuntavaalit/item/1341-keskusta-on-nurmeksessa-ja-valtimolla-edelleen-vahva (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Karjalainen 16.1.2007.
- ↑ Nurmes ja Valtimo torppasivat kuntaliitoksen Karjalainen. 27.10.2014. Arkistoitu 14.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
- ↑ Väinämö, Jouki: Nurmes hyväksyi kuntaliitoksen Valtimon kanssa Yle Uutiset. 25.4.2019. Viitattu 28.6.2021.
- ↑ Katso tästä kuntasi suurimmat yhteisöveronmaksajat (toimialakuvaukset yritysten kotisivuilta) Kauppalehti. 1.11.2017. Viitattu 13.1.2018.
- ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikenneppaikat (2. painos), s. 364. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 8.1.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/nurmeksen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 134–135. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtimo Wikimedia Commonsissa