Niilo Hämäläinen

suomalainen poliitikko

Niilo Eemil Hämäläinen (7. heinäkuuta 1922 Viitasaari21. lokakuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja poliitikko, joka toimi muun muassa SAK:n puheenjohtajana 1969–1974 sekä SDP:n kansanedustajana 1979–1983.[1]

Niilo Hämäläinen
Niilo Hämäläinen vuonna 1969.
Niilo Hämäläinen vuonna 1969.
Kansanedustaja
24.3.1979–25.3.1983
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt7. heinäkuuta 1922
Viitasaari
Kuollut21. lokakuuta 2001 (79 vuotta)
Helsinki
Ammatti metsätyömies, ay-toimitsija, toimitusjohtaja

Elämä ja uraMuokkaa

Viitasaarella syntyneen Hämäläisen vanhemmat olivat metsätyönjohtaja Emil Konstantin Hämäläinen ja Saima Paananen.[2] Kansakoulun jälkeen metsätyömiehenä työskennellyt Hämäläinen taisteli jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 50:ssä.[3] Sotavuosien jälkeen hän toimi sosialidemokraattien puoluetoimitsijana 1947–1948 ja suoritti samalla Työväen Akatemian kurssin. Vuonna 1949 Hämäläinen aloitti Suomen Maaseututyöväen Liiton toimitsijana ja siirtyi 1954 Liiketyöntekijäin liiton Keski-Suomen piiriasiamieheksi. Vuosina 1959–1966 hän toimi Maaseututyöväen Liiton puheenjohtajana.[4]

Vuonna 1961 Hämäläinen valittiin Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton työvaliokuntaan ja 1966 hänestä tuli liiton puheenjohtaja.[4] Hämäläinen työskenteli aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeen eheyttämisen puolesta, ja lopulta kesäkuussa 1969 muodostettiin uusi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, jonka puheenjohtajana hän jatkoi vuoteen 1974 saakka. Hämäläisen puheenjohtajakaudella SAK:n jäsenmäärä kolminkertaistui lähes 900 000:een. 1960-luvun lopulla Hämäläisellä oli keskeinen asema tulopolitiikan rakentajana. Hän oli tekemässä useita tärkeitä tulopoliittisia sopimuksia STK:n puheenjohtajan Päiviö Hetemäen kanssa. Maaliskuussa 1968 Hämäläinen ja Hetemäki allekirjoittivat ensimmäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun eli niin sanotun Liinamaa I:n. Vuonna 1970 heidät vihittiin ansioistaan Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden kunniatohtoreiksi. Hämäläisellä oli myös hyvät yhteydet presidentti Urho Kekkoseen.[3]

SAK:n puheenjohtajan tehtävien jälkeen Hämäläinen työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton toimitusjohtajana 1975–1985. Hän oli myös sosialidemokraattien kansanedustajana 1979–1983 ja presidentin valitsijamiehenä 1982. Lisäksi Hämäläinen oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1984.[4] Hämäläinen kuoli vaikeaan sairauteen 79-vuotiaana lokakuussa 2001.[5]

PerheMuokkaa

Hämäläisen puoliso oli Aune Ellen Heikkilä, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1946. Pariskunnalla oli viisi lasta.[2]

MuistomerkkiMuokkaa

Kesäkuussa 2008 paljastettiin Viitasaaren Henrik Gabriel Porthanin puistossa kuvanveistäjä Veikko Hirvimäen suunnittelema Niilo Hämäläisen muistomerkki Avainkysymys. Se koostuu kivisestä kiekosta, kivipaadesta sekä sinisestä ja punaisesta valosta.[6]

TeoksetMuokkaa

  • Hämäläinen, Niilo ; Tuominen, Leenamaija (toim.): Eheytyksen vuodet. Helsinki: Tammi, 1975. ISBN 951-30347-6-3.
  • Hämäläinen, Niilo ; Räsänen, Isto (toim.): Linjojen välissä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26111-4-7.
  • Työtätekevän asialla : reunamerkintöjä Pertti Klemolan kirjaan Kenen asialla SAK? Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-10229-2-X.

LähteetMuokkaa

  1. Niilo Hämäläinen. (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta. Viitattu 16.5.2007.
  2. a b Kuka Kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 266. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Projekt Runeberg.
  3. a b Ihalainen, Lauri: Eheyttäjä, uudistaja, ikuinen työläinen 6.11.2001. Palkkatyöläinen. Viitattu 2.3.2007.
  4. a b c Bergholm, Tapio: Hämäläinen, Niilo (1922–2001) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.8.2016.
  5. SAK:n entinen puheenjohtaja Niilo Hämäläinen kuollut 22.10.2001. Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2021.
  6. Niilo Hämäläiselle muistomerkki Viitasaarelle 17.6.2008. SAK. Viitattu 26.11.2016.


  Edeltäjä:
SAK:n puheenjohtaja
19691974
Seuraaja:
Pekka Oivio