Avaa päävalikko

Perho (kunta)

kunta Keski-Pohjanmaan maakunnassa

Perho on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa valtatie 13:n varrella. Perho kuuluu Kaustisen seutukuntaan ja Keski-Pohjanmaan liittoon. Perhon kunta on perustettu vuonna 1868, ja siellä asuu 2 858 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 775,19 km2, josta 27,36 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,82 asukasta/km2. Perhon naapurikunnat ovat Alajärvi, Halsua, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Lestijärvi, Veteli ja Vimpeli.

Perho
Perho.vaakuna.svg Perho.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Perhon keskusta talvella.
Perhon keskusta talvella.
Sijainti 63°12′55″N, 024°25′15″E
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kaustisen seutukunta
Hallinnollinen keskus Perhon kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 775,19 km²
148:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 747,83 km²
– sisävesi 27,36 km²
Väkiluku 2 858
231:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 3,82 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 26,3 %
– 15–64-v. 52,3 %
– yli 64-v. 21,5 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 98,9 %
ruotsinkielisiä 0,4 %
– muut 0,7 %
Kunnallisvero 21,5 %
51:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Lauri Laajala
Kunnanvaltuusto 19 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • Vas.

15
2
1
1
www.perho.com

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Perhonjokilaakson ensimmäiset kivikautiset ihmiset kuuluivat Suomusjärven kulttuuriin, joka on saanut nimensä Varsinais-Suomessa sijaitsevan löytöpaikan mukaan. Perhosta on löydetty kirves ja liuskeinen keihäänkärki, jotka lienevät erämiesten hukkaamia ja tilapäisille leiripaikoille jättämiä. Vakinaisia esihistoriallisia asuinpaikkoja ei ole vielä toistaiseksi löydetty kunnan alueelta. Perhon Liukon kylän Sivulan tilalta on löydetty rautainen keihäänkärki, joka on Perhonjoen alueen vanhin rautakautinen löytö. Koska löytöpaikalla pellossa on hiiliä ja tuhkaa, on kysymyksessä todennäköisesti polttohauta, joka on tuhoutunut myöhempien viljelysten takia. Keihäänkärki on todiste satunnaisesta erämiehestä, joka on Satakunnasta suunnannut retkensä pohjoisille riista-alueille.[7]

Pohjanmaan rannikkoseudun saatua pysyvän asutuksen 1100- ja 1200-luvuilla jäivät Keski-Pohjanmaan jokien latvaseudut etelän miesten eräkäyntialueiksi vielä vuosisatojen ajoiksi. Perhon Salamajärven seutu oli asiakirjojen mukaan 1600-luvun lopulle saakka Sääksmäen Lahisten kartanon omaisuutta. Näin ollen on hyvin todennäköistä, että sääksmäkeläiset metsästivät ja kalastivat Perhon seuduilla keskiajalla. Perhossa on elänyt nykypäiviin asti sitkeä perimätieto sikäläisistä lammilla ja jokivarsilla kalastelleista hämäläisistä. Hämäläisillä kerrotaan olleen kalapirttejä Pirttikoskella ja Pirttijärvellä sekä kivisiä kalakellareita Möttösessä ja Pirttikoskella. Vaikuttaa siltä, että sekä joen että pitäjän nimet juontavat juurensa hämäläisestä Perho-nimisestä miehestä. Kalvolan pitäjässä oli 1500-luvulla Perhon kylä, joka on asutettu jo keskiajalla. Perhon eräalueiden omistajat lienevät olleet kotoisin täältä.[7]

Perhon ensimmäiset asukkaat mainitaan asiakirjoissa vuonna 1566. Perho erotettiin kymmenysluettelossa 1570 omaksi ryhmäkseen, josta ei käytetty kylän nimeä, vaan määritelmä ”savolaisia” (Sawboar). Perhon ensimmäiset asukkaat olivat ilmeisesti kaikki savolaisia. Perhon kylän nimi esiintyy ensi kerran 1583. Vuotta myöhemmin mainitaan kaksi nykyisen Perhoon kuuluvaa kyläkuntaa: Jängänjärvi ja Humalajärvi sekä 1591 vielä Petäjäkoski. Joinakin vuosina Perho mainitaan Jängänjärven kylänä, mutta 1599 kyliä on taas neljä: Petäjäkoski, Uksikoski, Perho ja Jängänjärvi. ”Kylien” rajat ovat sangen epämääräiset. Perhon asuttaminen edistyi 1500-luvun lopulla hitaasti.[7]

Vuosi 1601 tunnetaan Suomessa ”suurena olkivuotena”, jolloin kato vei Pohjanmaalla kaiken viljan. Kadon vaikutus Perhon harvaan asutukseen oli tuhoisa. Vanhat asukkaat katosivat veroluetteloista ja uudet asettuivat tilalle. Ainoastaan Möttönen voitti olkivuoden vaikeudet säilyen entisen suvun hallussa. Metsät valtasivat takaisin muutamia viljakymmenyksiä. sillä osa jatkoi elämää kotikylässään veroa maksamattomina itsellisinä.[7]
Nykyisen Perhon alueella oli 1610 kahdeksan taloa, joskin savolaisen Lauri Ollinpoika Tiaisen perustama Salamajärven Tiala kuului tuolloin Rautalammin pitäjään ja Hämeeseen. Asutus lisääntyi hyvin hitaasti, sillä Ruotsin suurvalta-asemansa luomiseksi käymät uuvuttamat sodat ja raskas verotaakka kävivät heikoimmille taloille ylivoimaisiksi. Vuoden 1610 maakirjassa Perhon tilallisista kerrotaan seuraavasti: ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä he ovat tulleetkin, sen jälkeen kun heidät on pantu verolle, eivätkä he ole koskaan tulleet käräjille tai kokouksiin suorittamaan heidän maksettavikseen kuuluvia kruunun saatavia”. Perholaisten todetaan olevan pakosalla vielä seuraavanakin vuonna. Viljely- ja veromaksulakon seurauksena kruunu alensi veroja tuntuvasti ja pakoileminen päättyi.[7]

Kolmikymmenvuotisen sodan aikana talonpoikien kestokyky ylitettiin kuitenkin reilusti. Perhon Pölkki ja Perho talot jäivät asumattomiksi. Ukskosken isäntä Iisakki Simonpoika muutti Inkerinmaalle saakka velkojaan pakoon. Vasta 1660–1661 tehdyt rauhansopimukset päättivät sata vuotta kestäneiden raskaine sotien kauhun, mutta silti Perhossa ei 1700 ollut yhdeksää taloa enempää. Vuosien 1696–1697 suuret kuolonvuodet ja etenkin isoviha kohtelivat perholaisia kaltoin. Rauhan koittaessa asuttujen talojen määrä Perhon karulla sydänmaalla ei ollut lisääntynyt puoleentoista vuosisadan kuluessa lainkaan. Ajat olivat yksinkertaisesti olleet liian ankeat, sillä yrityshalun puutteesta ei perholaisia voi moittia. Hallituksen suopea asutuspolitiikka oli suosinut uudistilojen perustamista 1700-luvun puolivälistä lähtien ja tämän vuoksi myös Perho alkoi muuttua erämaasta asutuksi seuduksi. Verovapausvuosia myönnettiin Perhossa 20-30, kun niiden määrä 1600-luvulla oli ollut yleensä vain kuudesta kahdeksaan. Perhon taloluku oli 1791 jo 29. Perhon asukasluku lienee ollut noin 300 asukasta. Vuonna 1779 tehty anomus Perhon kappeliseurakunnan perustamiseksi sai onnellisen lopputuloksen, kun kuningas Kustaa III antoi perholaisille 1780 luvan rakentaa kirkon, jonka he olivat jo rohkeasti panneet alulle ilman lupaa. Kokkolalainen rovasti Antti Chydenius oli hankkeen takana. Kuuluisa kaustislaisen kirkonrakentajan Matti Kuorikosken rakentama kirkko valmistui 1782. Perhon seurakunta sai oman papin vuotta myöhemmin.[7]

Perhon asutus kasvoi nopeasti varsinkin Venäjän vallan aikana. Taloluku kasvoi vuosien 1791-1860 kuluessa enemmän kuin kaksinkertaisesti, luvut olivat 36 ja 87. Kruunu salli Perhossa uudisasukkaiden asettua jo ennen isojakoa sopiviin paikkoihin, koska Perhossa oli paljon enemmän maata kuin taloille tultaisiin isojaossa antamaan. Perhon talollisten pojat ja itselliset käyttivät tilaisuuden hyväksi, sekä lisää väkeä virtasi kylään naapurikylistä ja kauempaakin. Kruunun päämääränä oli että uudistilat tulisivat toimeen maanviljelyksen turvin, mutta leipä ja särvin lähti helpommin tervanpoltosta ja tukkien kaadosta kuin karuista ja hallaisista pelloista. Perhon talojen lukumäärä kolminkertaistui vuosina 1800-1860, luvut olivat 370 ja 1189. Asukastiheys vuonna 1860 oli 1,6 asukasta neliökilometriä kohden, joten tilaa vielä oli. Perhoon liitettiin vuonna 1810 Kivijärveen kuulunut Salamajärven kyläkunta.[7]

11. heinäkuuta 1808 käytiin Suomen sodan aikainen taistelu Perhossa joka tunnetaan paremmin Kokkonevan taisteluna. Perhon joutuminen taistelutantereeksi merkitsi talonpojille suuria kärsimyksiä. Perho ryöstettiin putipuhtaaksi, joskin perholaiset olivat paenneet kotieläimineen sydänmaitten kätköihin. Pahiten kärsi Perhon rikkain mies Matti Erkinpoika Möttönen, jonka menetykset arvioitiin 1399 pankkiriksiksi. Talosta vietiin viljan lisäksi muun muassa puuastiat lusikoita myöten ja kaikki rauta, mitä irti saatiin. Moni muukin Perhon isoimmista taloista kärsi raskaita vahinkoja. Perhon väkiluku laski väkitaulujen mukaan 1805-1810 443 hengestä 303 henkeen.[7] Taistelualueella sijaitsee Rautalammin komppanian päällikön, luutnantti Bror Schönemanin, hautamuistomerkki.

Johan Ludvig Runebergin ansiosta Perho ja Otto von Fieandt saivat kuolemattoman maineen. Todellisuuspohjaa vailla olevat runotHauta Perhossa” ja ”Pilven veikko” sijoitettiin Perhoon.[7]

Kokkolan laaja kirkkopitäjä hajosi ja siitä erotettiin vuonna 1860 Vetelin kirkkoherrakunta, johon kuuluivat Vetelin, Kaustisen, Halsuan ja Perhon seurakunnat. Perhosta tuli virallisestikin kappeli viisi vuotta myöhemmin. Omaksi seurakunnaksi Perho itsenäistyi 1879, ensimmäisen kirkkoherra astui virkaansa 1885. Kokkolan ylimaan ensimmäinen yleinen kirjasto perustettiin Perhoon. Puuhamiehinä toimivat saarnaaja Emanuel Snellman, lukkari Erkki Lakanen ja Tuomas Taittonen. Vähäkyrön kirjaston hoitajana 1850-luvulla Taittonen oli tehnyt siitä maan suurimman kansankirjasto.[7]

Vuonna 1902 Perhon vanha ristikirkko purettiin ja puuosat käytettiin uudestaan arkkitehti Valter Thomén piirtämään ja rakennusmestari Jaakko Kuorikosken rakentamaan kirkkoon, joka valmistui 1903. Kellotapuli on peräisin vuodelta 1799 ja rakennettu uudelleen 1846.[7] Perhon väkiluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1930-luvulla väestönkasvu hidastui ja 1950-luvulla asukasluku alkoi pienentyä. 1970-luvulla asukasluku putosi alle 3000 henkeen. 1970-luvun lopulla väkiluku alkoi kuitenkin jälleen kasvaa ja 1985 asukkaita oli jo 3353. 1990-luvulla väkiluku alkoi taas hieman pienentyä ja vuoteen 2011 mennessä kunnassa asui 2932 asukasta.[8]

Perhossa on kahdesti järjestetty vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseurat, vuosina 1981 ja 2005.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Perhon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 139
1985
  
3 419
1990
  
3 381
1995
  
3 391
2000
  
3 155
2005
  
3 044
2010
  
2 934
2015
  
2 931
Lähde: Tilastokeskus.[9]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2016 lopussa Perhossa oli 2 907 asukasta, joista 1 123 asui taajamissa, 1 767 haja-asutusalueilla ja 17 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Perhon taajama-aste on 38,9 %.[10] Perhon taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[11]

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

LuontoMuokkaa

Perhon luonnonmaisemaa hallitsevat laajat suo- ja niiden väliset metsämaat. Kunnan itäosassa Suomenselän vedenjakajan alueella maisemaan tuovat vaihtelua lukuisat kohoumat ja järvet.[8]

Kallioperä on pääasiassa dioriittia, pohjoisessa on myös leptiittiä. Yleisin maalaji on moreeni, joka on tosin usein turpeen peitossa. Kunnan harjuista huomattavin on Salmelanharju, joka kohoaa Syrjäjärven rannalla komeaksi selänteeksi. Savea on pääasiassa jokien ja järvien rannoilla. Suhteelliset korkeuserot ovat Perhossa vähäiset. Maasto on alavaa ja tasaista lukuun ottamatta Suomenselän vedenjakaja-alueeseen kuuluvaa kunnan itäosaa, jossa korkeimmat kohoumat, muun muassa Salmenharju ja Rotmonmäki nousevat yli 200 metrin korkeuteen.[8]

Suot peittävät 60 prosenttia kunnan pinta-alasta. Suot ovat nevoja, joista laajimpia ovat Loukkusaarenneva, Luolaneva, Suoneva, Salmineva ja Teerineva. Kunnan itäosassa on osin Kivijärven ja Kinnulan kuntien alueelle ulottuva Salamajärven kansallispuisto, joka perustettiin 1982 suojelemaan eteläisen Suomen viimeisiä erämaita. Puistossa aloitettiin 1979-1980 metsäpeuraistutus, jonka tavoite oli palauttaa tämä hirvieläin alueen eläimistöön.[8] Nykyään alueella on noin 500 metsäpeuran kanta ja kannan kasvu on parin prosentin luokkaa.[12]

Perhon itä- ja länsiosia halkova Suomenselän vedenjakaja jakaa kunnan kahteen osaan. Länsiosissa on vain muutama järvi, kun idässä on lukuisia pieniä järviä, joista suurin Salamajärvi. Kunnan tärkein vesistö on Perhonjoki, joka saa alkunsa itäosan pikkujärvistä.[8]

AsutusMuokkaa

Asutus on pääosin keskittynyt Perhonjoen ja valtatien varsille jokilaaksoon. Suurimmat taajamat ovat Kirkonkylä, Möttönen sekä Oksakoski.

KylätMuokkaa

Perhon kyliä ovat:[13]

  • Alajoki
  • Haukka
  • Humalajoki
  • Jänkä
  • Kirkonkylä
  • Kivelä
  • Kivikangas

  • Kellokoski
  • Kokkoneva
  • Korkiakangas
  • Korpela
  • Liukko
  • Mehtä-Poranen
  • Mustamaa

Uskonnolliset yhteisötMuokkaa

Perhossa toimii evankelisluterilainen Perhon seurakunta[14]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Perhon Rauhanyhdistys[15]. Yle Uutisten mukaan Perho oli vuonna 2017 Suomen luterilaisin kunta: yli 93 % asukkaista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon.[16]

Työvoima ja koulutusMuokkaa

Kunnan suurin yksityisen puolen työllistäjä on mekaaninen puunjalostusteollisuus, jota harjoittaa esimerkiksi Jetta-Talo Möttösessä. Perhossa on kolme ala-astetta. Muita kouluja ovat yläaste, lukio, Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Perhon yksikkö (Molli) ja harjaantumiskoulu. Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston yhteydessä on Auto- ja konemuseo. Suurin työllistävä ala on maatalous, Perho on leimallinen maaseutukunta. Perhosta käydään myös paljon muualla töissä, esimerkiksi lähimmistä suurimmissa kunnissa kuten Kaustisella ja Karstulassa.

LiikenneMuokkaa

Perhon läpi kulkee Keski-Suomen ja Kokkolan yhdistävä valtatie 13, joka toimii myös kylänraittina. Ajohidasteina keskustassa toimii kaksi kiertoliittymää. Perhosta pääsee kätevästi myös Kivijärvelle ja Kinnulaan kyläteitä pitkin. Tie Salamajärven kautta Kinnulaan alkaa aivan kirkon luota.

EtäisyydetMuokkaa

LähikunnatMuokkaa

Keskeiset paikkakunnatMuokkaa

Suuremmat kaupungitMuokkaa

PolitiikkaMuokkaa

Perhon maatalousrakenteesta johtuen Suomen Keskusta on ollut kannatuksessaan suurin. Perholaiset poliitikot ovat olleet perinteisesti keskustalaisia ja maalaisliittolaisia.

KunnanvaltuustoMuokkaa

Kaudella 2009-2012 paikkoja on vain suurimmilla puolueilla.

Eduskuntavaalit 2011Muokkaa

Eduskuntavaaleissa 2011 eduskuntapuolueiden kannatusprosentit Perhossa olivat:

Tunnettuja perholaisiaMuokkaa

YstävyyskuntaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Perho Oikeusministeriö. Viitattu 9.6.2017.
  7. a b c d e f g h i j k Antila, Olavi & Salminen, Anja & Vilen, Olli: Perinnealbumi. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1980. ISBN 951-840-003-2.
  8. a b c d e Karlsson,Raija & Karlsson, Kari-Pekka: Finlandia, Otavan Maammekirja 7,, s. 175. Keuruu: Kustannusosakeyhtiön Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7.
  9. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
  10. Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  11. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  12. http://www.tunturisusi.com/hirvet/metsapeura.htm
  13. Perhon kunnan kotisivut Viitattu 2.1. 2008.
  14. Perhon seurakunta Perhon seurakunta. Viitattu 30.10.2011.
  15. Perhon Rauhanyhdistys Perhon Rauhanyhdistys. Viitattu 30.10.2011.
  16. Listasimme Suomen luterilaisimmat ja vähiten luterilaiset kunnat – kirkkoon kuuluvat ikääntyvät perinteiden vaalijat Yle Uutiset. Viitattu 31.10.2017.
  17. Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 30.12.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa